maanantai 30. tammikuuta 2012

Land girls - Kotirintaman naiset

Suosikkisarjani "Sydämen asialla" päättyi, mutta toistuva tallennus digiboksille oli jäänyt päälle. Katsoin sitten, mitä sillä paikalla nyt tulee, ja löysin uuden kivan BBC-sarjan "Kotirintaman naiset" (land girls). Sarja kertoo sodanajan Englannista naisten näkökulmasta.

Neulojana sarjassa pisti heti silmään monenlaiset neuleet, joita päähenkilöillä on yllään. Kotirintaman naisten "työasuna" on vihreät villapaidat. Henkilöillä näkyy myös paljon muita itse neulottuja vaatteita ja asusteita - arkisista ainaoikein-kaulaliinoista ihaniin kohoneule- ja palmikkovillatakkeihin ja kaikkea siltä väliltä. Tätä katsoessa oli oikein mukavaa ja leppoisaa neuloa itselle uutta villapaitaa :-)



Sarjan innoittamana on myös näköjään julkaistu neuleohjeitakin: http://www.skiffvintageknittingpatterns.co.uk/2010/01/land-girls-invade-knitting-magazine/

... ja monia blogikirjoituksia, mm. tämä:
http://thebutterflybalcony.blogspot.com/2010/11/bbc-land-girls.html

Annien ihana neulejakku

Siskokset Bea ja Annie neuleissaan

Bea ja raidallinen liivi








lauantai 28. tammikuuta 2012

Huovutetut tossut

Viikko sitten kirjoitin, kuinka en voinut vastustaa tarjouksessa olevaa Puroa - ja nyt ehdin vihdoinkin laittaa virkkaamani tossut pesukoneeseen huopumaan. Nyt jännittää, mitä sieltä tulee - pesukone pyörii alakerrassa! Tässä odotellessa kuva ennen huovuttamista, oma jalkani (kokoa 40...) mittatikkuna.



Pesukoneesta tuli vielä hieman liian isot tossut, joten jouduin laittamaan ne sinne uudestaan. Toisen kerran jälkeen koko oli sopiva, kunhan ensin venyttelin ja muotoilin niitä jaloissani.



tiistai 24. tammikuuta 2012

Postilaatikosta löytyi KnitProt

Jee, nyt ne tuli!


On ne koreat, kuin karkkeja! 
Ja kaapelit ovat ihanan joustavat,
ei sellaista jäykkää muovia kuin peruspyöröissä.


Olen aloittanut uuden työn pinkistä seiskaveikasta,
ja täytyy sanoa, että puikoilla on erittäin mukava kutoa!
Lanka liukuu sujuvasti puikoilla,
käsiä ei hiosta, eikä kaapeli ole
ihmeellisellä kippuralla aina väärään suuntaan.
Kannatti hankkia, vaikkakin
kerralla neljä eripituista kaapelia
ja kahdeksat erikokoiset vaihtopäät
maksoivatkinkin maltaita.

Ei kaduta yhtään!


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Uusi kaulaliina liehumaan!

Jihuu, se on valmis! 
Vihdoinkin jotakin päällepantavaa turkoosin baskerin pariksi. 
Ihana Manos del Uruguay Maxima - reilun kaupan merinovillaa.


Lanka on kertakaikkisen ihanan tuntuista päällä ja mukavaa neulottavaa!

Äidin lankakorit

Kävin viikonloppuna äidin luona. 
Juttelimme vanhoista ajoista, katselimme kuvia, vietimme hyviä hetkiä.

Illan tullen menin lapsuudenkotiini yöpymään ja nuoruusaikoja muistelemaan. 
Pengoin komeroita ja kaappeja. 
Löysin isot kasat vanhoja käsityölehtiä, lähinnä 80-luvulta. 
Mukavia perusmalleja, mutta karmeita olkatoppauksia ja aivan hirvittäviä mallien hiuksia ja silmälaseja. Miten ne olivat muka aikoinaan niin hienoja?

Äidin lankakorit ovat edelleen täynnä, vaikka olenkin tuonut sieltä paljon lankoja itselleni. 
Lankoja löytyy myös pussien pohjilta, sieltä ja täältä ympäri taloa.


Äiti oli ahkera neuloja, mutta sitten neulominen yhtäkkiä loppui.
Ei enää huvittanut.
Kädet eivät enää pelanneet niinkuin ennen.

Eräänä päivänä kävi niin, ettei äiti enää osannutkaan tehdä kantapäätä, vaikka oli tehnyt niitä varmaan satoja elämänsä aikana. 
Naapurin rouva teki kantapään. 
Se sukkapari jäi luultavasti äidin viimeiseksi. 
Hoitokodissa on kyllä mukana sukkapuikot ja lankakerä, mutta ei niihin ole koskettu neljään vuoteen.



Jonain päivänä otan äidin langat esiin.
Virkkaan isoäidinneliöitä,
tai jotain.
Vaikka torkkupeiton.
Äidin lankakeristä.
Sen alla muistelen vanhoja aikoja.
Sitten kun äitiä ei enää ole.

Nyt iloitsen jokaisesta mukavasta hetkestä äidin kanssa!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Turkoosi liivi

Ostin n. puolitoista vuotta sitten Novitan Tempo-lankaa, josta aloitin neulomaan raidallista neuletakkia. Sain valmiiksi takakappaleen ja puolet toisesta etukappaleesta, kunnes tajusin, että siitä tulee aika tyhmän näköinen. Työ jäi keskeneräisenä kaappiin, kunnes löysin sen taas jokin aika sitten.

Tempolle en löytänyt sopivaa ohjetta mistään, kunnes googlen kuvahaulla löysin kuvan Sandran liivistä http://sandruskainen.blogspot.com/2010/03/neuleliivi.html. Ohje löytyi Suuri käsityö-lehdestä 3/2009. Purin vanhan työni, ja ajattelin, että varmasti yhtä väriä riittää liiviin, ja riittikin juuri sopivasti. Minun liivistäni tuli tämän näköinen:



torstai 19. tammikuuta 2012

Maitopurkkien sekaan eksyneet purokerät

Töistä tullessani poikkesin S-Markettiin hakemaan perustavaraa: maitoa, leipää, levitettä, jogurttia, jauhelihaa, jne. Korin jo täytyttyä suuntasin kassoja päin, ja huomasin jo kaukaa lankahyllyssä punaisia lappuja. Mitä ihmettä? Alennuksia? Täytyi mennä katsomaan lähempää! Lankahyllyssä minua odotti mukava näky: monissa langoissa oli punainen -30%-hintalappu, eli jokakeväinen poistuvien värien alehan se on taas alkanut. Tarjouksessa oli Puroa lähes kaikissa väreissä ja joitakin 7 veljestä ja Nalle -lankojen värejä.




Minun on ollut aina vaikea vastustaa hyviä lanka-tarjouksia, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Yritin puhua itselleni järkeä, kuten että minä en tarvitse yhtään lisää lankaa (ks. aikaisempi kirjoitus l(uur)ankoja kaapissa). Mutta toisaalta olin aina aikonut ostaa Puron takkatuli-sävyä, kun siinä on minulle niin rakkaita tummia punaisia, oransseja ja ruskean violetteja sävyjä. Olen silti ylpeä itsestäni, että ostin vain neljä kerää - niistä tulee todennäköisesti huovutetut tossut tai lapaset. Tai sitten jotakin aivan muuta. Pitääpä googlata Novitan kaikki Puro-ohjeet läpi...

Lankoja kerääntyy, sille ei siis voi mitään. Pohdin itseksini, että onhan se parempi, jos varastoon kertyy halpoja lankoja kalliiden sijaan. Totuus lienee kuitenkin se, että ensi syksynä olen ihan innoissan uusista langoista ja väreistä, ja aloitan innolla uusia töitä uusista langoista. Pitää siis yrittää ehtiä käyttää tarjouslangat mahdollisimman pian! Siis sohvalle neulomaan!

Kaulaliinoja

Uusin kaulaliina on vielä pahasti työn alla, joten laitetaanpa sitten muutama kaulaliinakuva historiasta.

Suosikkini tällä hetkellä on edelleen viime talvena tehty kaulaliina Novitan Puro-langasta. Pidän Puron sävyistä ja pehmeydestä - sitä paitsi kaulaliina on niin pitkä ja pehmeä, että sen voi kietoa moneen kertaan kaulan ympärille. Tein sen pariksi myös samasta langasta huovutetut lapaset.



Kädenteitomessuilta tarttui mukaan Wetterhoffin Sivilla-silkkivillalankaa ja ohjeet kaulaliinaan ja rannekkeisiin. Kaulaliinan päissä ja rannekkeiden reunoissa on muhkeat frillat, ja niistä tuli ihan käyttökelpoiset. Lanka on ohutta ja iholle mukavan tuntuista. Näitä voi pitää silloin, kun ei ole tarvetta kovin muhkealle kaulaliinalle.



Tyttöni on suuri leijojafani - Leijonakuningas on hänestä paras elokuva ikinä! Siksi hän ihastui aikoinaan ensinäkemältä Novitan leijonanväriseen pörrölankaan. Virkkasin siitä hatun ja neuloin kaulaliinan, ja leijona oli valmis. Tyttö näyttää oikeasti ihan leijonalta tämä hattu päässään!



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Mitä äiti edellä...

Pilatestunnilta palattuani oli keittiön pöydällä odottamassa tällainen näky:



10-vuotias tyttäreni oli tänään koulussa oppinut neulomaan, ja yksin kotona ollessaan hän oli etsinyt varastostani puikot ja lankakerän. Näköjään oli koulussa hyvin opetettu, kun silmukoiden luominenkin oli heti samana päivänä onnistunut ihan itsenäisesti kotona. Hienoa!

Tyttö on ollut innokas virkkaaja jo pitkään, mutta jostain syystä hän ei ole halunnut äidin opettavan neulomista, kun oli kuullut, että tänä keväänä neulotaan koulussa. Siihen on siis tultu, että opettaja on kaikki kaikessa :-)

Työpaikalla oppilaat ovat myös innokkaasti neulomisen parissa. Tänään minun tuntini alkaessa esim. pari tyttöä neuloi innoissaan Stabilo-tusseja puikkoina käyttäan. Heillä on nyt teknistä työtä, ja luokasta oli löytynyt lankoja, mutta ei puikkoja - miten luovaa ongelmanratkaisua!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Kirja-alen heräteostos

Debbie Bliss: Neulojan vuosi: 52 hyödyllistä ja huipputyylikästä neuleohjetta kotisi kaunistukseksi ja lähiympäristösi iloksi - ja jokainen työ valmistuu alle viikossa!



Pakkohan se oli ostaa mukaan, kun takakannen tekstikin oli noin kiintoisa, 11 euroa. Kirja on mukava katsella, ja varmasti sieltä jotakin tulee tehtyäkin. Mutta alle viikossa kaikki? Nähtäväksi jää....

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kauluri vihdoinkin valmis

Minulla on ollut jo jonkin aikaa työn alla kauluri tyttärelle Hjertegarnin Alpaca Silk -langasta. Lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa, mutta... Numeron 3 puikoilla työ on edistynyt todella hitaasti, lanka on sen verran ohutta! Nyt jälkeenpäin kaduttaa, etten tehnyt kauluria kaksinkertaisesta langasta. Nyt kun se on valmis, sain vihdoin aloittaa oman kaulaliinani Manos Maximasta, ja 5 numeron puikoilla työ tuntuu heti edistyvän huomattavasti ripeämmin.



Alemmassa kuvassa näkyy kauluri siinä vaiheessa, kun olen yhdistänyt etu- ja takakappaleet ja neulon kaulusta.



lauantai 14. tammikuuta 2012

L(uur)ANKOJA Kaapissa

Kun minä vielä köllöttelin äitini vatsassa, ostettiin minun vaatteitani varten kaappi. 
Se on sellainen ihan tavallinen 60-luvun pieni, kaksiovinen kaappi. 
Puunväriset ovet, kolme hyllyä kummallakin puolella. 
Nykyiseen kotiimme muutettuamme makuuhuoneessa oli vinon katon alla kolo, johon mikään hyllykkömme tai vaatekaappimme ei sopinut, mutta jotakin sinne tarvitsisi. Yhtäkkiä muistin lapsuudenkodistani sen matalan pienin kaapin, jossa minun vaatteeni olivat, kun olin vielä pieni. Nyt se lojui lähes unohdettuna vanhassa kesämökissä. Seuraavalla kerralla, kun kävimme äidin luona, kysyin varovasti, voisinko saada mökiltä sen kaapin - ja sain luvan!

Niinpä vaatekaappi mutti meille, 
ja toinen puoli sai kunnian toimia liinavaatekaappina. 
Toiselle puolelle laitoin ikkunaverhoja, pöytäliinoja, kankaita,...  
Mutta jostain kumman syystä sinne on kerääntynyt myös jotakin muuta. 
Onko kaapissani luurankoja? 
Ei suinkaan, vaan lankoja...




Jostain kumman syystä ylin hylly on jo täyttynyt pelkästään langoilla, keskimmäisestä puolet, ja alimmallekin olen saanut mahtumaan muutaman kerän. Niitä vaan tuntuu kerääntyvän koko ajan vähän lisää... Aina jokaisesta projektista jää vähän jäljelle, ja pitäähän sitä varallekin aina jotakin ostaa, jos vaikka tarjouksia näkee :-)

L(uur)ankoja löytyy myös sänkyni alta.

Lankojen kerimistä ja lapsuusmuistoja

Kerin aamulla pari vyyhtiä lankaa ja muistelin, kuinka usein lapsena pitelin vyyhtiä käsissäni äidin keriessä. Äiti neuvoi, kuinka piti hieman käännellä käsiä samaan tahtiin kun lanka liikkuu, jotta se liikkuu koko ajan sulavasti käsistäni hänen kerälleen.




Alakoulussa opettaja opetti langan kerimistä. Piti laittaa aina kaksi sormea väliin, ettei kerästä tule liian kireää. Parin kanssa jokainen sai keriä lankavyyhdin. Kotona sitten huomautin äidille, ettei hänellä ole oikeaoppisesti kahta sormea välissä! Äiti taisi mulkaista minua ja sanoa jotakin siitä, kuinka ihan hyviä lankakeriä on aina tullut näinkin.

Nykyään suurin osa langoista on jo valmiiksi sopivissa kerissä, ei tarvitse koulussa enää opettaa langan kerimistä. Eikä enää tarvitse pidellä vyyhtiä äidille - äidin käsitöidenteko on jo mennyttä aikaa. Äidin varastoissa on paljon lankakeriä, suuria ja pieniä. Siirrän niitä vähitellen omiin varastoihini ja opetan lastani pitelemään vyyhtiä silloin, kun tarve vaatii. Tänään tyttö oli ulkona lumileikeissä ja sain turvautua perinteiseen tuolikonstiin.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Vihdoinkin viikonloppu - ostaisinko KnitProt?

Ensimmäinen kouluviikko joululoman jälkeen tuntui pitkän pitkältä. Alkuviikosta väsymys painoi sekä opettajaa että oppilaita kotona ja työpaikalla. Päivärytmi on onneksi palautunut lähes normaaliksi, ja nyt tuntuu kuin töissä olisi oltu jo monta viikkoa. Viisi päivääkö tässä vasta on kulunut?

Tänään en aio tehdä yhtään mitään muuta kuin pakolliset jutut. Ruokaa on pakko laittaa, ja pyykkikonetta pyörittää, mutta muuten aion kuluttaa sohvaa katsomalla digiboksilta ainakin Sydämen asialla -sarjasta vähintään yhden jakson. Työn alla on tyttären kauluri pinkistä alpakasta - saan sen varmaan tänään valmiiksi ja voin aloittaa eilen ostamani sinikirjavan langan työstämistä huiviksi.



Neulon kauluria ihan uusilla puikoilla, jotka löysin joululomalla kirpputorilta. Kyseessä on Imra Flex -puikot, jotka ovat pyöröpuikkomaiset erilliset puikot - vähän kuin pyöröjen ja pitkien puikkojen välimuoto. Materiaali on jotakin metallia, joka on ihanan liukuvaa.  Neulominen näillä sujuu aika hyvin, kunhan niihin on tottunut. Kaikki vanhat puikkoni ovat jotakin peruspuikkoja mallia Prym ja Novita, parit bambuiset sukkapuikot niiden lisäksi. Tämän puikkokokemuksen innoittamana aloin pohtia, hankkisinko parempia puikkoja. Onkohan ne KnitProt oikeasti niin hyviä? Entä millaisia mahtavat olla neliskulmaiset puikot? Raaskisiko hankkia koko setin KnitPro pyöröpuikkoja? Näin palkkapäivänä sitä uskaltaa taas unelmoida :-)


Terveisiä lankakaupasta

Eilen oli pakko lähteä puoleksitoista tunniksi kylille lapsen harrastuksen ajaksi. Tarkoituksena oli löytää pojalle toppahousut. Ne löytyivätkin sitten yllättävän nopeasti, joten oli aivan pakko poiketa lankakauppaan "ihan vaan katselemaan" ja kuluttamaan aikaa. Arvata saattaa, että tuo "ihan vaan katselemaan" oli vain ajatus, ja reissu tulikin sitten kalliiksi. Mukaan kotiin tuli kaksi vyyhtiä Manos Maxima -lankaa. Aivan ihanan pehmeää reilun kaupan merinovillaa! Mutta pakkohan minun oli ostaa jotakin sinisävyistä kaulaliinalankaa - ei kai turkoosia baskeria voi käyttää, jos ei ole sen kanssa sopivaa kaulaliinaa?


torstai 12. tammikuuta 2012

Isoäidinneliö

Kaikkialla oli vuosi sitten suuri isoäidinneliövillitys. Pitihän minunkin kokeilla...

Ensimmäinen yritys näkyy tässä. Ei mennyt ihan niinku Strömsössä, mutta tulihan siitä kuitenkin kelvollinen.



Tämän kokeilun jälkeen olen virkannut parikymmentä neliötä langanlopuista. Jonain päivänä niitä on paljon, sitten niistä tulee torkkupeitto. Mutta aika kirjava siitä varmasti tulee, ottaen huomioon kuinka kirjavia lankoja kätköistäni (ja äidin kätköistä) löytyy...



Elämäni ensimmäinen baskeri

En ole koskaan omistanut baskeria. Joskus olen kaupassa kokeillut ja peiliin katsottuani todennut, että ei ole minun juttuni. Nyt kuitenkin jostain ihmeen syystä kälyni baskeri näytti sen verran mukavalta, että päätin tarttua puikkoihin ja kokeilla.



Ohje on Suuri käsityö -lehdestä 9/2008. Lankana käytin turkoosia Drops Alpacaa kaksinkertaisena. Työ tehtiin tasona alareunasta aloittaen. Ensin ainaoikeaa resoriksi pienemmillä puikoilla, sitten sileää silmukoita tasaisesti lisäten. Kun silmukkamäärä oli kaksinkertainen, aloitettiin tasaiset kavennukset loppuun saakka. Oli helppo ja toimiva ohje. Lopputulos on kuvassa tyttäreni päässä, hänellekin kuulemma saisi tehdä samanlaisen... Entä minun päässäni? Näytän hölmöltä, mutta taidan näyttää ihan yhtä hölmöltä mikä tahansa hattu päässäni :-)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Iii-ha-haa!

Tytär lähti juuri ratsastustunnille, ja siitäpä tulikin mieleeni yksi mukava neuletyö.

Tytär on siis kovin innostunut hevosista, sekä oikeista että keppihevosista. Hänellä on yksi kaupasta ostettu keppari, ja lisäksi monen monta itse vanhoista sukista tehtyjä hevosia. Hän tekee keppareita itse. Kaikki keppihevoset ovat eri värisiä ja rotuisia ja eri luonteisia. Pihamme leikkimökissä toimii kepparitalli, joka järjestää mm. keppihevosella ratsastuksen opetusta kavereille :-)  Pihassamme hypitään usein esteitä ja ratsastetaan kilpaa.

Yhteishyvä-lehdessä oli juttu keppihevosista, ja vihje lehden nettisivuilla olevasta keppihevos-neuleohjeesta. Tästähän tyttö vallan innostui! Syntymäpäiväkin oli sopivasti tulossa, joten lahjatoive oli äidin neuloma uusi keppihevonen.



Hevonen neulotaan villasukan ohjeella, ja lisäksi virkataan suitset ja riimut yms. Lankavarastostani löytyi sopivaa lankaa, joten tartuin toimeen. Hevosen nimeksi tyttö antoi Dumle, ja ohje löytyy siis Yhteishyvä-lehden sivuilta:

http://www.yhteishyva.fi/vapaa-aika_perhe/neuleohjeet/keppihevonen_villasukasta/fi_FI/keppihevonen_neuloen_villasukan_ohjeella/

Dumle ja ratsastaja meren äärellä.

Värikäs neuletakki tyttärelle

Kevättalvella alkoi aurinko jo paistaa, ja oli mukava tarttua kirkkaisiin väreihin.

Tyttären neuletakki - ohjeen mukaan nimeltään bolero - on Puro Kukkaniitty -lankaa, ja ohje löytyi tuttuun tapaan Novita-lehdestä. Erityisesti mahtavasti levenevät hihansuut olivat kovasti tyttären mieleen! Takkia on pidetty paljon, ja onneksi mahtuu edelleen hyvin



Neuletunikat

Neuleinnostukseni alkaessa pari vuotta sitten en osannut edes aavistaa, että saisin joskus aikaiseksi jotakin suurempaakin. Mutta kun oli riittävästi sukkia ja kaulaliinoja valmiina, alkoi sormia syyhyttää joku suurempi projekti.

Vuoden 2009 syksyllä aloin pohtia, uskaltaisiko kokeilla jotakin suurempaa vaatetta itselle. Tartuin haasteeseen, etsin malleja ja ohjeita, ja löysin vihdoin sopivan tunika-ohjeen Novita-lehdestä syksy 2009. Langaksi valitsin sinisen 7-veljeksen. Projekti oli yllättävän kivuton, joululomalla kun ehti kutoa enemmän kuin muulloin. Aloitin työn ensimmäisenä adventtina, ja loppiaisena oli valmista. Tunikasta tuli kaunis, joskin mittailla olisi voinut enemmän työn kuluessa, jouduin ommellessa ottamaan vyötäröltä reippaasti sisään. Tämän tunikan ohje löytyy myös Novitan verkkosivuilta klik.

Tunika, Novitan 7 veljestä langasta
Yksityiskohta hihasta

Tunikan valmistuttua tytär alkoi vinkua itselleen neulemekkoa, ja selailin kuumeisesti käsityöblogeja ja lehtiä löytääkseni sopivan ohjeen.

Työpaikalla on vinot pinot Suuri Käsityö -lehtiä, ja niitä selaillessani löysin mukavannäköisen ohjeen. Ohje oli Debbie Bliss -langalle, ja koska en jaksanut lähteä sellaista tilaamaan tai etsimään, käytin kotimaista Novita Ńallea, joka soveltui ohjeeseen mainiosti. Lopuksi virkkasin rintaan vielä pari kukkasta.



Tänä syksynä päätin tehdä uuden isomman työn itselleni. Pidän tunikoista, joten päädyin taas tunikaan (tai mekkoon jos sitä sillä nimellä haluaa mieluummin kutsua). Ohje löytyi Novita-lehdestä syksy 2011, mutta muokkasin sitä hieman. Ohjeen tunikassa oli hihat, itse tein hihattoman version. Ohjeen hihat näyttivät jotenkin mielestäni "tönköiltä". Lanka oli Novitan 7 veljestä.


Tunika, 7 veljestä

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ensi joulua odotellessa...

Joulun alla tuntui kaikkialla suuri joulupalloinnostus - kaikki neuloivat Arnen ja Carlosin palloja. Minä olin kuitenkin pihi, enkä ostanut ko. joulupallokirjaa (ainakaan vielä...). Paikallisessa sanomalehdessä oli joulukuussa virkattujen joulupallojen ohje, ja minä kokeilin niitä. Kaksi palloista on virkattu Novita Gold-langasta, yhdessä on valkoista Rose Mohairia ja Goldia yhdessä. Hienosti ne koristivat joulukuustamme tänä vuonna. Ensi vuodeksi sitten lisää, jospa se Arnen ja Carlosin kirjakin olisi jo sitten alelaarissa tai kirpparilla :-)




Joulun aikaan anoppilassa lueskelin lehtiä, ja eräästä joululehdestä löysin mainoksen kirjasta "Jouluseimi - neulo itse joulun tarina". 




Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, ja hetken sitä netissä tutkittuani päätin laittaa tilaukseen. Kirja kolahti postilaatikkoon viime viikolla, ja laitoin se toiveikkaasti nykyisen seimiasetelmani viereen odottamaan. Ehkä sillä paikalla on jo ensi jouluna uusi, itse neulottu seimiasetelma. Tavoitteenani on saada ensi jouluksi ainakin Maria, Joosef ja Jeesuslapsi valmiiksi. Odotan jo innolla esim. tietäjien lahjojen tekemistä - niihin saa upotettua vaikka mitä ihanaa kimaltavaa :-)

Kirjassa on selkeät ohjeet seimiasetelman hahmojen neulomiseksi, ja mukana tuli myös pahvinen, koottava seimi sekä taustamaisema. Jos jotakuta kiinnostaa, lisätietoja löytyy Kotimaakaupasta


maanantai 9. tammikuuta 2012

Blogista tuli tänään Sohvaneulomo

Tänään päädyin siirtämään blogini toiselle tilille, samalla osoite muuttui sohvaneulomoksi. Muokkasin myös tekstikenttien värejä ja asetteleluja... Pedantilla luonteellani pystyisin sellaista hommaa tekemään loputtomasti, tai en ainakaan vielä ole tyytyväinen lopputulokseen. Katsotaan, millaiseksi tämä lopulta muokkautuu.

Olen pohtinut, haluanko esiintyä blogissa oikealla nimelläni. Päädyin siihen, että en. En halua esimerkiksi oppilaideni löytävän tätä blogia nimeni perusteella. Tutuille voin toki kertoa nimimerkkini ja jakaa linkin blogiini. Siksi siirsin koko blofin toiselle, anonyymille Google-tililleni.

Koulu alkoi tänään joululoman jälkeen. Aamulla oli sekä opettaja että oppilaat tavattoman väsyneitä. Puoleen päivään mennessä ei enää muistanut koko lomaa... Näin se arkinen aherrus vie mukanaan hetkessä!

Onneksi illalla tulee Good Wife, ja ehtii ainakin sen ajan neuloa tekeillä olevaa kauluria tyttärelle. Toisinaan olen myös neulonut sängyssä, kuten Gromit :-)


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kaharen lykyn kairaa


Äidinkieleni on etelä-pohjalainen murre. Vuosienkaan poissaolon jälkeen en tunne neulomista omaksi sanakseni. Minusta neulominen on neulalla neulomista, siis ompelua yleiskielessä. Neulominen on minulle kutomista. Silmukat ovat lykkyjä, ja sukanvarsi aloitetaan kairalla, eli joustinneuleella. Kun itse kudon sukkia, aloitan varren yleensä kaharen lykyn kairalla, eli kaksi silmukkaa oikein, kaksi nurin.

Sukkia on kiva tehdä, tässä erilaisia sukkapareja, joista suurin osa on kudottu kaharen lykyn kairalla.










Minustako bloggaaja?

Minä olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset kirjoittavat blogeja.
Miksi he haluavat jakaa päänsä sisällön koko maailman kanssa?
Miksi ihmeessä minä olen sitten tässä kirjoittamassa blogia?

En ole ihan varma vastauksesta. Olen jakanut joitakin kuvia käsitöistäni Facebookissa, ja palaute on ollut rohkaisevaa. Ehkä olisi sittenkin hauska jakaa omia tuotoksiaan ja ajatuksiaan muidenkin kanssa.

Sulattelin ajatusta mielessäni pitkän aikaa, ja otin ensimmäisen askeleen bloggaajana perustamalla blogin Novita-klubin neulomoon, tervetuloa tutustumaan! Novita-blogi on kuitenkin sidoksissa klubin jäsenyyteen, joten entä jos eroan klubista? Ehkäpä siksi nyt olisi "oikean" blogin vuoro.

Olen ajatellut joka vuosi kokeilla jotakin uutta, ehkä tämä blogi on sitten tämän vuoden uusi kokeilu. Toivottavasti viihdyt seurassani, ja toivottavasti tänne ilmestyy myös jotakin luettavaa!