maanantai 14. elokuuta 2017

Patalappu

Tein aikaisemmin kesällä mökille uusia patalappuja.


Niitä tehdessäni tuli mieleeni,
että minullahan on yksi keskeneräinen patalappu jossakin.
Hetken aikaa pengottuani löysinkin sen
ja sain virkattua valmiiksi.


Tein kaksi tällaista kaksinkertaista vinoneliöpatalappua
omaan asuntoonsa muuttavalle opiskelijalle.
Tässä linkki siihen postaukseen,
jossa kerroin kuinka tällainen tehdään.

Tein vielä myöhemmin yhden itsellenikin
ja aloitin vielä neljännenkin
Nalle-langan vahvuisista jämälangoista.
Se ei kuitenkaan valmistunut ennen kuin 
kahden ja puolen vuoden kuluttua.


Tässä on aloituksessa 130 ketjusilmukkaa
ja enemmän olisi saanut olla.
Tästä tuli minusta hieman liian pieni.
Tuo vasemmalla näkyvä on se aikaisemmin tehty
ja se on sopivan suuri ja tukeva.


Tämä on kyllä mainio malli
jämälankojen tuhoamiseen.
Patalappu on kaksinkertainen,
eikä sillä taatusti polta näppejään!

maanantai 7. elokuuta 2017

Vaihtokauppaa

Kun lähdimme lomalla viikoksi maalle,
otin kolme kerää lankaa ja puikot mukaani.
Menomatkalla autossa aloitin sukat
vaaleanpunaisesta Roosa-nauha -langasta 
ja violettikirjavasta Stepistä,
vaikka minulla ei ollut mitään tietoa,
kenelle sukat tulisivat.

Saatuani sukan kantapäähän saakka
laitoin tällaisen kuvan jakoon Favebook-kavereilleni.


Pyysin kavereitani perustelemaan,
miksi juuri he haluaisivat nämä tulollaan olevat sukat
itselleen tai läheiselleen.

Hyviä perusteluja tuli paljon,
ja varsinkin tämä ystäväni lähettämä kuva 
oli melkoisen vakuuttava.

Kuva: PK
Upeasta kuvasta huolimatta päädyin varaamaan langat
erään ystäväni vanhan äidin sukkiin,
nämä kun ovat hänen lempivärejään.
Lankojen aloe vera ja jojoba
puolustivat myös valintaa,
sillä nämä langat sopivat taatusti
vanhuksen ohuelle iholle.
Jätin siis sukantekeleen kesken 
ja jäin odottamaan mittoja.

Sitten kaivoin esiin kolmannen mukaan ottamani lankakerän.
Kaupunkilangan Keskustoria,
mutta se oli vieläkin käyttämättä.
Tästä tulisi sukat noiden
mustien reikäsukkien omistajalle!


Kirjavissa langoissa on aina pieni jännitysmomentti,
kun ei oikein tiedä, millaista siitä alkaa tulla.
Mutta aika kivahan siitä tuli.


Ensimmäisen sukan aloitin värien vaihtumiskohdasta
melko yksivärisenä.
Toinen alkoi luonnostaan melkein samasta kohdasta.
Katkaisin noin 15 senttiä ennen toisen aloitusta
ja sukista tuli melko identtiset väritykseltään.


Tein sukkien joustimen ja päällisen
kolme oikein yksi nurin -joustinta.

Keskustori on ohutta sukkalankaa
ja neuloin sukat 2,5 numeron puikoilla.
Lankaa koon 38 sukkapariin kului 75 grammaa. 

Hyvin näyttävät sukat sopivan omistajalleen,
kiitos kuvasta Vikki-ystäväni!

Kuva: PK
Viedessäni sukat uudelle omistajalleen
sain vaihtokauppana hänen tekemänsä kirjanmerkin.


Tämä olikin oikein mieluisa yllätys
ja onnistunut vaihtokauppa.
Kuvausrekvisiitaksi löytyi 
täydellisesti kirjanmerkin väreihin sopiva kirja.


Ystäväni tekee koruja kierrätysmateriaaleista,
tässä linkki hänen sivuilleen Facebookissa.


Tekemäni sukat olivat päässeet myöhemmin
retkelle näin kauniisiin maisemiin.
Toivottavasti olivat pysyneet kuivina!

Kuva: PK










keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Palavat auringot kukkaniityllä

Sohvaneulomossa ollaan harvoin
ompelukoneen ääressä.
Nyt on kuitenkin sellainenkin ihme nähty.
Keittiönpöydälleni ilmestyi kasa niittykukkaista kangasta.


Meidän mökin kolmesta ikkunasta kahdessa
on ollut jo monta vuotta ihanan kesäiset kukkaniittyverhot.

Nämä Hemtexin valmisverhot
sopivat mökille kuin nenä päähän.
Mökkitontilla ja mökkitien reunassa 
kasvaa monia näistä verhokankaan kukkasista.
Pahoitteluni kuvien kehnosta laadusta,
mutta mökillä ei ollut kunnon kameraa mukana.


Ostin aikanaan samanlaiset verhot 
myös mökin isoon ikkunaan.
Ne olivat kuitenkin liian pitkät,
eivätkä siksi ole päätyneet ikkunaan asti.

Nyt oli kai sitten liian sateinen kesä,
kun alkoi ompeluhommakin kiinnostaa.
Sain kuin sainkin verhot lyhennettyä
ja ripustettua ikkunaan saakka.
Järvimaisemaa voi nyt ihailla 
kukkaisten kehysten lomasta.


Verhokankaasta inspiroituneena ajettelin sitten,
että tarvitseehan mökki myös uusia patalappuja.
Päätin ottaa väri-ideat noista verhoista.


Ulkonakin oli sopivasti kylmää ja tuulista,
joten äidin vanhat villasukat jaloissani
linnoittauduin takkatulen ääreen
virkkuun kanssa.


Tällainen tuli ensimmäisestä,
johon käytin punaista, keltaista ja vihreää
unikon ja niittyleinikin innoittamana.


Toiseen otin värit päivänkakkarasta.
Keltainen on tosin liian tummaa,
mutta jämälangoilla mentiin.


Kolmas sai väreikseen vihreän, sinisen ja punaisen:
unikko, ruiskukka ja vihreät lehdet.


Patalapun malli on nimeltään Burning sun
ja se on todella kiva ja helppo.
Patalapun ohje löytyy Dropsin kokoelmista.
Siinä ne palavat auringot nyt lepäilevät kukkaniityllä.


Patalaput on virkattu kolmen ja puolen koukulla
enimmäkseen 7 veljeksen jämälangoista.
Sininen ja toisen patalapun keltainen ovat Jannea.

Nämä kolme lappua painoivat yhteensä 95 grammaa,
joten suunnilleen 30 grammaa per lappu meni lankaa.


Mökillä ollessamme ehdimme nauttia myös kauniista säästä.
Eräänä iltana saimme meloa kohti upeaa auringonlaskua.


Siinä oli patalappujakin kauniimpi
Burning sun menossa mailleen.







sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Violetti villatakki

Kesä on tullut ja puutarhassa näyttää ihanalta!


Aamun viileydessä menin ihailemaan pioneja
ja huomaatteko kuvassa violetin hihani?


Laitoin nimittäin ensimmäistä kertaa päälleni 
uuden violetin villatakkini.


Tämä projekti alkoi viime vuoden kesäkuussa,
kun posti toi kenkälaatikollisen lankaa.


Aloin kutoa näistä ihanista Dropsin
Baby Merino -langoista Hermine-villatakkia,
jonka ohje löytyy Ravelrysta.


Viime kesän aikana neule kulki monessa paikassa mukana
ja välillä neuloin niin ahkerasti, että sormikin oli kipeänä.


Syksyn tullen väri ja malli tuntui jotenkin kesäiseltä,
joten työ joutui tauolle kassin pohjalle tähän kevääseen saakka.
Vuodenvaihteessa tutkin viime vuoden langankulutusta
ja silloin tässä työssä oli kiiini 200 grammaa lankaa.


Kevään aikana olen saanut neulottua tätä eteenpäin melko nopeasti,
vaikka matkalle en sentään näin isoa työtä ottanut mukaan.

Nyt se on ollut valmiina jo jonkin aikaa,
mutta kuten tiedätte, viimeistelyt vievät aikaa.
Toissa iltana sain vihdoin ommeltua 
viimeisenkin napin paikalleen.


Eilen oli sitten aika poseerata syreenipensaan edessä.
Olin kuvitellut mielessäni tuohon taustalle 
takin kanssa samanväriset syreenit.
Syreenien kukinta kuitenkin oli ja meni
työn ollessa vielä kesken.
Tyydytään siis vihreään taustaan.


Takki neulottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas,
ja sillä tavalla sitä oli helppo sovittaa matkan varrella.
Siitä tulikin oikein sopivan kokoinen.

Minä en juuri koskaan pidä neuletakkeja kiinni,
korkeintaan yhden napin.
Laitoin tähän kuitenkin napit kaiken varalta,
jos joskus tulee kuitenkin tarve 
laittaa takki kokonaan kiinni.


Tein takista hieman ohjetta pidemmän,
ja tämä laskeutuu mukavasti hieman lantion alapuolelle.


Ihastuin Ravelryssa takin yksinkertaisen kauniiseen malliin
ja näihin kauniisiin pitsineuleraitoihin.


Käytin neuleeseen kolmosen puikkoja,
vaikka tälle langalle olisi voinut ottaa vielä ohuemmatkin.

Lankaa kului yhteensä 430 grammaa,
joista 200 kirjasin viime vuoden langankulutukseen.
Reilusti puolet jäi siis neulottavaksi tänä kesänä.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Suomen kesässä tällaista ohutta neuletakkia
tulee tarvitsemaan varmaankin monta kertaa.
Malttaisin toki mieluusti odottaa syksymmällekin
ja viettää kesän kukkamekossa,
mutta olen realisti...


Ensimmäistä kertaa käytin takkia jo eilen,
kun vierailimme perheen alokkaan luona.
Voi haikeutta, kun noista pienistä kasvaa isoja niin nopeasti.


Pitäisiköhän sinne armeijaan muuten kutoa
vähän uusia villasukkia...







sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sinivalkoiset körttisukat

Viimeiset neljä postaustani olivat reissupostauksia
aivan ihanalta äiti-tytär -matkalta Baijeriin ja Itävaltaan.

kerroin aloittaneeni sinivalkoista matkakäsityötä lentokoneessa.


Toisen kerran tuo käsityö näkyi toisessa reissupostauksessa,
junamatkalla Münchenistä Salzburgiin.


Sillä matkalla olin saanut sukan jo kantalappuun saakka.
Yhtenä iltana salzburgilaisessa hotellissa
koko siihenastinen tekeleeni joutui kuitenkin purkuun,
sillä sukan varresta oli tulossa liian väljä.

Aloitin uudelleen alusta pienemmällä silmukkamäärällä.
Se oli viisas ratkaisu, vaikka työ toki hidastuikin merkittävästi.

Kolmannessa ja neljännessä reissupostauksessa käsityötä ei näkynyt,
koska matkalla oli koko ajan niin paljon muuta mielessä.
Kotimatkalla lentokoneessa sain taas hieman kudottua.
Reissukäsityö ei siis edennyt kovinkaan ripeästi,
kun se edistyi 11 päivän aikana vain tähän vaiheeseen.


Nyt sukat ovat kuitenkin valmiit,
paria päivää vaille neljä viikkoa aloituksen jälkeen.

Kuten kuvasta näkyy, päätin tehdä ihka ensimmäiset körttisukkani.
Ajatus lähti siitä, että olin juuri neulonut talkootyönä neljä körttipipaa
oikein perinteisissä körttiväreissä musta ja sininen.
Nyt halusin puikoille raikkaampaa värimaailmaa,
mutta päätin jatkaa körttiteemalla.
Halusin myös kokeilla arvonnassa voittamaani 
Katian Cotton stretch -lankaa.

Keski-Pohjanmaan körttisukan tarina on sellainen,
että joskus körttiseuroissa oli saarnamiehellä ollut tällaiset sukat jalassaan.
Talon emäntä oli kiinnittänyt huomiota saarnamiehen kauniisiin sukkiin
ja ollut ilmeisesti kiinnostuneempi sukkamallista kuin saarnan sisällöstä.
Seurojen aikana emäntä oli painanut sukan mallineuleen mieleensä.
Siitä lähtien tämä malli on kiertänyt emännältä toiselle
ja päätyi nyt minunkin puikoilleni tällaisin seurauksin.


Körttisukkien tarina on kerrottu monessakin blogissa,
mutta sen todenperäisyydestä en ole saanut varmuutta.
Sukkia neulovalle ihmiselle tarina kuulostaa hyvinkin realistiselta.
Minä ainakin kiinnitän aina huomiota toisilla näkemiini neulomuksiin
ja saatan unohtua pohtimaan, että kuinkahan tuo oikein on tehty,
kun näen jollakin jotakin kiinnostavaa.

Kukaan ei siis kai tiedä, kuka mallin on alunperin keksinyt,
mutta kyseessä on perinteinen pohjalainen malli.
Minä muistan nähneeni tämantapaisia sukkia jo lapsuudessani
ja onpa minulla yhdet tosi vanhat äitini tekemät tallella.


Nämä ovat jo todella kuluneet, varvaskin saa hyvää tuuletusta.
Äidin neulomia en kuitenkaan raaski heittää pois,
ne kun ovat äidin tekemät. 
Se äidin, joka vielä on elossa, 
mutta on jo suurimman osan aikaa muissa maailmoissa.


Kuinka ollakaan, uusia sukkia kutoessani otin pesuun äidin villasukkia.
Siinä kasassahan oli myös yhdet körttisukat,
joissa on hieman pidempi varsi.


Sain siis omien uusien sukkieni kanssa kuvaan kahdet vanhat:
Yhdet omatekoiset, yhdet äidin tekemät ja kolmannet ehkä äidin tekemät,
mutta voivat olla myös lahjaksi saadut.


Uusiin sukkiin löysin ohjeen pikaisella googletuksella.
Sukkahan näyttää kirjoneuleelta äkkiä katsottuna,
mutta kuvio toteutetaan kätevästi nostetuilla silmukoilla.
Kerrallaan käytetään siis vain yhtä lankaa kuten tavallisissa raitasukissa. 
Helppoa ja yksinkertaista kuin mikä.
Mallikuvio on tällainen ja se löytyy täältä.


Lankavan sivuilla on ohje Metsätie-sukkiin,
jotka näyttävät tismalleen samoilta.

Minä päätin tehdä kuitenkin omiin sukkiini nilkkojen kohdalle resoria.
Ajattelin, että ne istuisivat siten paremmin jalkaan.
Näistä tuli siis körttisukat omilla mausteillani.


Kun tutkin noita kaksia vanhoja sukkia, 
huomasin kuitenkin muutakin eroa omaan malliini.


Kaikissa googlaamissani ohjeissa ja körttisukkien kuvissa 
oli aina kolmen silmukan lyhyitä raitoja kolme päällekkäin.
Vanhojen sukkien kuviossa on kuitenkin neljän silmukan raitoja
ja niitä on neljä päällekkäin.

Kuvio on siis leveämpi ja korkeampi.
Kuvion päällä on vain kaksi kerrosta yksiväristä,
kun omissani on kolme.


Tämä näyttää minusta melkeinpä paremmalta,
ja on luultavasti perinteisempi mallikuvio.
Nämä molemmat vanhat körttisukat ovat nimittäin 
jo melko kauan sitten neulottuja.
Omat tummansiniseni ovat 80-luvulta,
äidin sukista en ole varma,
mutta kulumisen perusteella aika vanhat.


Omiin sukkiini olen muutoin tyytyväinen,
mutta kantalappu taisi jäädä vähän liian matalaksi.
Cotton stretch -lankaa oli mukavaa kutoa
ja sukka tuntuu jalkaan miellyttävältä.
Käytin numeron 3 neliskulmaisia puikkoja
ja silmukoita laitoin 52.

Nyt odotan jännityksellä,
kuinka tämä lanka kestää ja pysyvätkö sukat kuosissaan.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, 
jos joku on neulonut tästä langasta sukkia.


Leppoisaa sunnuntaipäivää!