lauantai 1. syyskuuta 2012

Kohta alkaa riittää

... tämä flunssa meinaan. Viikko sitten kirjoittelin flunssaterveisiä sohvannurkasta, ja tänään voisin melkein laittaa saman otsikon.

Nuha vaan jatkuu. Olin muuten ihan ok kunnossa, mutta nenä tukkoinen. Perjantaina sain tarpeekseni ja päätin käydä lääkärissä. Ei ollut turhaa hermoilua: toisessa korvassa tulehdus ja molemmissa poskionteloissa. Antibioottia ja nuhalääkettä. Nyt tuntuu olevan lääkitys kohdallaan, ajatuskin kulkee kun ei enää ole koko pää täynnä räkää.
Lähdimme viikonlopuksi maalle, kun viikko sitten ei päästy. Äiti odottaa käymään, ja viime kerrasta onkin vierähtänyt kuukausi.

Äiti on vierailulla "kotona" vanhainkodista. Tutkitaan kaappeja, pengotaan laatikoita, katsellaan valokuvia ja luetaan vanhoja lehtiä. Välillä käytiin haistelemassa ulkoilmaa. Yritän muistaa antaa lääkkeet ajallaan ja ottaa omani. Neulon sukkaa. Äiti katsoo ja ihmettelee, kuinka olen niin tullut häneen. Kaivan kaapista äidin kutoman villapaidan, jota yhdessä ihastellaan. Äiti ei meinaa uskoa, että oli päivä jolloin hän vielä osasi ja jaksoi tehdä käsitöitä. Nyt on minun aikani tehdä äidille lämmikettä.

Äitini kutoma villapaita 80-luvulta. Kohta sopiva tyttärelleni.

Lapsuudenkodissani on vanhasta rukista tehty kattovalaisin. 
Sitä katselen ottaessani torkut vaihteeksi toisenlaisella sohvalla.