perjantai 8. helmikuuta 2013

"Nopean" kaulaliinan mutkat matkassa

Jokin aika sitten kudoin Wetterhoffin Sofiasta viininpunaisen pipo & kauluri-setin. Pipo onkin ollut paljon käytössä, mutta kauluri on joskus hieman ärsyttävä. Se kun pitää aina vetää pään yli, ja hiukset menee sekaisin ja sähköistyy. Lisäksi se onaika matala, ja ainakin villakangastakkini kaula-aukko on sellainen, että sitten kaulurin alta kaulakin vilkkuu. Ajattelin, että täytyy saada vaihtoehdoksi myös pipoon sopiva kaulahuivi.

Sofia-lankaa en sitten kuitenkaan ruvennut hankkimaan Wetterhoffilta, koska se olisi pitänyt tilata ja olisi tullut kalliiksi. Sofia on kyllä aivan ihanaa, mutta myös niin ohutta ja pienillä puikoilla neulottavaa. Nyt oli sellainen fiilis, että suurilla puikoilla ja nopsaan pitää saada työ valmiiksi.

Apu löytyikin sitten yllättävän läheltä, sillä Novitan Kelosta löytyi lähes tismalleen sama väri. Aloin neuloa samaa palmikkoa kuin pipokin, ja siitähän tuli aivan mukavan näköistä pintaa myös paksulla langalla ja kasin puikoilla.




Ajatuksenani oli tehdä perinteinen kaulaliina, mutta kuinka ollakaan lankani loppui kesken. Olin ostanut vain kaksi kerää ajatellen, että kyllä se riittää. No sehän oli liian lyhyt - haluasin siihen kunnon solmun ja hulmuavat päät. Muutin sitten suunnitelmiani ja ompelin päät yhteen tuubiksi.



Tuubina tämä oli kuitenkin vähän huonon mittainen. Kahdesti kaulan ympäri liian löysä ja kolmesti liian tiukka. En ole muutenkaan oikein oppinut pitämään tuubihuiveja. Onhan ne kivoja ja kauniita päällä, mutta jäävät jotenkin löysäksi ja kuitenkin on sitten helposti kaula paljaana.

Kävin sitten parissakin paikassa katsomassa lankahyllyä huomatakseni, että Kelot oli jo pois valikoimista tai myyty loppuun. Tuubihuivi roikkui naulakossa käyttämättömänä, pari viikkoa. Onneksi sitten Citymarketissa oli juuri tätä väriä vielä vähän jäljellä ja jopa samaa värierää! Olipas onnea.

Sitten vaan ompeleet auki ja jatkamaan huivia uudella kerällä. Nyt sain mieleiseni melko pitkän kaulaliinan, joka on jo pari päivää ollut käytössä. Tänään ehdin vihdoin kuvaamaan päivänvalolla tätä versiota, ja laitoin kaulaliinan liehumaan pihapuuhun. Mitähän muuten naapurit ja ohikulkijat ajattelevat, kun kuvailen mitä milloinkin pihassa? Outona varmaan pitävät, mutta sitähän kai olenkin.





Uusi Novita-lehtikin odotti postilaatikossa. Ihanaa viikonloppua kaikki rakkaat lukijat. Nyt Novita-lehden kanssa päikkäreille!