tiistai 29. marraskuuta 2016

Adventtisukat

Kahtena edellisenä vuonna
olen osallistunut
Missä neuloimme kerran -blogin
jämälankavillasukkajoulukalenteriin.
Siinä neulottiin yhdessä villasukkia
koko joulukuun ajan.
Joka päivä ilmeistyi blogissa
uusi pätkä ohjetta.

Viime vuonna joulukalenterisukkani
olivat tällaiset.


olivat tällaiset.


Tänä vuonnakin olisi tarjolla
joulukalenterisukkien neulontaa

Minä en taida tänä vuonna lähteä mukaan
jokapäiväiseen sukkaneulomiseen.
Sen sijaan innostuin aloittamaan
Sweet Things -blogin

Näissä sukissa ohje on neljässä osassa,
eli jokaisena adventtisunnuntaina
ilmestyy seuraava osa ohjetta.
Tällä tavalla on viikko aikaa neuloa
ennen seuraavaa etappia.

Etukäteen ilmoitettiin,
että ohje on 7 Veljekselle
ja että tarvitaan kolme väriä:
pääväri ja kaksi kuvioväriä.

Minä valitsin pohjaväriksi vaaleansinisen farkun
ja kuvioväreiksi tumman punaisen ja violetin.

Ensimmäisen adventin ohjeen perusteella
sain aikaiseksi tällaisen sukan alun.
Aika kiva minusta.


Nyt aion neuloa vielä toisenkin sukan
tähän vaiheeseen,
ja sitten innolla 
ensi sunnuntaita odottelemaan.

Mukavaa adventin aikaa teille kaikille!



perjantai 25. marraskuuta 2016

Pikkuisia pipoja

Aamulehti lanseerasi 24.10. kampanjan,
jossa neulotaan pikkuisia 
sinivalkoisia vauvapipoja
kaikille Tampereen yliopistollisessa sairaalassa
ensi vuonna syntyville juhlavuoden vauvoille.


Tässä linkki tuohon lehtiartikkeliin.

Kuva Stefani Urmas, Aamulehden verkkosivuilta
Marraskuun viidentenä otsikossa luki,
Jutussa oli kuvia niin ihanista pipoista,
että minäkin päätin osallistua kampanjaan.
Tässä vielä kolmas juttu aiheesta.

Minä hurahdinkin noihin pipoihin 
sitten oikein kunnolla.
Nyt on viisi valmiina ja kuvattuna,
kuudes vielä päättelyä vaille


ja seitsemäskin puikoilla.


Ensimmäisen pipan neuloin
Made in Finland -teemalla
ja Suomen lipuilla.


Pipa on neulottu valkoisesta
ja kahdesta eri sinisen sävyisestä
Maija-langasta kolmosen puikoilla.
Silmukoita laitoin 72.



Seuraavaan tein samoilla langoilla.
Suomen lipun sinistä riitti
enää tähän lippuriviin.


Kolmas pipa oli sitten sydämellinen.
Siinä on käytetty Maijan lisäksi
tummansinistä Nallea.



Neljännen pipan tein ohuemmasta,
fingering-vahvuisesta sukkalangasta.
Valkoinen on Alizea ja sininen Regiaa.
Nyt käytin 2,5 numeron puikkoja
ja laitoin 92 silmukkaa.


Viides pipa on näistä samoista langoista,
mutta tein sydänrivin.
Taidoitusidea tuli Jussi-paidasta.


Näitä pieniä pipoja on todella hauska tehdä,
kun tulevat melko nopeasti valmiiksi.
Lankaa näihin kului 18-23 grammaa,
joten ovat sopivia langanloppuprojekteja.

Saas nähdä, kuinka vino pino näitä vielä tulee!


Toisaalla on myös käynnissä valtakunnallinen kampanja,
jossa neulotaan pieniä sinivalkoisia villasukkia
ensi vuonna syntyville vauvoille.
Tässä linkki siihen keräykseen.

Jospa tekisi seuraavaksi pieniä sukkia!
Lähdetkö mukaan tempaukseen?







tiistai 22. marraskuuta 2016

Kilpailusukat

Suuri käsityö -lehti järjesti kilpailun,
jossa piti suunnitella villasukat teemalla
Suomi 100 vuotta.

Minä luin kilpailuilmoituksen jo kesällä,
ja mietin silloin päässäni joitakin ideoita.
Nämä kerät ostin tätä projektia varten
jo heinäkuussa Tallinnan reissulta.


No kuinkas sitten kävikään,
että deadline alkoi uhkaavasti lähestyä,
eikä kilpailusukkia oltu edes aloitettu.
Ideakin oli vaihtunut sinivalkoisesta
jo aivan muihin sävyihin.

Syyskuun viimeisellä viikolla
päätin panna töpinäksi.
Aloin neuloa sukkia
päässäni olevan idean pohjalta,
vaikka en ollut yhtään varma,
kuinka sen ideani toteutan.

Mieleeni tuli ensimmäiseksi
Suomen luonto ja vesistöt,
ja unelma punaisesta tuvasta
järven tai meren rannalla.

Siispä neuloin kilpailusukkieni
kärkiin punaisia mökkejä
veden äärelle.


Sukan muuhun osaan käytin
erilaisia sinisiä, vihreitä ja ruskeita sävyjä
kuvaamaan Suomen maastoa - vesistöjä, metsiä ja peltoja.


Maastoa halkovat siniset joet ja ojat.
Yläreunasta lähtevät joet yhtyvät yhdeksi joeksi,
joka laskee sukan kärjessä olevaan järveen.


Sukan takaosan kaksi jokea
laskee vahvistetun kantapään siniseen järveen.


Sukan yläreunassa liehuu rivi
Suomen lippuja sinisellä taivaalla.
Lippurivin jälkeen taivas saa muita sinisen sävyjä
ja vaihtuu vähitellen metsäisen vihertäväksi.


Lippukuvio ja joet
on toteutettu nostetuilla silmukoilla,
joten kirjoneuletta ei tarvinnut neuloa
muualla kuin punaisissa mökeissä.


Joka kolmas kerros on sinistä,
joten aina kahdella kerroksella
nostin nuo jokien kohdalla olevat silmukat.


Kaikki langat ovat erilaisia
fingering-vahvuisia sukkalankoja.

Ruskea-vihreäkirjava on Austermannin 
käsinvärjättyä lankaa,
josta kerroin täällä.

Mukana on myös vihreää "maastokuvioista",
ruskeaa ja punaista Kirjo-Pirkkaa jämäkeristä
sekä beigeä ja sinistä Regian lankaa.
Lankaa kului yhteensä 75 grammaa.

Minä pidin näistä sukista itse kovasti,
ja meinasin pitää ne itselläni.
Lähetin sitten kuitenkin torstaina menemään,
kun ne piti maanantaina olla perillä.


Sinne ne olivat ehtineet ajoissa.
Näkyivätkin jo heti seuraavana päivänä
Suuren Käsityön Instagramissa.

Viime viikonloppuna kaikki kilpailusukat
olivat esillä Suomen kädentaidot -messuilla,
joista kerroin viime postauksessani.


Tuolla takarivissä ne riippuvat.


En siis päässyt kymmenen parhaan joukkoon.
Hyvää mieltä sain silti kovasti,
sillä nämä kaikki sukat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.



Palkinnoille päässeet sukat olivat luonnollisesti eturivissä.
Ja siinä keskellä olivat voittajasukat,
jotka olivat kyllä todella kauniit.


Olet kyllä palkintosi ansainnut.


Valitettavasti minun kuvieni laatu kännykällä
ei ole kovin hyvä,
mutta voittajasukkien tekijän messupostauksessa
sukkia näkyy parempilaatuisina.
Voittajasukistakin on oma postauksensa täällä.


Hienoja sukkia olivat kaikki,
ja oma kilpailutyö oli todella kiva touteuttaa!


Tästä kokemuksesta viisastuneena
rohkenen ehkä toistekin osallistua johonkin
kilpailuun.








sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Messuilla

Tämä ranneke tuotti paljon enemmän hupia 
kuin mikään huvipuistoranneke!
Sillä pääsi nimittäin kiertelemään
Suomen kädentaidot 2016 -messuille
koko viikonlopun.


Minä kävin messuilla kahtena päivänä,
perjantaina ja sunnuntaina.

Kumpanakaan päivänä ei ollut kovin ruuhkaisaa,
vaikka kyllähän siellä ihmisiä riitti.
Lauantai oli varmaankin
paljon vilkkaampi.


Messuilla oli taas niin paljon katseltavaa,
ettei kaikkea jaksanut millään.
Heti aulassa sai ihastella näitä kauniita virkattuja nukkeja.


Kyseessä oli Annariikka Qvistin
Letit, nutturat & neidot -nukkenäyttely.
Ihania olivat!


Menin suosista sellaisten kojujen ohi,
joissa ei ollut minua tällä hetkellä kiinnostavia asioita.
Tällä kerralla en esimerkiksi katsellut ollenkaan
vaatteita enkä askarteluosastoja.
Lankakauppoja kiertelin sitten sitäkin enemmän.


Lankojahan messuilla riitti.
Tässä näkymää Lankaideasta.


Kiersin tietenkin kaikki "kuuluisat" lankakaupat
Mutta monta mielenkiintoista 
pienempää lankakauppaakin oli paikalla.
Vaikkapa tämä Nappikikka,
jossa oli erittäin ystävällistä henkilökuntaa.


Heti vieressä oli Kerttuvilla.


Muista kuin lankakaupoista mieleeni jäi erityisesti Katrin kirjataide.
Erityisesti hänen tekemänsä taulut olivat ihania.


Nyt en raaskinut ostaa,
mutta painan taatusti tämän mieleeni
vastaisuuden varalle.


Muutamilla osastoilla sai myös opastusta 
erilaisiin tekniikoihin.
Tässä Taito-lehden Jonna Hietala esittelee kehyskudontaa.


Marttojen osastolla sai opastusta kinnasneulatekniikkaan.


Martat opastivat myös avaimenperän tekoa
helpolla kumihimotekniikalla.
Sitä minäkin kokeilin.


Punontakehyksessä oli käytetty CD-levyjä,
ja siitä sitten vaan siirreltiin kahdeksaa lankaa
tietyssä järjestyksessä.
Ja tällainen siitä sitten tuli.



Messuilla oli myös Suomi 100 vuotta  - sukkanäyttely.


Näyttelyssä esiteltiin Suuri käsityö -lehden, 
Taito Pirkanmaan ja Suomen Kädentaidot -messujen 
järjestämän kilpailun villasukkia.


Tässä voittaja.


Minua ilahdutti tässä näyttelyssä erityisesti 
yksi sukkapari siellä takarivissä.
Se minun tekemäni.

Tuolla takarivin keskellä ne minun sukkani riippuvat.
Kerron niistä erikseen seuraavassa postauksessani.



No mitä sieltä messuilta sitten tuli mukaan kotiin asti?
No ainakin 800 grammaa lankaa.
Oikeasti tarvitsin vain fingering-vahvuista valkoista
sekä jotakin kutittamatonta pipolankaa.
Mutta tällä tavalla siinä kävi...


Ensimmäisenä löysin sinikirjavaa Roosa nauha -lankaa,
ja jo perinteeksi muodostuneen uusimman Roosa nauha -ohjekuvaston.


Näitä ostoksia puolustelen sillä,
että tarvitsen sinistä Suomen juhlavuoden sinivalkoisiin töihin,
ja tokihan Roosa nauha -kampanjaa täytyy tukea.

Tarvitsein lisää valkoista ohutta sukkalankaa,
ja sitä löytyi Lankavalta
Mutta kun Alizea sai kaksi kerää kympillä,
niin olihan sitten otettava tuo raitalankakin.


Tämä Malabrigo sock löytyi Lentävästä Lapasesta.


En osaa puolustella ostosta 
millään muulla kuin sillä tosiasialla,
että se vaan on niin ihanaa. 
Siitä tulee huivi,
kunhan keksin millainen.


Sitten yritin löytää tuohon Malabrigoon sopivaa
kutittamatonta pipolankaa.
Sellainen löytyi Annan ja Eilan lankakaupasta.


Yksivärinen viininpunainen lanka
Big Merino Hug on konepestävää luomumerinovillalankaa.
En osaa edes kuvailla, kuinka pehmeää se on.

No sitten kun olin ostanut tämän,
sorruin vielä toisiin pipolankoihin.
Tämä on vettähylkivää lankaa,
ja luulisin sen olevan oiva pipolanka
Suomen kosteisiin talvipäiviin.
No ainahan niitä pipoja tarvitaan...



Hopeasäie oli värjännyt ihanaa 
fingering-vahvuista MeNy merino-sukkalankaa
juuri sellaisessa värissä,
jota tarvitsen päässäni kehittelemääni sukkamalliin.
Idea on hautunut mielessäni nyt pari kuukautta,
katsotaan sitten, koska aloitan sen toteuttamisen.
Langasta se ei ainakaan enää ole kiinni.



Lankojen lisäksi ostin kansallispukukankaasta tehdyn pinssin.


Kuuntelin myös Idealavalla Jenni Östermania aiheesta
Kansallispuku - sekakäyttöä ja perinteen tuunausta.


Tuli siinä mieleen, että jospa sitä tuunaisi 
sen oman puvunkin nykyvartalolle sopivaksi.
Omasta Kuortaneen puvustani kerroin
aikanaan täällä

Tuossa idealavan äärellä
bongasin myös erään naisen
Kuortaneen puvun hameessa ja helavyössä.
Olisihan se hienoa,
jos kansallispukuja käytettäisiin
ja tuunattaisiin enemmänkin.

Ovelia-heijastinolkavyötä katselin jo viime vuonna.

Nyt ostin tällaisen mustana. 
Sitä saavat käyttää kaikki perheenjäsenet
pimeällä lenkkeillessään.
Taskuun mahtuu hyvin vaikkapa kännykkä.
Todella hyvä tuote!


Sellainen messuvierailu tänä vuonna.
Noista Suomisukistani kerron
ensi kerralla.