sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Retkeilyä ja auton uumeniin kadonnut sukkapuikko

Päätimme lähteä kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi koko perheen voimin retkelle kansallispuistoon. Teinipojatkin lähtivät mukaan yllättävän helposti, ei tarvinnut edes uhkailla. Eväsrepun pakkaaminen oli oikein mukavaa puuhaa. Yhteen termospulloon kahvia, toiseen kuumaa kaakaota. Makkaraa ja ruispaloja, ja tietenkin voimauttavia keksejä! Sitten vaan matkaan.

Automatka paikan päälle kesti tunnin verran. Otin mukaan sukankutimeni, sen kanssa automatka sujuisi paljon mukavammin ja lähes huomaamatta. 

Mutta, mutta...  

Puikon loppuun päästyäni yksi puikko putosi jonnekin auton lattialle. Kenties auton penkin alle? Katselin ja tunnustelin sormilla niin pitkälle kuin turvavöiltä pääsin, mutta ei löytynyt. Onneksi olin juuri aloittanut kantalapun, ja selviäisin ilman viittä puikkoa kantapään ajan. 

Perille päästyämme konttasin ja ryömin ja tutkin koko auton lattian, lapset ja mieskin yrittivät auttaa. Puikkoa ei löytynyt mistään. 

Lähdimme patikoimaan ihanassa säässä. Kohta piti pysähtyä vähentämään vaatteita, sillä oli yllättävän lämmin. Noin kuuden kilometrin jälkeen pysähdyimme nuotiopaikalle syömään ja ihailemaan kaunista järvimaisemaa. Vähän matkan päässä olevalla laavulla oli muutamia retkeilijöitä ottamassa kalliolla aurinkoa uikkareissa. Siis aika mukavan lämmin syyskuun sunnuntai! Nuotion äärellä vietimme mukavia hetkiä toistemme seurasta ja maistuvista eväistä nauttien.




Loppujen lopuksi patikoimme 11 kilometriä, osittain aika haastavassakin maastossa. Kotimatkalla oli pakko ottaa torkut, sillä neljällä puikolla ei sukka oikein edistynyt.

Kotona laitoimme saunan päälle, ja mies lähti takaisin autolle. 
Sukkapuikko löytyi, mutta sitä varten oli pitänyt irrottaa toinen etupenkki, puikko kun oli kierinyt penkin kiinnityskiskon alle. 
Oma sankarini!