sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Äidin lankakorit

Kävin viikonloppuna äidin luona. 
Juttelimme vanhoista ajoista, katselimme kuvia, vietimme hyviä hetkiä.

Illan tullen menin lapsuudenkotiini yöpymään ja nuoruusaikoja muistelemaan. 
Pengoin komeroita ja kaappeja. 
Löysin isot kasat vanhoja käsityölehtiä, lähinnä 80-luvulta. 
Mukavia perusmalleja, mutta karmeita olkatoppauksia ja aivan hirvittäviä mallien hiuksia ja silmälaseja. Miten ne olivat muka aikoinaan niin hienoja?

Äidin lankakorit ovat edelleen täynnä, vaikka olenkin tuonut sieltä paljon lankoja itselleni. 
Lankoja löytyy myös pussien pohjilta, sieltä ja täältä ympäri taloa.


Äiti oli ahkera neuloja, mutta sitten neulominen yhtäkkiä loppui.
Ei enää huvittanut.
Kädet eivät enää pelanneet niinkuin ennen.

Eräänä päivänä kävi niin, ettei äiti enää osannutkaan tehdä kantapäätä, vaikka oli tehnyt niitä varmaan satoja elämänsä aikana. 
Naapurin rouva teki kantapään. 
Se sukkapari jäi luultavasti äidin viimeiseksi. 
Hoitokodissa on kyllä mukana sukkapuikot ja lankakerä, mutta ei niihin ole koskettu neljään vuoteen.



Jonain päivänä otan äidin langat esiin.
Virkkaan isoäidinneliöitä,
tai jotain.
Vaikka torkkupeiton.
Äidin lankakeristä.
Sen alla muistelen vanhoja aikoja.
Sitten kun äitiä ei enää ole.

Nyt iloitsen jokaisesta mukavasta hetkestä äidin kanssa!