sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Väsytystaistelu ja voitto ompelukoneista!

Yli vuosi sitten ostin palan kangasta, 
josta ajattelin tehdä verhokapan keittiöön.


Jossain vaiheessa leikkasin kappaleetkin, 
ja silitin käänteiden kohdat. 
Mutta ompelu vaan jäi.

En ole koskaan pitänyt ompelemisesta, enkä edes osaa kovin hyvin. 
Suorat verhot kyllä, mutta että jotain vaatetta? Ei ikinä!  
Siksi kai kälyltä peritty ompelukonekin on vaikeassa paikassa 
ulkovaraston rojujen takana. 
Eikä se kone aina edes oikein toimi.

Talven aikana toin lapsuudenkodistani 
äidin ja isän vanhan 60-luvun lopun Singerin. 
Sillä isä aina ompeli, jos jotakin ommeltavaa oli. 
Äiti harvemmin. 
Isä teki minulle jopa housut ollessani ekaluokkalainen. 
Ekan luokan opettajani muistaa vieläkin, 
kuinka olin koulussa kehunut isääni yleiskoneeksi, 
joka tekee mulle housutkin.

Lauantaina otin toiveikkaasti tyttären sängyn alta esiin vanhan Singerin. 
Nyt on jo kevät, pakko saada kukkakuosinen verho keittiöön! 
Mutta ei onnistunut. 
Kone teki ihan ihmeellistä tikkiä, 
eikä löytynyt sopivaa asetusta 
vaikka kuinka menin kaikka mahdolliset ala- ja ylälangan säädöt läpi.

Alalanka "hieman" takussa.
Otti päähän ja raskaasti. Pakko oli kerätä kone pois keittiön pöydältä ruokaa varten. 
Ajattelin jo luovuttaa kokonaan.

Tänään kuitenkin tuli kiukku ja adrenaliiniryöppy. 
En kai minä nyt toista vuotta anna tuon typerän verhokankaan odottaa? 
Siispä ulkovarastoon isännän Kuomat jalassa. 
Vaatepusseja ja vanhoja kenkiä aikani pengottuani 
sieltä alta alkoi näkyä tutun näköinen rikkinäinen laukku, 
jossa vanha Nordic-ompelukone majailee. 
Tämä kone suostui tekemään melko tasaista ommelta, 
mutta meni vähän väliä jumiin. 
Piti aina välillä auttaa vauhtiin kädellä pyöritellen. 
Mutta verho tuli valmiiksi, 
ja nyt re on keittiön ikkunalla!