keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Suomitytöt Saksanmaalla

Perheessämme on ollut tapana,
että lapset pääsevät vanhemman kanssa kahdestaan matkalle
itse valitsemaansa kohteeseen
sinä kesänä, kun pääsevät peruskoulusta.

Mieheni oli esikoisen kanssa Interrailaamassa
Istanbuliin saakka.
Kakkosen kanssa hän oli kiertelemässä Ranskaa.
Nyt oli sitten äidin vuoro lähteä reissuun nuorimmaisen kanssa.

Kuopus on lukenut saksaa kolmannelta luokalta lähtien,
mutta ei ole vielä koskaan käynyt saksankielisessä maassa.
Hän oli sitä mieltä, että se asia olisi aika korjata.


Minullekin tuo kohde sopi mainiosti,
sillä saksa oli pääaineeni yliopistossa
ja toinen opettamistani kielistä nykyisessä työssäni.
Olen itse matkaillut saksankielisissä maissa monesti
ja asunut vuoden Baijerissa Münchenin liepeillä.
Tuosta Saksan vuodestani kerroin aikanaan täällä jotakin.


Münchenin seutu oli siis minulle ennestään tuttua aluetta,
joten se oli helppo valikoida ensimmäiseksi matkakohteeksi.


Baijerin lipussa on sinivalkoiset värit kuten Suomen lipussakin,
joten sininen ja valkoinen valikoituivat matkakäsityöni väriksi.
Päätin kokeilla Villasukkavuosi-blogin arvonnasta voittamani
Katian Cotton Stretch -lankaa.

Aloitin puuvillaiset kesäsukat menomatkalla lentokoneessa,
mutta perillä en kylläkään ehtinyt enkä jaksanut paljon kutoa.
Muuta näkemistä ja tekemistä meinaan riitti!


Münchenin keskusta jalankulkualueineen
on kaunis ja helposti hahmotettavissa.
Pitkä kävelykatu päättyy Marienplatzille,
jonka reunalla komeilee raatihuone ja taustalta näkyvät
Frauenkirchen kaksoistornit.


Toisella sivustalla vanha raatihuone.


Tässä Frauenkirche koko komeudessaan läheisen
St. Peterskirchen eli "Alter Peterin" tornista kuvattuna.


Tämä kuva on kylläkin edelliseltä reissultani,
sillä tällä kertaa sää emme tuonne kirkontorniin kavunneet.
Mutta jos Münchenissä käytte, niin suosittelen!
Maisema sieltä on todella kaunis.



Ihan Marienplatzin lähellä olevalla 
Viktualienmarkt-torilla kannattaa myös poiketa.
Sieltä löytyy monenmoista katseltavaa,
sekä herkkuja että silmänruokaa.


Kuivatuista kukista ja yrteistä tehdyt koristeet ja asetelmat
ovat todella upeita ja tuoksuvat ihanilta.


Mutta pääasiassa Viktualienmarkt on kuitenkin ruokatori,
josta löytyy lihan ja kalan ja vihannesten lisäksi
jos jonkinmoista hedelmää.


Ja tietenkin paikallisia pipareita eli Lebkucheneita erilaisilla teksteillä.
Näissä lukee paikallisella murteella
"I mog di" eli "pidän sinusta".


Torin keskellä kohoaa kaunis Maibaum,
eli paikallinen "juhannussalko", 
joka pystytetään aina toukokuun ensimmäisenä päivänä.


Baijerilaisista herkuista nyt voi olla montaa mieltä,
mutta valkoiset makkarat tietenkin kuuluvat asiaan.


Meidän suurin herkkumme ovat Brezelit, joita söimme joka päivä.
Ne menivät kylläkin parempiin suihin niin nopsasti,
ettei taidettu ehtiä saada yhtään lähikuvaa.
Täytyy siis tyytyä Pixabayhin.


Tässä leipomokuvassakin näkyy Brezeleitä tuolla hyllyllä,
kun tarkkaan katsoo.


Tämä kuva on muuten hyvin tyypillinen,
sillä kaikista leipomoista voi ostaa helposti pientä suolaista välipalaa,
esimerkiksi Brezeleitä joko sellaisenaan tai täytettynä.
Samoin löytyy monenlaisia täytettyjä leipiä ja pikkusuolaisia.
Kaupungilla ja julkisissa kulkuvälineissä näkyy aina joku,
joka syö jotakin välipalaa suoraan leipomon pussista.


Ruokakulttuurin lisäksi Olutkulttuuri on Münchenissä tärkeää,
ainakin niille, jotka pitävät oluesta.
Me emme olleet tuota kohderyhmää,
sillä minulle ei oikein olut maistu ja tytär on alaikäinen.
Kävimme kuitenkin kurkkaamassa siihen pakolliseen,
eli kuuluisimpaan panimoravintolaan Hofbräuhausiin.


Hofbräuhausin sisäpihalla on myös kiva Biergarten,
jossa nyt tosin olisi ollut liian kylmä istuskella.


Kuuntelimme hetken baijerilaisbändiä
perinteisine musiikkeineen.


Päädyimme kuitenkin syömään hiljaisempaan paikkaan 
Platzl-aukion toiselle puolelle Orlandoon.
Vaikka baijerilaismusiikki on kyllä mukavaa pieninä annoksina,
olisi koko ruokailun ajan ollut korvillemme liikaa.


Currywurst valikoitui molempien lautasille,
ja minusta se maistui mainiolta.
Makkaran päällä on runsaasti currya,
ja tuo kastike oli melko tulista,
tyttären makuun liiankin tulista.
Minä sain siis kaksi melkein kaksi makkaraa 
ja tytär runsaasti curryttomia ranskiksia.
Ja huomatkaa salaatin määrä!


Tilasin palan painikkeeksi lasillisen Radleria,
joka on oluen ja limun sekoitusta.
Ihan ok, mutta maistuu silti liikaa oluelle minun makuuni.

Toinen kiva ruokapaikka reissullamme oli Hans im Glück,
jonka sisustus oli kuin suomalaisesta koivumetsästä.
Ruokalista oli burger-tyylinen, ja ruoka oli todella hyvää.


No emmehän me toki koko reissua vaan syöneet ja etsineet herkkuja.
Katselimme me nähtävyyksiäkin.

Kiersimme ajan kanssa Deutsches Museumia,
joka on aivan huikean suuri tekniikan ja luonnontieteen museo.
Aivan ehdoton kohde ainakin kouluikästen 
tai vähänkään tieteestä kiinnostuneiden kanssa. 

Tässä pieni välähdys ilmailun historiasta kertovalta osastolta.


Kävimme myös Residenzissä,
joka on ollut aikoinaan hallitsijoiden hallinto- ja asuinpaikka.
Paljon kaunista katsottavaa.


Münchenissä on helppo kulkea,
sillä julkinen liikenne on hyvä ja toimiva ja nopea.
Löytyy metroa ja lähijunaa, ratikkaa ja bussia.

Erityisen kiitoksen liikenne saa siitä,
että matkoihin pystyi ostamaan ryhmälippuja,
joilla sai matkustaa viisi henkeä per lippu.
Ryhmälippu oli yksittäislippuja halvempi jo kahdelle henkilölle,
eli maksoimme kaksin saman hinnan, kuin olisimme maksaneet viidestä. 
Mutta jos on isompi porukka, säästö on aika suuri.


Koska sää oli melko huono (enimmäkseen pilvinen, tuulinen ja sateinen),
emme kulkeneet paljonkaan puistoissa.
Niitä Münchenissä on paljon.

Olympiapuisto on ainoa, jossa kuljeskelimme enemmän.
Tämä kuva on Olympiavuorelta,
tosin edelliseltä reissultani, jolloin oli mainio kuvaussää.


Olympiapuistossa on Olympiaturm-näkötorni,
josta kävimme katsomassa maisemia.
Lammen rannalla on myös pieni "Walk of stars", 
josta bongasimme yhden suomalaisenkin laatan.
Sunrise Avenue on Saksassa todella suosittu.


Me idän pääkohteemme Olympiapuistossa oli kuitenkin aivan muu.
Olimme nimittäin Olympiastadionilla Coldplayn konsertissa.


Konsertti oli niin upea, etteivät mitkään adjektiivit riitä.


Olimme melko kaukana päälavasta,
mutta koska siitä lähti "silta" keskemmällä olevalle pikkulavalle,
pääsimme olemaan välillä n. viiden metrin päässä bändistä.


Konsertin aikana katsojien päälle satoi konfettia:
kukkia, lintuja, tähtiä...
Oli ilotulitusta ja valtavia ilmapalloja,
mutta ennen kaikkea hyvää musiikkia.
Konsertin jälkeen koko stadion oli täynnä paperia,
ja hotellille päästyämme löysin vielä takkini hupusta aika kasan.


Jos pidät Coldplaysta, kannattaa katsoa täältä
tuon konsertin kuvia ja videoita ja tunnelmia.

Olin katsonut etukäteen Münchenin lankakauppatarjontaa,
mutta koska nyt mentiin tyttären ehdoilla,
en lopulta käynyt yhdessäkään.


Bongasin kuitenkin jotakin käsityöjuttuja kaupoissa.
Miten olisi virkatut bikinit?


Tai baijerilaiset pohkeenlämmittimet eli Loferlit?


Näitä pidetään polven alapuolella pohkeessa nahkahousujen kanssa,
vaikka en kyllä nähnyt yksiäkään käytössä.
Tälläkin nahkahousuisella soittajalla on pitkävartiset villasukat.


Näitä pitkävartisia sukkia näkyi sitten enemmänkin
myös kauppojen ikkunoissa.



Minä ihailin erilaisia Dirndlejä,
mutta en keksinyt yhtäkään riittävän hyvää syytä
tuhlata sellaiseen.



Eikä miehenikään luultavasti olisi ilahtunut Lederhoseneista.


Kaiken kaikkiaan München oli mukava kokemus taas kerran.
Jos kiinnostuit, kannattaa lukea esimerkiksi 
Täälläkin on suomeksi melko kattavat esittelyt eri paikoista,
vaikka onkin matkanjärjestäjän sivusto.

Münchenistä matkamme jatkui junalla Itävaltaan,
mutta siitä kerron sitten toisella kertaa.


Oikein mukavaa keskikesän juhlaa!













perjantai 2. kesäkuuta 2017

Pino pipoja

Kyllä täällä ollaan vielä hengissä, 
vaikka kuulumisia ei olekaan tullut päivitettyä.

Olen neulonut hiljakseen talkoohommina
mustia körttipipoja.


Nämä olivat toisaalta helppoja neulottavia,
mutta kevään valoisuudessa
tuo musta lanka alkoi välillä tökkiä pahasti
ja projekti eteni melko hitaasti.


Toisaalta toki pipo on ollut tänä keväänä
hyvin tarpeellinen asuste.
Voi tätä Suomen säätilaa!


Pipot neulottiin Pirkka-langasta.
Tein kaksi pipaa puikoilla 3,5
ja kaksi pipaa puolta numeroa suuremmilla,
jotta sain hieman erikokoisia pipoja.


Pipot aloitettiin sinisellä reunuksella.
Malli on yksinkertaista yksi oikein, yksi nurin -joustinta,
jossa oikeat neulotaan takareunoistaan.
Noin 12 sentin jälkeen pipo käännetään nurin,
jotta samanlainen joustin tulisi päällepäin,
kun pipon reuna käännetään kaksinkerroin.

Tällaisen pinon pipoja sain aikaiseksi.
Nämä menevät myytäväksi ensi kesän herättäjäjuhlille.


Kevät on opettajalla aina kiireistä aikaa,
joten pipojen lisäksi en ole saanut muuta valmiiksi.
Neuletakki on kyllä jo loppusuoralla,
mutta siihenkin tulee taas taukoa,
sillä lähden heti loman aluksi reissuun.
Nyt pitäisikin ruveta pakkaamaan matkalaukkua.


Ennen reissuun lähtöä on toki ensin vielä
koulujen kevätjuhlapäivä
ja monen tutun nuoren lakkiaispäivä.
Oma nuorimmaisemme saa huomenna
peruskoulun päättötodistuksen.


Vuosi sitten stressasin oman lapsen lakkiaisia
ja tänä vuonna saimme kutsun kuusiin juhliin.


En ehtinyt virkata korttien mukaan
pieniä lakkeja, joita tein omien lasteni 
lakkiaiskakkujen koristeeksi.
Laitoin kuitenkin pieniä muistamisia 
villasukkalahjakorttien muodossa niille,
joiden juhliin emme ennätä osallistua.


Oikein mukavaa juhlapäivää teille,
joiden kotona juhlitaan huomenna!