maanantai 19. helmikuuta 2018

Alpakkasukat

Kaapissani on ollut ties kuinka kauan
kolme kerää Sandnesgarnin Alpakka sukkalankaa.
Kaksi sinistä ja yksi beige.


Tässä taannoin tarvitsin jotakin 
helppoa matkaneulomista automatkalle,
niin otin nämä mukaan ja aloitin 
ihan tavalliset perussukat
kolmosen puikoilla.


Nämä tuntuvat todella lämpimiltä,
sillä lanka sisältää peräti 70% alpakkaa.
Vahvikkeena 30% nylonia.
Lanka oli oikein miellyttävää neuloa,
pehmeää ja mukavaa käsissä.


Resorin tein yksi kiertäen oikein - yksi nurin -joustinta,
jota tein myös nilkkoihin.
Muuten sukan varsi ja päällisosa on kudottu
kolme oikein - yksi nurin.


Kantapää on tavallinen vahvistettu kantapää.
Kärki on sädekavennettu.


Sukat ovat kokoa 42, eli minulle liian suuret.
Kuvatessani tuolla alla oli toiset villasukat,
joten näyttävät sopivilta.
Joku mies nämä saa,
katsotaan nyt kuka.


Lankaa sukkiin meni 125 grammaa,
joten jämiä ei paljon jäänyt.







maanantai 5. helmikuuta 2018

Pää kuivana

Lankakaapissani on ollut jo
syksyn 2016 käsityömessuilta saakka
kaksi kerää Schachenmayrin
Boston Aqua Protect lankaa.


Lanka on villan ja akryylin sekoitusta
ja se on käsitelty vedenpitäväksi.
Tästä langasta tehdyssä pipossa pysyisi siis
pää ja hiukset kuivana.

Nyt sain aikaiseksi kokeilla lankaa
ja päätin tehdä aivan yksinkertaisen pipon.
Ravelryä selaillessani päädyin tällaiseen malliin
mutta ilman tupsua.

Kuva: Ravelry (c)Littletheorem
Mallin nimi on Lomond hat, ja ohje löytyy täältä.

Tein muuten ohjeen mukaan,
mutta käytin seiskan puikkoja,
joka oli langan puikkosuositus.
Lankaa kului 75 grammaa,
eli tupsun vielä voisi tehdä, 
mutta minä en ole tupsuihminen.


Piposta tuli ihan sopivan kokoinen
ja se näyttää päässäni juuri niin hölmöltä 
kuin kaikki pipot näyttävät päässäni.


On muuten erittäin hankala kuvata itse pipoa,
joka on omassa päässä...
Yhdessä sain sokkona takaraivoni osumaan kuvaan.


Toistaiseksi en ole ehtinyt kokeilla
pipon vedenpitävyyttä.
sen pitäisi kuitenkin toimia mainiosti.

Käykäähän lukemassa tuo kirjoitus, 
siellä on ihan oikeasti testattu pipoa 
kaatamalla vettä päähän.

Minä kuvasin pipoani pakkasessa
ja totesin, ettei se ei ole kauhean lämmin.
Mutta Suomen talvi...
kosteita plussapäiviä varmaan vielä riittää!


Nyt nautitaan kunnon talvesta
vanha pipo päässä.












perjantai 26. tammikuuta 2018

Ratsastussukat

Ostin käsityömessuilta Walkcollectionin
Tough sock -merinosukkalankaa.


Ratsastusta harrastava lapsi tarvitsi pitkävartiset sukat,
jotka mahtuisivat ratsastuskenkiin.
Tästä sellaiset varmasti saisi aikaan.

Päätin aloittaa sukat kärjestä
ja tehdä niin pitkät varret, kuin lankaa riittäisi.

Aloitin sukat jo joulukuun alkupuolella,
mutta koska jouluksi oli kiire tehdä välillä muuta,
nämä joutuivat odottelemaan valmistumistaan kauan.
Ja hieman puuduttavaahan se on
neuloa yhdellä langalla sileää neulosta.

Pieni onnettomuuskin sattui välillä,
kun ihan itse istahdin yhden puikon päälle
ja kuului "naps".


Lanka näytti vyyhdillä ja kerällä kauniilta,
ja olikin jännä nähdä,
millaista siitä  tulisi neulottuna.


Suoraan sanottuna lanka oli kerällä kauniimpaa.


Valmiissa sukassa lanka on paljon
levottomampaa kuin kuvittelin.
Molempiin sukkiin muodostui nilkan yläpuolelle
suurempi alue samaa väriä - 
toiselle puolelle tummaa ja toiselle puolelle kirjavaa.
Mutta kivat sukat näistä tuli joka tapauksessa.


Sukat on siis tehty varpaista varteen
2,5 numeron puikoilla.
Sukissa on tiimalasikantapää
ja takaosa on kokonaan joustinta,
joten sukka istuu jalkaan hyvin.


Varret jäivät polvien alapuolelle,
mutta olisivat voineet olla pidemmätkin.


Lankaa jäi kului 90 grammaa,
ja pikkuinen kerä jäi vielä jäljelle.










maanantai 22. tammikuuta 2018

Meni ihan niinku Strömsössä!

Kerrankin voi sanoa, että meni joku asia niinku Strömsössä.
Vierailimme nimittäin siellä paikan päällä joululomalla.


Katselimme ympärillemme,
ja nautimme ihanasta talvipäivästä kauniissa ympäristössä.


Terassilla oli kivoja asetelmia.


Takapihan puolella kaunis vanha kanalarakennus,
jossa on todella upeat ovet.


Yhdellä seinällä upea linnunpönttökkoelma.


Vierailumme aikaan oli viikonloppu,
eikä talossa ollut mitään kuvauksia käynnissä.
Siksi pystyimme kurkkimaan ikkunoista sisälle.
Kutimet suloisesti ikkunalla.


Ihan vaan vitsailun vuoksi teimme pienen lumiukon
ja selostimme työvaiheita ruotsiksi.
Tästä tuli ihan jättefint, vai mitä.


Ihan päärakennuksen vieressä on merenranta,
jossa olemme käyneet joskus uimassa,
anoppini kun asuu melko lähellä tätä paikkaa.
Nyt talvella oli hieman toisenlaiset maisemat.


Iltapäivällä aurinko alkoi jo painua metsän taa.


Eipä tuolla mitään ihmeellistä nähtävää ole,
mutta miljöö on kaunis.



Ja olihan sitä sitten kiva sanoa, 
että ainakin tuona päivänä meni 
ihan niinku Strömsössä.












maanantai 15. tammikuuta 2018

Remonttihommia

Viime vuoden vuosikatsauksessa lupasin,
että yritän vihdoin kirjoittaa
viime kesäisen remonttipostauksen valmiiksi.
Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

Esikoisemme muutti pois kotoa
kolme ja puoli vuotta sitten.
Siitä lähtien hän on ollut kotona
lähinnä viikonloppuja 
ja joskus lomilla hieman pidempään.
Hänen huoneensa on kätevästi alakerrassa,
heti olohuoneen vieressä,
joten siitä on tullut vähitellen sekalainen vaikka-mikä-huone.
Lähinnä miehen työhuone.

Kolme vuotta on puolihuolimattomasti puhuttu,
että huonetta pitäisi remontoida
enemmän vierashuoneen tai työhuoneen tyyliseksi.
Se olisi edelleen "lapsen" huone
silloin kun hän on täällä käymässä,
mutta muulloin voisi toimia muussakin käytössä.

Viime kesänä saimme vihdoin aikaiseksi 
aloittaa huoneen uudistamisen.
Oli sopivan paljon sadepäiviäkin sisähommiin.

Ensin piti saada huone tyhjäksi.
Tuolta nurkasta oli jo siinä vaiheessa saatu parvisänky myytyä,
kun huomasin, että voisi kuviakin ottaa...


Koulupöydänkin ja vanhan lastulevykaapinkin
oli aika lähteä kiertoon.


Huoneessa on myös ollut puinen sohva yövieraita varten.
Se sai uuden kodin mökiltä.


Sitten olikin edessä vaikein työ: uusien tapettien valinta.
Pääsimme kuitenkin lopulta yhteisymmärrykseen
ja saimme jännittävän laatikollisen tapetteja.


Yhdelle seinälle tulisi kukkaista Pip-Studion tapettia
ja muille melko yksiväristä,
 jossa on kuitenkin hieman tekstuuria.

Saimme huoneen tapetoitua päivässä.
Mies levitti liiman seinään ja laittoi tapetin paikalleen,
minä menin perässä ja tasoittelin
sillä aikaa kun mies alkoi laittaa seuraavaa vuotaa.


Hankimme huoneeseen sängyksi 
Askon metallirunkoisen sohvasängyn,
jossa on kaksi 80x200 cm patjaa.
Se toimii siis joko yhden tai kahden hengen sänkynä.


Seuraava projekti oli löytää huoneeseen sopivat verhot
sekä muita tekstiilejä.
Kiertelin kangaskauppoja ja tutkin nettiä,
mutta en löytänyt oikein sopivaa.
Sitten kävin Ikeassa.


Sieltä löysin valmisverhot,
joissa oli vaalealla pohjalla pystyraitoja,
joissa oli juuri samoja sävyjä kuin tapetissa.
Viisi metriä kangasta valmiiksi ommeltuina
tuli maksamaan suunnilleen sen verran
kuin kangaskaupassa katsomani paras vaihtoehto 
olisi ollut metrihinnaltaan.

Valmisverhot olivat tietenkin liian pitkät,
joten ompeluhommiinhan sitä taas jouduttiin.
Tällä kertaa sekin sujui melko ripeästi,
vain pari viikkoa verhojen ostamisen jälkeen.


Sängylle löysin päiväpeiton Askon alesta,
josta ostin myös sängylle suuret tyynyt selkänojaksi.


Muut tyynyt keräilin lapsuudenkodistani
ja omista kaapeistani.


Äidin vanhoja aarteita,
joita ei ole raaskittu käyttää.
Nyt ne pääsivät päivänvaloon.


Päällimmäisenä näkyvän vaalenapunaisen
tyynynpäällisen ompelin alakoulussa.
Käänsin reunoja sen verran, että sain siitä neliön.

Tämä on anopin kätköistä
muistaakseni joululahjaksi saatu.


Kattoon toin lapsuudenkodistani valaisimen,
joka on tehty rukin pyörästä.
Tämä on ollut lapsuudenkotini katossa
niin kauan kuin muistan.


Sängyn päätyyn tuli kesällä ostamani 
Puuketun valmistama ikkuna.
Tulostimme ikkunaan maiseman mökkirannasta
ja kiinnitimme taakse vielä listan, 
johon sai laitettua pienen ledivalon.


Huoneeseen hankittiin myös uusi
kevyt työpöytä sekä työtuoli.


Uusia hankintoja ovat myös
työvalaisin sekä yöpöytä.
Tällaiselta huoneessa näyttää nyt.


Lattialle laitoin ikivanhan punaisävyisen maton.
Sen on äiti kudotuttanut minulle,
kun asuin vielä "kotona".
Se sopii sävyltään huoneeseen kuitenkin hyvin
ainakin nyt talvella.


Ikkunan toiselle puolelle siirtyi metrin pätkä
vanhaa Lundia-hyllystöä.
Siirsimme myös pianon olohuoneesta tänne.


Pianon päälle kotiutui
käsityömessuilta ostamani taulu
vanhan Pohjanmaa-aiheisen tekstiilitaulun pariksi.


Oviaukon viereen on jämähtänyt
vanha vitriinikaappi,
jolle ei löydy muuta paikkaa.
Olkoon siinä, kun en halua siitä luopuakaan.


Vitriinin takana on puolitoista metriä Ikean kaapistoa
ja yksi kaappipakastin.


Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen huoneen uudistukseen.
Siitä tuli juuri sopiva työ-, piano- ja vierashuone.