lauantai 14. tammikuuta 2012

Lankojen kerimistä ja lapsuusmuistoja

Kerin aamulla pari vyyhtiä lankaa ja muistelin, kuinka usein lapsena pitelin vyyhtiä käsissäni äidin keriessä. Äiti neuvoi, kuinka piti hieman käännellä käsiä samaan tahtiin kun lanka liikkuu, jotta se liikkuu koko ajan sulavasti käsistäni hänen kerälleen.




Alakoulussa opettaja opetti langan kerimistä. Piti laittaa aina kaksi sormea väliin, ettei kerästä tule liian kireää. Parin kanssa jokainen sai keriä lankavyyhdin. Kotona sitten huomautin äidille, ettei hänellä ole oikeaoppisesti kahta sormea välissä! Äiti taisi mulkaista minua ja sanoa jotakin siitä, kuinka ihan hyviä lankakeriä on aina tullut näinkin.

Nykyään suurin osa langoista on jo valmiiksi sopivissa kerissä, ei tarvitse koulussa enää opettaa langan kerimistä. Eikä enää tarvitse pidellä vyyhtiä äidille - äidin käsitöidenteko on jo mennyttä aikaa. Äidin varastoissa on paljon lankakeriä, suuria ja pieniä. Siirrän niitä vähitellen omiin varastoihini ja opetan lastani pitelemään vyyhtiä silloin, kun tarve vaatii. Tänään tyttö oli ulkona lumileikeissä ja sain turvautua perinteiseen tuolikonstiin.