perjantai 20. tammikuuta 2017

Projektipussukat

Pitkän aikaa minulla oli korillinen
virkattuja neliöitä ja lankakeriä,
joista niitä oli virkattu.
Nyt peitto on valmis ja kori kaikuu tyhjyyttään
valmiina ottamaan vastaan uusia projekteja.


Siitä tulikin mieleeni,
että minulla on melkoinen kokoelma
erilaisia koreja ja pussukoita ja kasseja,
joissa säilytän keskeneräisiä töitäni
tai jotakin tiettyä työtä varten hankittuja lankoja.

Olohuoneessa asustaa tällainen
pieni pyöreä kori,
jossa on kaikkea tarpeellista -
ainakin sakset, mittanauha, puikkomitta,
päättelyneuloja, muistivihko ja kynä.


Tässä korissa pidän yleensä
myös kulloinkin keskeneräistä työtäni,
jos se ei ole kovin suuri.

Mutta eihän keskeneräisen työn säilytys
 aivan niin yksinkertaista ole,
jos sattuu omistamaan monta keskeneräistä työtä.
Pitää olla monta jemmapaikkaa.
Nyt paljastan niistä suosituimmat.

Tämä kori sijaitsee tällä hetkellä
sänkyni vieressä makuuhuoneessa.


Päällimmäisenä on villasukkia
valmiina jalkaan vedettäväksi.
Taustalla näkyvät paperit
ovat sekalaisia printattuja ohjeita.
Pohjalla on muutamia mallitilkkuja 
(uskokaa tai älkää, neulon joskus mallitilkkujakin)
ja jotakin sekalaista käsityötarviketta.

Yöpöydän ja seinän välisessä nurkassa
on myös tällainen kori. 


Siinä päällimmäisenä on yksi pussukka
ja sen alla monta pientä keskeneräisyyttä,
esimerkiksi kesällä 2014 aloittamani patalappu.
On se kumma, että ihmiseltä voi jäädä kesken
jotakin niinkin pientä kuin patalappu :-)

Korin uumenista löytyy myös monta muuta
kassia ja pussia, jotka eivät juuri nyt ole käytössä.

Päällimmäisenä oleva violetti pussi on se,
jota käytin ala-asteella käsityöpussina.
Sen minulle ompeli oma isäni,
ja olen kertonut siitä isänpäivänä 2013.

Sen sisällä on nykyään tällaisia lankakeriä.


Näistä on tekeillä kesäinen neuletakki,
joka varmaankin otetaan työn alle
taas keväämmällä.


Tuo keskeneräinen neuletakki löytyy
tällaisesta mustasta kassista.


Tämä on ostettu kauan sitten Lontoosta 
Marks & Spencerin ruokaosastolta.
Mukavankokoinen käsityökassiksi,
vaikka sillä alunperin kannettiinkin evästä.

Viime syysloman Lontoon matkalta
ostin itselleni matkamuistoksi
yhden pienen laukun ihan käsitöitä ajatellen.


Tämä kassi on tukevaa vahakangasta.
Tukevan pohjansa ansiosta se pysyy hyvin pystyssä,
ja on ollut nyt jatkuvasti käytössä.
Laukun koko on vain n. 25 x 25 cm,
joten siihen mahtuu mainiosti
vaikkapa keskeneräinen sukankudin
ja pari lankakerää.

Suunnilleen samankokoinen
pieni ostoskassi huuteli tässä talvella
nimeäni eräässä S-Marketissa.


Tämä kassi on S-ryhmän kaupoissa myytävä
lasten ostoskassi. Tämäkin on juuri sopiva käsityökassiksi,
ja kuvassa olevan nallen päällä on aiheeseen sopivasti neulepaita.
Kassin toisella puolella nallen paita on punainen.


Pakkohan tällainen pieni 1,50 maksava aarre
oli ottaa kaupasta mukaan.

Jos otan käsityön mukaani siten, 
että se täytyy pakata johonkin toiseen laukkuun,
otan mieluiten tällaisen Novitan pussukan.


Tässä on nimittäin kätevät kiristysnyörit,
joten tarvikkeet pysyvät hyvin tallessa
eivätkä sekaannu muihin tavaroihin.
Tätä pussukkaa voi myös halutessaan
kantaa selässä kuten reppua.
Tämän ostin monta vuotta sitten
Tuurin kyläkaupan lankaosastolta
muistaakseni eurolla.
Tyttäreni sai samanlaisen.

Nämä esittelemäni korit ja laukut ovat
kaikki tällä hetkelläkin käytössä
sisältäen jotakin tärkeää.

Näiden lisäksi minulla on vielä
monta muuta pussia tai kassia,
jotka ovat pakattunu yllä esiteltyyn koriin.

Suosikkejani niistä on tällainen vanha kissakassi,
jonka kälyni on ommellut kauan sitten
lahjaksi lapselleni.


Käyttämättömänä on myös tämä retrokassi,
jonka olen tehnyt ala-asteella käsitöissä.
Mitä ihania 70-luvun tilkkuja!
Tästä olen kertonut ennenkin täällä.


Ja sitten on ainakin vielä
nämä Finlaysonin ja
Loop-lankakaupan kassit.


Sekä Gudrun Sjödenin kiva
pallokuosinen kassi.


Lisäksi saatan säilyttää
joitakin tukevia tai erityisen hienoja
paperikasseja vastaisuuden varalle.


Minkäslaisissa jemmoissa
te lukijat pidätte 
keskeneräisiä käsitöitänne?
Minusta tuntuu,
etten ole ainoa,
jolla sellaisia jossakin on...


Mukavaa viikonloppua ystävät!

















tiistai 17. tammikuuta 2017

Palapeli

Kesällä 2015 aloin virkata väliaikatyönä
yksivärisiä neliöitä.
Kerroin niistä ensimmäisen kerran

Virkkasin palasia myös syyslomareissulla
Roomassa vuonna 2015
sekä monilla automatkoilla
(jos en itse ajanut...).


Silloin tällöin näitä palasia
on vilahdellut täällä blogissa,
viimeksi viime vuoden
vuosikatsauksessa.


Neliön mallin löysin alunperin Pinterestistä,
ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen.
Englanninkielinen ohje löytyy täältä.


Nyt tämä palapeli on vihdoinkin
koottu valmiiksi.


Neliöiden värit ovat erilaisia
sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyjä,
jotka yhdistin toisiinsa tummanharmaalla.


Virkkasin paloihin ensin harmaan reunuksen
kiinteillä silmukoilla,
ja yhdistin ne toisiinsa
nurjalta puolelta
piilosilmukoilla.


Lopuksi virkkasin peiton reunaan
yhden kerroksen pylväitä
ja yhden kerroksen kiinteitä silmukoita.


Värien sommittelun tein ilman sen suurempaa logiikkaa.
Yritin kuitenkin laittaa vuorotellen 
vaaleampia ja tummempia ruutuja.


Peittoon tuli yhteensä 120 palaa.


Kokoa tällä peitolla on n. 110 x 130 cm,
eli se on sopiva sohvalle torkkupeitoksi.
Painoa peitolle tuli 1115 grammaa,
joten aika monta lankakerää siihen upposi.


Suurin osa langoista on Gjestalin Maijaa,
mutta mukana on myös melko paljon Novitan Woolia
sekä jonkin verran Nallea.


Tämä oli toinen virkattu peittoni.
Ensimmäinen on tehty isoäidinneliöistä
ja se valmistui kolme vuotta sitten.


Olen tähän uuteen peittoon tyytyväinen.
Se on paljon rauhallisempia ja seesteisempi
kuin tuo edellinen sekalaisista jämälangoista virkattu.


Viimeistely otti kuitenkin sen verran koville,
etten nyt varmaankaan ihan heti ala 
uusia paloja virkkaamaan.






perjantai 13. tammikuuta 2017

Ei mikään epäonnen päivä!

Arki alkoi maanantaina,
ja loman verkkaisesta oloilusta
siirryttiin kertaheitolla toiseen ääripäähän.

Tuolla koulumaailmassa 
vauhti tuntuu kiihtyvän nollasta sataan
alta aikayksikön,
ja yhtäkkiä on taas osattava pitää
kaikki langat tiukasti käsissä.
Enkä tarkoita nyt neulelankoja.

No onneksi heti maanantaina
sain piristävän sähköpostiviestin,
jossa kerrottiin seuraavaa:
Olen voittanut Villasukkavuosi-blogin
isänmaallisessa synttäriarvonnassa
aivan mahtavan palkinnon!

Tänään pääsin ajoissa kotiin,
ja perjantain kunniaksi
postilaatikossa odotti noutoilmoitus.
Ei muuta kuin saman tien takaisin autoon
ja pikavauhtia postiin pakettia noutamaan.

Paketin sisältö näytti jännittävältä.


Lentävän lapasen paperipussista
löytyi näin paljon kauniita aarteita.


Lankojen lisäksi paketissa oli yhdet
KnitPro Carbonz-puikot kokoa 2,75
sekä suojat puikkojen päihin.
Mikä yhteensattuma,
että juuri tämänkokoisia sukkapuikkoja
minulla ei ollut ennestään.

Neulekahvi on minulle uusi tuttavuus,
ja sitä taidetaan maistaa heti tänään.
Tuoksu tässä wieniläispaahdossa
ainakin on erittäin houkutteleva.


Ja sitten ne langat...
400 grammaa sinivalkoisia ihanuuksia!


- kaksi 50 gramman kerää Katian Cotton Stretch-puuvillalankaa
- kaksi 50 gramman kerää Regian sukkalankaa
- kaksi 50 gramman vyyhtiä Handun käsinvärjättyä merinolankaa
- yksi 100 gramman vyyhti Handun käsinvärjättyä sukkalankaa

Olen onnekas, tyytyväinen ja yllättynyt
tästä palkinnosta!

Kuka vielä uskaltaa väittää,
että perjantai 13. päivä
on joku epäonnen päivä?




lauantai 7. tammikuuta 2017

Pulinaa puikoista

Neulojalle tuntuu kertyvän nurkkiin
jos jonkinlaisia puikkoja.


Puikkoja pitää tietenkin olla monia kokoja
koska langatkin ovat eri paksuisia.
Samoja kokoja on oltava useammat,
jos haluaa tehdä vaikkapa kahta sukkaa rinnakkain.
(Ja onhan niitä puikkoja kiinni myös keskeneräisissä,
mutta ei nyt puhuta siitä...)


Nykyään puikkoja tehdään myös
todella monenlaisista materiaaleista.
Pyöreiden puikkojen lisäksi
on myös kulmikkaita.
Valinnan varaa on siis melkoisesti.


Usein eri käsityöryhmissä kysellään kokemuksia
erilaista puikoista ja siitä, että mitkä ovat parhaat.

Parhaista jokaisella on varmaankin oma mielipiteensä,
mutta käyttökokemuksista on aina mukava lukea.
Siispä minäkin päätin kertoa omista kokemuksistani
tässä välineiden monimutkaisessa maailmassa.

Lapsuudessani puikot olivat metallisia,
ja myöhemmin alumiinisia.
Jossain vaiheessa tulivat kuvioihin bambupuikot.


Näitä kaikkia löytyy minunkin varastoistani.
Käytän niitä tosin enää todella harvoin,
koska olen löytänyt mieluisampia työvälineitä.
Enimmäkseen käytän metallisia, alumiinisia ja bambuisia
 puikkoja nykyään keskeneräisissä neuleissa
pitämässä silmukoita paikallaan,
kunnes inspiraatio taas iskee.

Vanhimmat puikot olen perinyt äidiltäni,
hän kun ei enää pysty neulomaan.
Äidiltä saaduilla alumiinipuikoilla aloitin neulomisen
vuosien tauon jälkeen kohta kymmenen vuotta sitten.


Pian kokeilin bambupuikkoja,
ja miellyin niiden keveyteen ja siihen, 
etteivät ne kilisseet eivätkä hiostaneet käsiä.


Bambuisilla puikoilla on kuitenkin paha tapa taipua käytössä,
ja ainakin halvimmista irtoaa myös helposti puusäleitä.
Silloin niihin tulee koloja, joihin lanka tarttuu ikävästi.
Eivät siis nekään täydellisiä.


Seuraavaksi kokeilin KnitPron
laminoidusta koivusta tehtyjä puikkoja.
Näistä tulikin heti suosikkini.
Ne voittavat bambupuikot mennen tullen.


Puupuikot luistavat hyvin, eivät hiosta 
ja ovat ainakin minun käytössäni myös kestäneet.
Ainoat katkeamiset ovat olleet  
täysin omaa syytäni (istuin päälle).


Kovipuikkoja saa KnitPron lisäksi
ainakin myös Novitalta.


Varsinaisen ahaa-elämyksen erilaisista sukkapuikoista
sain silloin, kun ostin puolivahingossa 
ensimmäiset 15 cm pitkät puikkoni.
Siihen saakka olin aina kutonut 20 senttisillä puikoilla,
enkä ollut oikeastaan edes ajatellut,
että puikkoja voisi olla eri mittaisiakin.


Lyhyemmät puikot tuntuivat aluksi oudoilta,
mutta niihin tottui nopeasti.
Nyt minulla onkin käytössä melkein 
pelkästään 15 cm pitkiä sukkapuikkoja.
20 senttiset tuntuvat ärsyttävän pitkiltä,
niillä on jotenkin hitaampikin kutoa.
Ystäväni ristikin 15 senttiset puikot formulapuikoiksi,
kun väitin neulomisen sujuvan niillä nopeammin.


Jossain vaiheessa kuulin neliskulmaisista puikoista, 
ja päätin kokeilla sellaisiakin.
Pidän niistä erittäin paljon.
Olen hankkinut niitä toistaiseksi kahdessa koossa.


Kulmikkailla puikoilla käsialani on tiukempaa kuin pyöreillä,
joten puikkojen koko on hyvä olla hieman isompi.
Tämä on varmaankin yksilöllistä,
mutta olen kuullut muidenkin sanovan samaa.

Sukkapuikkojen lisäksi minulla
on laminoidusta koivusta tehty pyöröpuikkosetti.


Tämä on se sellainen systeemi,
johon on eripituisia kaapeleita joihin voi vaihtaa
haluamansa kokoisen pään.
Tämä on elämäni paras puikkohankinta!
Näiden pyöröjen kaapelit ovat sopivan joustavia,
eivät sellaista tönkkömuovia kuten vanhoissa
alumiinisissa pyöröpuikoissa.


Olen hankkinut pyöröpuikkosettiin vähitellen lisäosia tarpeen mukaan:
eripituisia kaapeleita ja useampia puikkokokoja.
Parissa koossa minulla on myös hiilikuituiset puikko-osat.


Hiilikuitupuikkoja nimitettiin jossakin neulojien "mersuiksi",
siksi minäkin päätin niitä alunperin kokeilla.
Ostin pyöröpuikkojen lisäksi myös yhdet hiilikuituiset sukkapuikot.
Hiilikuidusta en kuitenkaan ole oppinut pitämään erityisen paljon,
vaikka olekin käyttänyt niitä melko ahkerasti.


Hiilikuitupuikot ovat kyllä keveät ja sopivan luistavat,
mutta en pidä niiden kilinästä.
Joissakin puikoissa tuntuu, että kärjen matalliosan
ja puikon "varren" välinen saumakohta
ei ole kuitenkaan ihan täysin saumaton.

Uusinta uutta tuntuvat olevan Zing-puikot.
Minulla on yksi sellainen pyöröpuikko,
koska pyörösetin viahtopäitä ei saa numeroa 3 pienemmässä koossa.
Zing-pyöröpuikkon puikko-osa ei minusta ole sen kummempi 
kuin vanhat alumiinipuikotkaan.
Kaapeli tosin on parempi.


Kiva juttu Zing-puikoissa on se,
että niissä eri koot ovat eri värisiä
ja oikea koko on helppo löytää.
Saman asian toki ajaa hyvä puikkomittakin,
jos se vaan aina löytyisi.


Yhteenvetona omista puikkokokemuksistani voisin todeta,
että pidän eniten puisista puikoista
olivatpa ne sitten perinteisiä pyöreitä
tai modernimpia kulmikkaita.

Virkkuukoukkuja en ole niin paljon testaillut,
mutta olen tykästynyt kovasti
Clover Soft -koukkuihin.
Niitä olenkin hankkinut kolme eri kokoa.


Puikkovertailuja on tehty muuallakin,
tässä esimerkiksi Ulla-neuleen pyöröpuikkovertailu
ja täällä sukkapuikkovertailu.

Kaisan neuleblogissa on myös tehty tikusta asiaa
eli vertailtu puikkoja.

Prymin sivuilta löytyi kivaa historiaa puikoista.
Käykäähän kurkkaamassa!


No entäs sitten puikkojen säilytys?

Kuvissa näkyvässä "käsilaukussa"
säilytän nätisti käytetyimpiä puikkoni.
Laukku lojuu yleensä olohuoneen sohvapöydän alatasolla,
ja se napataan tarvittaessa mukaan.

Kerroin laukusta saatuani sen lahjaksi mieheltäni (!!)
aikanaan täällä. Samassa postauksessa paljastin,
missä hieman erikoisessa paikassa
meillä säilytetään muita käsityötarvikkeita.
Vai onko jollakin muulla käsityövessa?


Paljon tarvikkeita toki lojuu ties missä,
ja ahkerassa käytössä on tämäkin tärkeä väline,
jolla saa aikaan kauniita keriä.


Olisi kiva kuulla,
millaisia kokemuksia erilaisista 
puikoista ja koukuista teillä on.
Onko jotakin mielenkiintoista,
jota minä en ole edes kokeillut?