lauantai 23. helmikuuta 2013

Mietin, mitä jää kun mä lähden täältä?

Loman alkajaisiksi huomaankin olevani melko syvällisissä mietteissä täällä sohvallani. Viime päivinä mielessäni on pyörinyt kappale, joka tuntuu tulevan radiosta aina, kun lähden autolla jonnekin. Huomaan hyräileväni sitä vähän väliä, ja se vaan soi päässäni taukoamatta, vaikka olen kuunnellut paljon muutakin musiikkia. No ei se mitään, ihan hyvähän tämä Erinin versio Cheekin kappaleesta "Mitä tänne jää" on. Ei ehkä sellaista musiikkia, jota itse laittaisin soimaan kotona, mutta kuuntelen kyllä mielelläni. Radiossa onkin juuri se hyvä puoli, että tulee kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti.

Koko Suomi tuntui olevan syksyllä koukussa "Vain elämää"-sarjaan. 
Niin minäkin. 
Ohjelmaformaatti on todella hyvä, suorastaan nerokas. 
Monista artisteista sai aivan uudenlaisen kuvan näiden keskustelujen myötä. 
Samoin moni kappale oli niin erilainen jonkun toisen esittämänä. 
En ole ikinä sietänyt rappia tai hip hoppia, enkä olisi tätä kappalettakaan varmasti ikinä jäänyt kuuntelemaan ilman tätä ohjelmaa ja Erinin laulamaa versiota.

Sanat pyörivät mielessäni, varsinkin kun tällä viikolla olen töissäkin puhunut hautajaisista ja muista vähän vakavammistakin asioista. 
Tässä kertosäe:

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Ei syytä huoleen
Se päivä ei oo vielä tänään
Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään

Mitä minusta jää tänne, kun minua ei enää ole?
Mitä minä haluaisin minusta jäävän?

Minä jätän jälkeeni toivottavasti kaikki kolme lastani. Heille haluaisin jättää muistoksi omia muistojani ja omia arvojani ja sukuni historiaa. Minä en saanut koskaan tuntea omia isovanhempiani, ja olen suorastaan janonnut kuulla heistä tarinoita. Sillä tavalla opin tuntemaan heitä muutenkin kuin valokuvissa. Toivottavasti lapsillani on jonain päivänä omia lapsia ja lastenlapsia. 
Jospa joku lapsi joskus kuulisi tarinoita minusta.

Jonkin aikaa varmasti jossakin pyörii neulomiani sukkia ja muita käsitöitä. Toivoisin myös, että jälkipolvetkin oppisivat käsillään tekemisen taidon ja halun meidän vanhempien mallin innoittamana. Joitakin isoäitini tekemiä käsitöitä ja kankaita on äidilläni tallella, ja niitä aion vaalia ainakin oman elinaikani ajan. Samoin aion vaalia äitini neulomia pikkuisia nuttuja ja muita ihania minun vauvojeni ensineuleita. Saankohan joskus neuloa omille lapsenlapsilleni jotakin?

Vain elämää-ohjelmasta jäi mieleeni erityisesti kohtaus Erinin päivästä, jossa kaikki viimeistelivät hänen keskeneräisiä käsitöitään. Tällaista yhdessä tekemisen meininkiä lisää!


Lopuksi vielä videolinkkin kyseiseen kappaleeseen.


Mitä sinusta jää, kun sä lähdet täältä? 
Mitä haluaisit sinusta jäävän? 
Kerrohan ajatuksiasi!