maanantai 24. syyskuuta 2012

Väriterapiavillasukat viisikymppiselle

Me pääsemme syksyn pimeyden keskellä viisikymppisjuhliin!
Päätin tehdä kimppalahjan lisäksi vielä villasukat.

Keskellä syksyn pimeintä aikaa tarvitaan kirkkaita värejä - siispä puikkoihin oranssia ja papukaijaa!



Sukista tuli aika värikkäät!



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Retkeilyä ja auton uumeniin kadonnut sukkapuikko

Päätimme lähteä kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi koko perheen voimin retkelle kansallispuistoon. Teinipojatkin lähtivät mukaan yllättävän helposti, ei tarvinnut edes uhkailla. Eväsrepun pakkaaminen oli oikein mukavaa puuhaa. Yhteen termospulloon kahvia, toiseen kuumaa kaakaota. Makkaraa ja ruispaloja, ja tietenkin voimauttavia keksejä! Sitten vaan matkaan.

Automatka paikan päälle kesti tunnin verran. Otin mukaan sukankutimeni, sen kanssa automatka sujuisi paljon mukavammin ja lähes huomaamatta. 

Mutta, mutta...  

Puikon loppuun päästyäni yksi puikko putosi jonnekin auton lattialle. Kenties auton penkin alle? Katselin ja tunnustelin sormilla niin pitkälle kuin turvavöiltä pääsin, mutta ei löytynyt. Onneksi olin juuri aloittanut kantalapun, ja selviäisin ilman viittä puikkoa kantapään ajan. 

Perille päästyämme konttasin ja ryömin ja tutkin koko auton lattian, lapset ja mieskin yrittivät auttaa. Puikkoa ei löytynyt mistään. 

Lähdimme patikoimaan ihanassa säässä. Kohta piti pysähtyä vähentämään vaatteita, sillä oli yllättävän lämmin. Noin kuuden kilometrin jälkeen pysähdyimme nuotiopaikalle syömään ja ihailemaan kaunista järvimaisemaa. Vähän matkan päässä olevalla laavulla oli muutamia retkeilijöitä ottamassa kalliolla aurinkoa uikkareissa. Siis aika mukavan lämmin syyskuun sunnuntai! Nuotion äärellä vietimme mukavia hetkiä toistemme seurasta ja maistuvista eväistä nauttien.




Loppujen lopuksi patikoimme 11 kilometriä, osittain aika haastavassakin maastossa. Kotimatkalla oli pakko ottaa torkut, sillä neljällä puikolla ei sukka oikein edistynyt.

Kotona laitoimme saunan päälle, ja mies lähti takaisin autolle. 
Sukkapuikko löytyi, mutta sitä varten oli pitänyt irrottaa toinen etupenkki, puikko kun oli kierinyt penkin kiinnityskiskon alle. 
Oma sankarini!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Uusi villatakki puikoilla

Säiden viilentyessä oli jo aika aloittaa jotakin uutta ja lämmintä päällepantavaa. Olin jo kesällä ajatellut, että syksyllä ensimmäiseksi teen villatakin tai ponchon itselleni. Päädyin sitten aloittamaan villatakkia, koska löysin kivan kietaisuvillatakin ohjeen Suuo Käsityö-lehdestä (8/12).

Tokmannilla oli jokin aika sitten Nalle-langat tarjouksessa 3€/kerä, ja hetken hyllyn ääressä pähkäiltyäni päädyin tummaan harmaaseen. Villatakkiin tulee lisäksi virkattu reunus kaksinkertaisella langalla, ja sen teen samalla harmaalla ja ehkä petroolilla Woolilla, sitä kun olisi kaapissa ja se on samanpaksuista kuin Nalle. Tai sitten joku kirjava+harmaa voisi olla myös kiva. Mutta pohdin sitä vielä, sillä siihen on vielä aikaa.

Tässä kuva lehden ohjeesta ja aloitetusta tekeleestäni.




lauantai 8. syyskuuta 2012

perjantai 7. syyskuuta 2012

Vierailulla Narniassa

Pakenimme perheen kanssa sateista perjantai-iltaa Narniaan. Kotisohvalla takkatulen loisteessa, yksi lapsi kainalossa ja toinenkin lähellä. Kolmas lähti viikonlopuksi leireilemään.

En muista, montako kertaa olen Narnia-kirjat lukenut. Aika monta kertaa. Elokuva ei vedä vertoja korjoille, mutta on tämä Velhon ja leijonan elokuvaversio silti aika loistava.

Heti elokuvan alussa ihailimme tyttären kanssa Lucyn villatakkia.





Vähän googlaamalla löysin villatakin ohjeen eräästä blogista. Siellä se toki näytti hieman erilaiselta, mutta tytär oli sitä mieltä, että voisin tehdä sen hänelle. Katsotaan...





torstai 6. syyskuuta 2012

Talvi saa tulla - ensimmäiset sukat puikoilta ulos!

Ostin loppukesästä Pohjanmaan reissulta Taito Etelä-Pohjanmaan myymän kukkasukka-tarvikepaketin. Paketissa oli neljä kerää Sandnesin Sisu-lankaa ja ohjeet tossuihin. Ohjeen mukaisesti neulomalla siitä pitäisi saada aikaan neljä paria tossuja. Tänään sain pääteltyä ensimmäisen parin langat!

Tossut neulotaan tasona, ja ennen ompelua kappale näyttää enemmänkin kaulukselta...



Mutta kun neulotaan takasauma ja pohja kiinni, tossu alkaa muotoutua.
Tässä se näyttää vielä aika oudolta ja tylsältäkin.



Mutta sitten kun tossun vetää jalkaan, se näyttääkin ihan mukavalta.



Ja tältä se näyttää jalassani rakkaalla sohvallani :-D
Näistä tossuista tulee itselleni kotitossut! 
Toivon mukaan saan lisää aikaiseksi, vaikkapa joulupukin pussiin.



Käspaikasta löysin samanlaisten tossujen kuvia, ja myös 7 veljekselle muokatun ohjeen.Taidankin kokeilla joskus paksummasta langasta. 2,5 numeron puikoilla ja ohuella langalla neulominen on niin tolkuttoman hidasta...






lauantai 1. syyskuuta 2012

Kohta alkaa riittää

... tämä flunssa meinaan. Viikko sitten kirjoittelin flunssaterveisiä sohvannurkasta, ja tänään voisin melkein laittaa saman otsikon.

Nuha vaan jatkuu. Olin muuten ihan ok kunnossa, mutta nenä tukkoinen. Perjantaina sain tarpeekseni ja päätin käydä lääkärissä. Ei ollut turhaa hermoilua: toisessa korvassa tulehdus ja molemmissa poskionteloissa. Antibioottia ja nuhalääkettä. Nyt tuntuu olevan lääkitys kohdallaan, ajatuskin kulkee kun ei enää ole koko pää täynnä räkää.
Lähdimme viikonlopuksi maalle, kun viikko sitten ei päästy. Äiti odottaa käymään, ja viime kerrasta onkin vierähtänyt kuukausi.

Äiti on vierailulla "kotona" vanhainkodista. Tutkitaan kaappeja, pengotaan laatikoita, katsellaan valokuvia ja luetaan vanhoja lehtiä. Välillä käytiin haistelemassa ulkoilmaa. Yritän muistaa antaa lääkkeet ajallaan ja ottaa omani. Neulon sukkaa. Äiti katsoo ja ihmettelee, kuinka olen niin tullut häneen. Kaivan kaapista äidin kutoman villapaidan, jota yhdessä ihastellaan. Äiti ei meinaa uskoa, että oli päivä jolloin hän vielä osasi ja jaksoi tehdä käsitöitä. Nyt on minun aikani tehdä äidille lämmikettä.

Äitini kutoma villapaita 80-luvulta. Kohta sopiva tyttärelleni.

Lapsuudenkodissani on vanhasta rukista tehty kattovalaisin. 
Sitä katselen ottaessani torkut vaihteeksi toisenlaisella sohvalla.