torstai 28. kesäkuuta 2012

Juhannuksen juhlinnan iloja ja suruja

Juhannus tuli ja meni, ja saimme viettää sen sateettomasti ja oikein mukavasti maaseudun rauhassa 10 hengen voimin. Söimme hyvin, saunoimme ja nauroimme paljon.

Juhannuksen neuletyöni ei ollut mielestäni ollenkaan keskisesään sopiva: villasukkaa (toisin sanoen keppihevosen päätä) mustasta villalangasta. Hevosen nimeksi tulee salmiakki, ja siihen pitää tulla otsaan valkoinen salmiakkikuvio.


Keskeneräinen työni kesänviettopaikkamme pihanurmella.

Juhannuksen päätteksi vietimme kuitenkin myös aikaa hieman surullisemmissa merkeissä. Vietimme koskettavan hetken hautausmaalla, kun saimme vihdoin saattaa marraskuussa kuolleen appeni tuhkat haudan lepoon. Veisasimme pari virttä ja luimme muutaman psalmin, luimme rukouksia. Lopuksi peitimme tuhkauurnan siten, että kaikki viisi lastenlasta ja kaksi poikaa lapioivat vuorotellen. Vaari on nyt omiensa luona. Ehkäpä juhannusruusut ja musta villalanka sopivat sittenkin yhteen.