perjantai 17. helmikuuta 2017

Sinipunaista kaulalle

Minulla on tummansininen takki
ja punaiset kengät.
Tämä arkinen asu kaipasi
jotakin uutta kaulalle.


Käsityömessuilta löysin juuri sopivaa lankaa.
Väri on kuin tehty ulkovaatteitteni kaveriksi.


Muutaman aloituksen ja purkamisen jälkeen
kaulallani on nyt tällainen.


Minulla on jonkinlainen ongelma huivien kanssa.
Kolmiohuivit ja kaikki ihanat pitsiunelmat
ovat kyllä ihania ja kauniita,
mutta minä en oikein osaa käyttää niitä.

on oikeastaan ainoa,
joka on jatkuvasti aktiivisessa käytössä.


Se on riittävän pitkä,
jotta sen saa solmittua kaulalle
tai sitä voi pitää harteilla lämmikkeenä.


Viime talvena neuloin Tuulen tyttärestä
mutta se on jäänyt todella vähälle käytölle.


Tämä on hieman liian lyhyt,
että sen saisi solmittua edestä.
Minä vaan en oikein osaa käyttää tätä.
Tai ehkäpä parempi termi olisi,
että en viihdy tämäntyyppisissä huiveissa.

Tällä kertaa ajattelin,
että en edes yritä tehdä mitään kolmiomaista.
Siitä tulisi taas liian lyhyt,
koska lankaa oli vain yksi
sadan gramman vyyhti.

Päätin tehdä ihan tavallisen suoran kaulaliinan,
jonka saisi kiedottua kunnolla kaulan ympärille.


Tavoite onnistui, sillä kaulaliinalle tuli pituutta
suunnilleen puolitoista metriä.
Sen saa solmittua hyvin kaulalle
monellakin tavalla.


Toteutus on tavallista ainaoikeaa neulosta,
mutta tein välillä kolmen reikärivin sarjoja.
Ne on toteutettu ihan tavallisella
langankierto ja 2 oikein yhteen -tekniikalla.


Tällä tavalla kaulaliinasta tuli lämmin,
mutta reikien ansiosta myös sen verran ilmava,
ettei se ole liian kuuma sisäkäyttöönkään.


Kuten kuvista näkyy, 
kaulaliinassa on toinenkin pieni muutos
tavalliseen suoraan kaulaliinaan verrattuna.
Tässä neule nimittäin menee vinottain.

Vinouden toteutin sellaisella helpolla kikalla,
että neuloin aina nurjan puolen alussa kaksi oikein yhteen.
Oikealla puolella puolestaan lisäsin yhden silmukan
neulomalla sekä etu- että takareunasta.

Silmukkamäärä pysyy koko ajan tasaisena,
mutta neule tulee kivasti vinottain.
Kaulaliinan päät ovat kolmiomaiset.


Hyvinhän tämä käy sinisten farkkujen,
sinisen takin ja punaisten kenkien kaveriksi!


Lankaa meni koko vyyhti.
Vain pikkuruinen pallura
päätyi muistoksi lankapurkkiini.


Mukavaa viikonvaihdetta!



tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävänpäivää!


Oikein ihanaa ystävänpäivää sinulle!


Kiva kun olet olemassa
ja käyt sohvallani vierailulla.



lauantai 28. tammikuuta 2017

"Nopeita" pikkusukkia

Laitoin pyykkinarulle tuulettumaan
kolmet uudet vauvasukat.


Heitin tammikuun alussa ilmoille haasteen
neuloa sinivalkoisia vauvasukkia 
itsenäisyyden juhlavuoden uusille suomalaisille.
Silloin olin juuri saanut ensimmäiset
sinivalkoiset pikkusukkani valmiiksi.


Silloin kuvittelin tekeväni varmaankin 
suunilleen yhden minisukan päivässä,
mutta eihän tämäkään projeksi ole mennyt
ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä.

Aloitin hienoja sydänlippusukkia loppiaisena,
kun autoilimme kyläilemään 
parin tunnin ajomatkan päähän.


Yksi sukka valmistuikin melko nopeasti,
mutta sitten tein välillä palapeittoni valmiiksi
ja aloitin toista sukkaa 
vasta pari viikkoa myöhemmin.

Hetken aikaa toista sukkaa neulottuani
huomasin tekeväni joustinta 1 oikein 1 nurin,
kun ensimmäisessä sukassa oli 2 oikein 2 nurin.
Ei muuta kuin purkuhommiin.

Uutta joustinta aloitettuani keksin 
hetken mielijohteesta,
että nytpä kokeilen sitä kuuluisaa junasukkaa.
Sellaisia kun en ole koskaan tehnyt.

Hetken aikaa puhelimella googlattuani
löysin junasukan ohjeen helposti,
ja päädyin tekemään tällaiset.


Näiden jälkeen sitten
sydänlippusukkien toinen pari puikoille,
ja tulivathan nekin lopulta valmiiksi.


Sydänlippukuvion ohjeen

Kolmanneksi ajattelin kokeilla
broken seed -neuletta,
jota suomeksi kutsutaan ainakin
rikotuksi helmineuleeksi
tai räjähtäväksi helmineuleeksi.

No ei nimi neuletta pahenna,
ihan kivat tuli näistäkin sukista.


Sinisessa osuudessa käytin
siniraidallista Roosa nauha -sukkalankaa,
jota ostin messuilta marraskuussa.


Näin pienissä sukissa tuo raitalanka ei päässyt oikeuksiinsa,
sillä yhteen sukkaan tuli lähinnä yhtä sävyä.
Päädyin kerimään lankaa eteenpäin,
jotta sain sukista samanlaiset.

Pikkusukkia ei ainakaan minun puikoiltani
valmistu alta aikayksikön, 
kuten aluksi kuvittelin.



Joskus ihmettelen sitä,
että olenko minä maailman hitain neuloja, 
kun näidenkin näpertelyyn meni niin tuhottomasti aikaa.
Toiset tekevät villapaidan viikossa,
ja siinä välissä muutaman sukkaparin.
Siltä minusta ainakin tuntuu :-)

Mutta onpa tullut kokeiltua uusia juttuja.
Ja onhan uusia malleja mukavampi
kokeilla pienoiskoossa.


Muutama uusi kokeilu
on minulla vielä mielessä,
joten taitaa näitä sinivalkoisia
suloisia pikkusukkia
tulla vielä lisääkin.

Sinivalkoisista langoista ei ainakaan ole puutetta,
kiitos ihanan arpajaisvoittoni!


Seuraavaksi aion kuitenkin neuloa
jotakin aivan muuta
ja hieman suurempaa.
Tämä vyyhti ei enää malta odottaa kaapissa!







perjantai 20. tammikuuta 2017

Projektipussukat

Pitkän aikaa minulla oli korillinen
virkattuja neliöitä ja lankakeriä,
joista niitä oli virkattu.
Nyt peitto on valmis ja kori kaikuu tyhjyyttään
valmiina ottamaan vastaan uusia projekteja.


Siitä tulikin mieleeni,
että minulla on melkoinen kokoelma
erilaisia koreja ja pussukoita ja kasseja,
joissa säilytän keskeneräisiä töitäni
tai jotakin tiettyä työtä varten hankittuja lankoja.

Olohuoneessa asustaa tällainen
pieni pyöreä kori,
jossa on kaikkea tarpeellista -
ainakin sakset, mittanauha, puikkomitta,
päättelyneuloja, muistivihko ja kynä.


Tässä korissa pidän yleensä
myös kulloinkin keskeneräistä työtäni,
jos se ei ole kovin suuri.

Mutta eihän keskeneräisen työn säilytys
 aivan niin yksinkertaista ole,
jos sattuu omistamaan monta keskeneräistä työtä.
Pitää olla monta jemmapaikkaa.
Nyt paljastan niistä suosituimmat.

Tämä kori sijaitsee tällä hetkellä
sänkyni vieressä makuuhuoneessa.


Päällimmäisenä on villasukkia
valmiina jalkaan vedettäväksi.
Taustalla näkyvät paperit
ovat sekalaisia printattuja ohjeita.
Pohjalla on muutamia mallitilkkuja 
(uskokaa tai älkää, neulon joskus mallitilkkujakin)
ja jotakin sekalaista käsityötarviketta.

Yöpöydän ja seinän välisessä nurkassa
on myös tällainen kori. 


Siinä päällimmäisenä on yksi pussukka
ja sen alla monta pientä keskeneräisyyttä,
esimerkiksi kesällä 2014 aloittamani patalappu.
On se kumma, että ihmiseltä voi jäädä kesken
jotakin niinkin pientä kuin patalappu :-)

Korin uumenista löytyy myös monta muuta
kassia ja pussia, jotka eivät juuri nyt ole käytössä.

Päällimmäisenä oleva violetti pussi on se,
jota käytin ala-asteella käsityöpussina.
Sen minulle ompeli oma isäni,
ja olen kertonut siitä isänpäivänä 2013.

Sen sisällä on nykyään tällaisia lankakeriä.


Näistä on tekeillä kesäinen neuletakki,
joka varmaankin otetaan työn alle
taas keväämmällä.


Tuo keskeneräinen neuletakki löytyy
tällaisesta mustasta kassista.


Tämä on ostettu kauan sitten Lontoosta 
Marks & Spencerin ruokaosastolta.
Mukavankokoinen käsityökassiksi,
vaikka sillä alunperin kannettiinkin evästä.

Viime syysloman Lontoon matkalta
ostin itselleni matkamuistoksi
yhden pienen laukun ihan käsitöitä ajatellen.


Tämä kassi on tukevaa vahakangasta.
Tukevan pohjansa ansiosta se pysyy hyvin pystyssä,
ja on ollut nyt jatkuvasti käytössä.
Laukun koko on vain n. 25 x 25 cm,
joten siihen mahtuu mainiosti
vaikkapa keskeneräinen sukankudin
ja pari lankakerää.

Suunnilleen samankokoinen
pieni ostoskassi huuteli tässä talvella
nimeäni eräässä S-Marketissa.


Tämä kassi on S-ryhmän kaupoissa myytävä
lasten ostoskassi. Tämäkin on juuri sopiva käsityökassiksi,
ja kuvassa olevan nallen päällä on aiheeseen sopivasti neulepaita.
Kassin toisella puolella nallen paita on punainen.


Pakkohan tällainen pieni 1,50 maksava aarre
oli ottaa kaupasta mukaan.

Jos otan käsityön mukaani siten, 
että se täytyy pakata johonkin toiseen laukkuun,
otan mieluiten tällaisen Novitan pussukan.


Tässä on nimittäin kätevät kiristysnyörit,
joten tarvikkeet pysyvät hyvin tallessa
eivätkä sekaannu muihin tavaroihin.
Tätä pussukkaa voi myös halutessaan
kantaa selässä kuten reppua.
Tämän ostin monta vuotta sitten
Tuurin kyläkaupan lankaosastolta
muistaakseni eurolla.
Tyttäreni sai samanlaisen.

Nämä esittelemäni korit ja laukut ovat
kaikki tällä hetkelläkin käytössä
sisältäen jotakin tärkeää.

Näiden lisäksi minulla on vielä
monta muuta pussia tai kassia,
jotka ovat pakattunu yllä esiteltyyn koriin.

Suosikkejani niistä on tällainen vanha kissakassi,
jonka kälyni on ommellut kauan sitten
lahjaksi lapselleni.


Käyttämättömänä on myös tämä retrokassi,
jonka olen tehnyt ala-asteella käsitöissä.
Mitä ihania 70-luvun tilkkuja!
Tästä olen kertonut ennenkin täällä.


Ja sitten on ainakin vielä
nämä Finlaysonin ja
Loop-lankakaupan kassit.


Sekä Gudrun Sjödenin kiva
pallokuosinen kassi.


Lisäksi saatan säilyttää
joitakin tukevia tai erityisen hienoja
paperikasseja vastaisuuden varalle.


Minkäslaisissa jemmoissa
te lukijat pidätte 
keskeneräisiä käsitöitänne?
Minusta tuntuu,
etten ole ainoa,
jolla sellaisia jossakin on...


Mukavaa viikonloppua ystävät!

















tiistai 17. tammikuuta 2017

Palapeli

Kesällä 2015 aloin virkata väliaikatyönä
yksivärisiä neliöitä.
Kerroin niistä ensimmäisen kerran

Virkkasin palasia myös syyslomareissulla
Roomassa vuonna 2015
sekä monilla automatkoilla
(jos en itse ajanut...).


Silloin tällöin näitä palasia
on vilahdellut täällä blogissa,
viimeksi viime vuoden
vuosikatsauksessa.


Neliön mallin löysin alunperin Pinterestistä,
ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen.
Englanninkielinen ohje löytyy täältä.


Nyt tämä palapeli on vihdoinkin
koottu valmiiksi.


Neliöiden värit ovat erilaisia
sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyjä,
jotka yhdistin toisiinsa tummanharmaalla.


Virkkasin paloihin ensin harmaan reunuksen
kiinteillä silmukoilla,
ja yhdistin ne toisiinsa
nurjalta puolelta
piilosilmukoilla.


Lopuksi virkkasin peiton reunaan
yhden kerroksen pylväitä
ja yhden kerroksen kiinteitä silmukoita.


Värien sommittelun tein ilman sen suurempaa logiikkaa.
Yritin kuitenkin laittaa vuorotellen 
vaaleampia ja tummempia ruutuja.


Peittoon tuli yhteensä 120 palaa.


Kokoa tällä peitolla on n. 110 x 130 cm,
eli se on sopiva sohvalle torkkupeitoksi.
Painoa peitolle tuli 1115 grammaa,
joten aika monta lankakerää siihen upposi.


Suurin osa langoista on Gjestalin Maijaa,
mutta mukana on myös melko paljon Novitan Woolia
sekä jonkin verran Nallea.


Tämä oli toinen virkattu peittoni.
Ensimmäinen on tehty isoäidinneliöistä
ja se valmistui kolme vuotta sitten.


Olen tähän uuteen peittoon tyytyväinen.
Se on paljon rauhallisempia ja seesteisempi
kuin tuo edellinen sekalaisista jämälangoista virkattu.


Viimeistely otti kuitenkin sen verran koville,
etten nyt varmaankaan ihan heti ala 
uusia paloja virkkaamaan.