maanantai 15. tammikuuta 2018

Remonttihommia

Viime vuoden vuosikatsauksessa lupasin,
että yritän vihdoin kirjoittaa
viime kesäisen remonttipostauksen valmiiksi.
Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

Esikoisemme muutti pois kotoa
kolme ja puoli vuotta sitten.
Siitä lähtien hän on ollut kotona
lähinnä viikonloppuja 
ja joskus lomilla hieman pidempään.
Hänen huoneensa on kätevästi alakerrassa,
heti olohuoneen vieressä,
joten siitä on tullut vähitellen sekalainen vaikka-mikä-huone.
Lähinnä miehen työhuone.

Kolme vuotta on puolihuolimattomasti puhuttu,
että huonetta pitäisi remontoida
enemmän vierashuoneen tai työhuoneen tyyliseksi.
Se olisi edelleen "lapsen" huone
silloin kun hän on täällä käymässä,
mutta muulloin voisi toimia muussakin käytössä.

Viime kesänä saimme vihdoin aikaiseksi 
aloittaa huoneen uudistamisen.
Oli sopivan paljon sadepäiviäkin sisähommiin.

Ensin piti saada huone tyhjäksi.
Tuolta nurkasta oli jo siinä vaiheessa saatu parvisänky myytyä,
kun huomasin, että voisi kuviakin ottaa...


Koulupöydänkin ja vanhan lastulevykaapinkin
oli aika lähteä kiertoon.


Huoneessa on myös ollut puinen sohva yövieraita varten.
Se sai uuden kodin mökiltä.


Sitten olikin edessä vaikein työ: uusien tapettien valinta.
Pääsimme kuitenkin lopulta yhteisymmärrykseen
ja saimme jännittävän laatikollisen tapetteja.


Yhdelle seinälle tulisi kukkaista Pip-Studion tapettia
ja muille melko yksiväristä,
 jossa on kuitenkin hieman tekstuuria.

Saimme huoneen tapetoitua päivässä.
Mies levitti liiman seinään ja laittoi tapetin paikalleen,
minä menin perässä ja tasoittelin
sillä aikaa kun mies alkoi laittaa seuraavaa vuotaa.


Hankimme huoneeseen sängyksi 
Askon metallirunkoisen sohvasängyn,
jossa on kaksi 80x200 cm patjaa.
Se toimii siis joko yhden tai kahden hengen sänkynä.


Seuraava projekti oli löytää huoneeseen sopivat verhot
sekä muita tekstiilejä.
Kiertelin kangaskauppoja ja tutkin nettiä,
mutta en löytänyt oikein sopivaa.
Sitten kävin Ikeassa.


Sieltä löysin valmisverhot,
joissa oli vaalealla pohjalla pystyraitoja,
joissa oli juuri samoja sävyjä kuin tapetissa.
Viisi metriä kangasta valmiiksi ommeltuina
tuli maksamaan suunnilleen sen verran
kuin kangaskaupassa katsomani paras vaihtoehto 
olisi ollut metrihinnaltaan.

Valmisverhot olivat tietenkin liian pitkät,
joten ompeluhommiinhan sitä taas jouduttiin.
Tällä kertaa sekin sujui melko ripeästi,
vain pari viikkoa verhojen ostamisen jälkeen.


Sängylle löysin päiväpeiton Askon alesta,
josta ostin myös sängylle suuret tyynyt selkänojaksi.


Muut tyynyt keräilin lapsuudenkodistani
ja omista kaapeistani.


Äidin vanhoja aarteita,
joita ei ole raaskittu käyttää.
Nyt ne pääsivät päivänvaloon.


Päällimmäisenä näkyvän vaalenapunaisen
tyynynpäällisen ompelin alakoulussa.
Käänsin reunoja sen verran, että sain siitä neliön.

Tämä on anopin kätköistä
muistaakseni joululahjaksi saatu.


Kattoon toin lapsuudenkodistani valaisimen,
joka on tehty rukin pyörästä.
Tämä on ollut lapsuudenkotini katossa
niin kauan kuin muistan.


Sängyn päätyyn tuli kesällä ostamani 
Puuketun valmistama ikkuna.
Tulostimme ikkunaan maiseman mökkirannasta
ja kiinnitimme taakse vielä listan, 
johon sai laitettua pienen ledivalon.


Huoneeseen hankittiin myös uusi
kevyt työpöytä sekä työtuoli.


Uusia hankintoja ovat myös
työvalaisin sekä yöpöytä.
Tällaiselta huoneessa näyttää nyt.


Lattialle laitoin ikivanhan punaisävyisen maton.
Sen on äiti kudotuttanut minulle,
kun asuin vielä "kotona".
Se sopii sävyltään huoneeseen kuitenkin hyvin
ainakin nyt talvella.


Ikkunan toiselle puolelle siirtyi metrin pätkä
vanhaa Lundia-hyllystöä.
Siirsimme myös pianon olohuoneesta tänne.


Pianon päälle kotiutui
käsityömessuilta ostamani taulu
vanhan Pohjanmaa-aiheisen tekstiilitaulun pariksi.


Oviaukon viereen on jämähtänyt
vanha vitriinikaappi,
jolle ei löydy muuta paikkaa.
Olkoon siinä, kun en halua siitä luopuakaan.


Vitriinin takana on puolitoista metriä Ikean kaapistoa
ja yksi kaappipakastin.


Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen huoneen uudistukseen.
Siitä tuli juuri sopiva työ-, piano- ja vierashuone.







torstai 11. tammikuuta 2018

Marisukat

Ystäväni täytti pyöreitä vuosia,
joten sukat oli tietenkin tehtävä lahjaksi.
Koska kyseinen ystävä pitää kovasti Marimekosta,
päätin tehdä oman versioni Marisukista.


Marisukkia on tehty monenlaisella mallilla,
eikä mikään suoraan sellaisenaan ihan napannut.
Selailin Pinterestiä ideoita poimien
ja tein lopulta omanlaiseni yhdistelmän.

Valitsin sukkiin sinistä ja punaista
sekä mustaa ja valkoista.
Langaksi valitsin Nallen,
sitä kun löytyi sopivasti kotoa.
Musta on samanvahvuista Step kutosta.

Varteen tein ensin mustalla joustinta,
sitten sinistä unikkoa ja 
musta-harmaa-punaista räsymattoa.


Unikon neulekaavioita löytyi monenlaisia.
Minä päädyin Villapallon kaavioon,
koska siinä oli sopiva silmukkamäärä.
Piirsin kaavion kuitenkin myös ylösalaisin
ja tein kukat vuorotellen oikein ja nurin päin.
Keskustan vaaleansinisen ja mustan 
silmukoin jälkeenpäin.

Sitten tein sinivalkoista tasaraitaa
sinisen kantapään molemmin puolin.


Jalkaterään sain mahtumaan vielä
muija-, kaivo, lokki- ja pallokuosia.


Moniin kuoseihin katsoin neulekaaviot
Kaivoa muokkasin kuitenkin hieman leveämmäksi.

Sukkien valmistuminen olisi ollut muuten melko nopeaa,
mutta tein välillä paljon muutakin,
koska näiden ei tarvinnut valmistua ennen loppiaista.
Viimeinen takapakki tuli uutenavuotena,
kun valkoinen lanka loppui tällaisessa vaiheessa.


No uutta lankaa löytyi pyhien jälkeen
ja unikot saatiin myös silmukoitua,
mutta seuraava vaihe kestikin sitten...
Ei varmaan tarvitse selitellä miksi.


No valmista kuitenkin tuli,
höyrytys ja kuvauskin peräti 
viisi tuntia ennen synttärijuhliin lähtöä!


Marimekkofani piti sukista kovasti
ja sai lahjaksi myös paljon muuta Marimekkoa,
mm. omana syntymävuotenaan suunnitellun pöytäliinan.

Minäkin pidän näistä kovasti,
pitäisiköhän tehdä itsellekin samanlaiset?






maanantai 8. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset sukat

Vuoden ensimmäinen
valmistunut sukkapari
on tässä.


Nämä yksiväriset sukat ovat olleet
mukanani monella automatkalla.
Aloitin ne muistaakseni jo lokakuussa,
kun autoilin velipojan kyydissä Pohjanmaalle.

Sukat on neulottu todella kauniista 
Kaupunkilangan turkoosista Kivijalasta.
Väriä en millään saa säädettyä kuvissa
ihan sen väriseksi kuin se on luonnossa.


Pintaneulos on tehty kutomalla
kaksi oikein kaksi nurin aina kaksi kerrosta
ja sitten kaksi kerrosta oikein.
Näyttää kivalta ja joustaa
lähes joustinneuleen tapaan.


Kärjessä on sädekavennus
ja kantapäät ihan perinteiset 
vahvistetut kantapäät.


Näistä tuli oikein kivat sukat,
jotka tosin joutuvat vielä odottamaan
sopivaa käyttäjää.


Kuten kuvasta näkyy,
sadan gramman kerä tuli käytettyä
melko tarkalleen loppuun.





maanantai 1. tammikuuta 2018

Uuden vuoden alkaessa

Oikein hyvää uutta vuotta!


Vuoden alkaessa on taas yhtä mukava
ajatella toiveikkaasti tulevaa
ja katsella taaksepäin mennyttä vuotta.

Viime vuonna tapahtui paljon mukavaa,
esimerkiksi ihana matka tyttäreni kanssa.
Siitä kirjoitin kesällä kokonaiset 
neljä postausta, tässä linkit niihin: 1, 2, 3, 4


Kesällä teimme myös pientä remonttia
ja tajusin juuri,
että remonttipostaus on edelleen luonnoksissani...
Ehkäpä saan sen postauksen tänä vuonna valmiiksi!
Tässä esimakua siitä.


Olin myös onnekas ja voitin palkinnot
kahden eri blogin arvonnoissa.
Kiitos vielä Villasukkavuosi ja Kätevä vaimo!




Monien ilojen lisäksi viime vuoteen sisältyi
myös paljon surua.

Äitini viimeiset kuukaudet olivat ahdistavia
ja lopulta suru hänen kuolemastaan.
Kuukausi äidin jälkeen
hyvästelin vielä rakkaan sedänkin.


Koko vuoden käsitöistä rakkain ja vaikein
olikin tämä sukkapari,
joka puettiin äidille arkkuun.


Näiden surutyösukkien lisäksi
tuli sukkia toki kudottua paljon muutenkin.

Alkuvuodesta innostuin neulomaan
sinivalkoisia vauvasukkia,
joita valmistui viisi paria.


Itsellenikin neuloin kahdet sinisävyiset sukat
Suomen juhlavuoden kunniaksi.
Molemmissa käytin arpajaisvoittolankoja,
ensin perussukat Handun käsinvärjätystä sukkalangasta


ja kesällä puuvillaiset körttisukat.


Sukkia valmistui vuoden aikana yhteensä 14 paria,
joista yhdet olivat tossut.


Lisäksi sain valmiiksi kolme paritonta sukkaa,
joista yhden pari on jo sentään työn alla.
Näistä toivon mukaan kerron joskus vielä lisää.


Viime talvena tein itselleni yhden huivin
ja niihin sopivat kämmekkäät.


Pipoja en tehnyt omaan käyttöön,
mutta talkoilin neljä körttipipaa.


Suurin käsityöni viime vuonna oli 
jo paljon aikaisemmin aloitettu,
mutta vasta tammikuussa valmistunut peitto.


Toiseksi suurin oli niin ikään
jo ajat sitten aloitettu villatakki,
joka valmistui heinäkuussa.


Viime vuoden ainoat virkkailut
olivat patalappuja.


Joulun välipäivinä sain vielä valmiiksi huivin,
joka piti olla joululahja tyttärelleni.
Mutta onhan uudenvuodenlahjakin aika hyvä saavutus...


Loppujen lopuksi kulutin vuoden aikana
reilut kolme kiloa lankaa
ja ostin vain kaksi ja puoli kiloa.
Pitkästä aikaa lankavarasto siis pieneni.

Tänä vuonna minulla onkin siis 
hyvä tekosyy ostaa lisää lankaa.
Unohdetaan se, kuinka paljon
sitä lankaa kotona vieläkin on...


Toivotan mukavaa alkavaa vuotta
jokaiselle lukijalleni.