sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Cadlefordin postineiti

Perjaintai-iltojani on ilahduttanut Candlefordin postineiti (Lark Rise to Candleford). Minusta on ihana seurata taidolla tehtyä ja kaunista sarjaa, jossa tempo on verkkainen ja rauhallinen. Maisemat ovat kauniita ja oman aikansa vaatteet ja sisustukset silmää miellyttäviä.

Sarjan vaatetuksessa ei kovin paljoa näy neuleita, mutta sentään aina joskus. Erityisesti Emma Timminsin huivi on pistänyt silmään:

Emma

Tämä huivi on ilmeisesti ollut suosittu neulebongaus muillekin, sillä löyin siihen parikin eri linkkiä ohjeineen: Tästä linkistä kopioin myös yllä olevan kuvan. Ravelrystä löytyi myös ohje!

Queenie

Ainakin yhdessä blogissa oli yritetty tehdä myös Queenien huivia: Tässä linkki sinne.

Minnien huivin ohje löytyy Ravelrystä.


Väsytystaistelu ja voitto ompelukoneista!

Yli vuosi sitten ostin palan kangasta, 
josta ajattelin tehdä verhokapan keittiöön.


Jossain vaiheessa leikkasin kappaleetkin, 
ja silitin käänteiden kohdat. 
Mutta ompelu vaan jäi.

En ole koskaan pitänyt ompelemisesta, enkä edes osaa kovin hyvin. 
Suorat verhot kyllä, mutta että jotain vaatetta? Ei ikinä!  
Siksi kai kälyltä peritty ompelukonekin on vaikeassa paikassa 
ulkovaraston rojujen takana. 
Eikä se kone aina edes oikein toimi.

Talven aikana toin lapsuudenkodistani 
äidin ja isän vanhan 60-luvun lopun Singerin. 
Sillä isä aina ompeli, jos jotakin ommeltavaa oli. 
Äiti harvemmin. 
Isä teki minulle jopa housut ollessani ekaluokkalainen. 
Ekan luokan opettajani muistaa vieläkin, 
kuinka olin koulussa kehunut isääni yleiskoneeksi, 
joka tekee mulle housutkin.

Lauantaina otin toiveikkaasti tyttären sängyn alta esiin vanhan Singerin. 
Nyt on jo kevät, pakko saada kukkakuosinen verho keittiöön! 
Mutta ei onnistunut. 
Kone teki ihan ihmeellistä tikkiä, 
eikä löytynyt sopivaa asetusta 
vaikka kuinka menin kaikka mahdolliset ala- ja ylälangan säädöt läpi.

Alalanka "hieman" takussa.
Otti päähän ja raskaasti. Pakko oli kerätä kone pois keittiön pöydältä ruokaa varten. 
Ajattelin jo luovuttaa kokonaan.

Tänään kuitenkin tuli kiukku ja adrenaliiniryöppy. 
En kai minä nyt toista vuotta anna tuon typerän verhokankaan odottaa? 
Siispä ulkovarastoon isännän Kuomat jalassa. 
Vaatepusseja ja vanhoja kenkiä aikani pengottuani 
sieltä alta alkoi näkyä tutun näköinen rikkinäinen laukku, 
jossa vanha Nordic-ompelukone majailee. 
Tämä kone suostui tekemään melko tasaista ommelta, 
mutta meni vähän väliä jumiin. 
Piti aina välillä auttaa vauhtiin kädellä pyöritellen. 
Mutta verho tuli valmiiksi, 
ja nyt re on keittiön ikkunalla!



sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lost in translation - neulebongaus

Lauantai-illan iloksi katsoimme kotisohvalla elokuvan "Lost in translation". Kudoin samalla pinkkiä työtäni. Leffa oli ihan mukavaa katsottavaa.

Erityisesti silmään pisti kohtaus, jossa toinen päähenkilöistä sovitti keskeneräistä neulehuivia ylleen ja kyseli mieheltään, onko se hänen mielestään tarpeeksi pitkä. Tässä linkki kuvaan, jonka löysin eräältä bloggaajalta: Scarlett Johansson neulomassa

Tässä blogissa on menty vielä pidemälle, ja alettu neuloa samanlaista huivia itse: Lost in translation huivi

Neulominen pistää silmään aina, kun sitä bongaa jossakin leffassa tai televisio-ohjelmassa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Valo lisääntyy - värintarve kasvaa

Kevättä kohti kulkiessa tulee aina tarve ottaa työn alle jotakin värikästä. Tänä keväänä olen aloittanut kirkkaan Fuchsianpunaisesta langasta jonkinlaisen neuleen.




Omalle x-vartalolleni sopii leveä lantio ja kapeampi vyötärö - tein siis tosi leveän helman 5o 5n- joustinneuleella ja kaventelin 2o 2n -joustinneuleeseen. Jatkan ihan tavallista suoraa pötköä ylös saakka, hihoja en aio tehdä. Tästä tulee kai jonkinlainen tunika/liivi/mikälie. Katsotaan nyt. Ehkä pystykaulus, tai vene.

Vaikka lanka on paksua seiskaveikkaa, tuo kirkas väri piristää kummasti, kun ulkona on vielä harmaata, mutta valoisuus alkaa voittaa.


torstai 15. maaliskuuta 2012

Mitä tästä voisi tulla? Ideoita?

Sain kälyltäni 10 kerää tällaista lankaa. 
En vaan tiedä, mitä siitä voisi tulla.




Vyötteessä on tekstit Filatura di Crosa, Missoni Oxford. 
Kerässä 50 grammaa ja 140m lankaa. 
Vitosen puikoilla 18s ja 22 krs = 10 cm. 
24 % Mohair Kid, 54% Villaa, 22& Nylonia.

Huivi? Neuletakki? Ideoita otetaan vastaan kiitollisena!





Nyt lähti lapasesta

Kevätaurinko saa ihmisen ajattelemaan muita asioita kuin lapasten kutomista. Sitä paitsi minun puikoissani kirjoneule edistyy todella hitaasti. Lapaset ovat olleet tekeillä iät ja ajat, ja monta muuta projektia siinä sivussa. Yksi peukuton lapanen on valmis, toinen on hieman peukaloaukon paremmalla puolella.



Nyt taidan laittaa tämän kutimen telakalle ja ajatella kirkkaampia värejä, ohuempia lankoja. Uskaltautuisiko kokeilemaan jotakin pitsineuletta? Ehkä sitten syksymmällä on taas lapasten aika...

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Tunnustus ♥

Sain tänään Kaisalta tunnustuksen.
Suurkiitokset ja halaukset!

Tunnustukseen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

Tässä minun faktani:
1. Olen löytänyt neulomisen kunnolla uudestaan vasta kolmisen vuotta sitten. Neuloin lapsena paljon, mutta yläasteen käsityöopettajan aiheuttamien traumojen jälkeen en koskenut kankaisiin enkä lankoihin pariinkymmeneen vuoteen. Siinä välissä taisin neuloa kahdet lapaset ja aloittaa yhden paidan, joka jäi kesken.
2. Olen hurahtanut liikuntaan samoihin aikoihin kuin käsitöihin. Nykyään liikun 4-6 tuntia viikossa. Liikunnanopettajan aiheuttamat traumat on siis myös selätetty.
3. Olen ammatiltani opettaja. Ks. edelliset kaksi kohtaa... En viitsi ajatella itse aiheuttamiani traumoja. Eihän niitä ole eikä tule?!?
4. Lempikarkkipussini on Pantterimix.
5. Juon liikaa kahvia.
6. Valvon iltaisin liian myöhään.
7. Tänä vuonna vietän mieheni kanssa 22-vuotishääpäivää.

Ojennan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille: 

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Pinkin läppärin uusi laukku

Minulla on suloisen vaaleanpunainen miniläppäri, jolle päätin neuloa ja huovuttaa oman suojalaukun.   Neuloin ensin valtavan pötkön, joka oli lähes tuplasti läppärini kokoinen:



Laitoin neulomukseni pesukoneeseen sellaisenaan, ompelematta sitä ensin. Ajattelin, että on sitten helpompi muotoilla ja ommella oikean kokoiseksi vasta huovuttamisen jälkeen. Huovuttaminen onnistui oikein hyvin, ja kappaleesta tuli aika sopivan kokoinen, mutta reunat olivat menneen hieman epätasaisiksi. Muotoilin sitä kosteana silitysraudan avulla, ja sain aika hyvän kaistaleen. Kuivana ompelin reunat, ja tällaista jälkeä tuli.







sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tuumasta toimeen

Päätin eilen illalla ryhtyä tuumasta toimeen, ja tuunasin äidin pilalle huopuneesta säärystimestä kännykkäpussin. Siitä tuli ihan kiva, pysyypä ainakin näyttö suojassa kolhuilta laukussa.



perjantai 2. maaliskuuta 2012

Säärystimestä kännykkäpussi?

Tein syksyllä äidille säärystimet Drops Alpacasta - nyt toinen niistä oli mennyt hoitokodissa tavalliseen pyykkiin.... Se on niin kapea, ettei enää pysty pujottamaan jalkaan. Otin sen takaisin itselleni, ja pötköhän olisi sopivasti uuden puhelimeni levyinen. Taidankin tuunata siitä kännykkäpussin :-)