lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lapsuuden neulemuistoja

Minun lapsuudessani pidettiin paljon neuleita. Äitini oli innokas neuloja, mutta hän myös teetti vaatteita minulle ja veljelleni kun ei päivätyöltään aina ehtinyt. Vaatteita kierrätettiin suvussa ahkerasti, ja paljon minun vanhoja vaatteitani on lähtenyt toisille lapsille ja hävinnyt, mutta jotakin löytyi vielä pahvilaatikkoja penkoessani.

Idea penkomiseen lähti tästä kuvasta:



Kuvassa minulla on valkoinen tekoturkistakki, ja tuli mieleeni, että löytyisikön se vielä... ei valitettavasti löytynyt ainakaan vielä. Mutta varasto on iso ja laatikoita paljon.

Kuvasta muistin myös yhden toisen valkoisen takin ja siihen kuuluvan hatun, jotka hoitotätini virkkasi minulle vähän isompana. Siitä ei ollut kuvaa, mutta aloin pohtia, olisiko se vielä tallella.Takin pinta oli valkoista villalankaa, jossa on lankalenkkejä. Vuori oli valkoista vuorikangasta. Hattu oli samanlainen, ja siinä oli myös häntä. Häntä irrotettiin myöhemmin, kun en enää isompana halunnut pitää moista vauvahattua. Hattu on tallessa omassa kodissani, ja se on ollut tyttärelläni käytössäkin, mutta takkia ei enää löytynyt. Tässä hattu ja toisessa kuvassa yksityiskohta sen pinnasta. Aika makee!







Varastosta löytyi myös monta muuta vanhaa aarretta, ja innostuinkin kuvaamaan löydöksiäni.
Tässä neulottu "leikkipuku", aikansa body.




Yksityiskohta haarovälistä. Osattiin sitä olla käteviä ennenkin.




Keltainen oli ollut suosittu väri, varmaankin se takia, että kävisi tytöille ja pojille. Löysin myös nämä keltaiset shortsit, joissa oli hellyttävät, neulotut "prässit". Nämä ovat varmaan olleet veljelläni.





Lisää keltaista löytyi villatakin muodossa. 
Tässä oli aika kiva malli ja helman ja yläosan pintaneule. 
Kuinkahan tuo mahdetaan tehdä?






Toinen suosikkiväri näytti olevan vihreä. Muistankin nämä vihreät haalarit, jotka ovat tässä kuvassa ylläni kauan sitten. Asun hienot kengät siksi, että kuva on veljeni synttäreiltä.




Haalari löytyi vielä, ja siinä oli hienoja yksityiskohtia, mm. vyönlenkit ja  palmikot.







Toinen samantapainen haalari minulla oli myös, siinä oli oransseja raitoja ja lahkeissa prässit.




Sukkahousutkin olivat ennen vanhaan täyttä villaa, näitäkin varmaan tehtiin käsin. Äiti oli teettänyt nämä minulle ilmeisesti jollakin kyläläisellä, jolla oli neulekone. Tai sitten toiset vaan osaa tehdä näin tasaista... Kun sukkaosat menivät rikki, niiden tilalle neulottiin vaan uudet terät. Näissä molemmissa näyttää olevan eri langasta neulotut terät.





Tässä minä itse nuo keltaiset sukkikset jalassa.





Yksistä sukkahousuista terät oli purettu pois, mutta uusia ei oltu koskaan tehty. Varmaan oli varret jääneet lyhyeksi jo siinä vaiheessa.




Neuletakkeja ja -paitoja löytyi kätköistä. Tämä punainen kirjoneule oli minulle rakas, äidin neuloma. On se vieläkin hieno!





Tätä en mustakuvioista en muista itse pitäneeni, mutta veljestäni on valokuvia tämä päällä. Kuviointi on yksinkertainen, mutta kaunis.





Tämä sininen neuletakki on jotakin keinokuitulankaa. Tuntuma oli sähköinen eikä kovin miellyttävä, mutta malli aika monikäyttöinen.





Tätä villatakkia pidettiin näköjään keväällä ulkotakkina, kuten tässä pyöräilykuvassa.





Alakouluikäisenä äitini neuloi minulle tämän liivin, ja pidin sitä todella paljon. Ihmettelen kyllä tätä Ruotsin lipun väriä.





Tummansininen liivi oli aika yksinkertaisen kaunis. Tätä en muista pitäneeni, mutta onhan siitä aikaakin. Minusta on hienoa, että nämä vyötkin oli neulottu vaatteisiin, vyönsoljet ja kaikki. Itse en varmaankaan viitsisi, vaan käyttäisin ostettua vyötä. Toisessa kuvassa yksityiskohta vyöstä, ja kolmannessa liivi tyttäreni päällä. Hän halusi ottaa liivin mukaan ja käyttöön.









Tyttären kaapista löysin myös oman 70-luvun ponchoni, jota hän on pitänytkin. Värit ovat oikeasti kurkas punainen ja kirkas vihreä, vaikka vihreä näyttää kuvassa melkein mustalta. Aika tyypillinen vastaväri-yhdistelmä 70-luvulla.







Tämä ihana virkattu mekko on hoitotätini käsialaa. Tämä on ollut ainakin kahden joulun suosikkiasu, ja tätä on myös tyttäreni pitänyt. Siihen aikaan mekot olivat todella lyhyitä!




Oi niitä aikoja... On sitä siis ennekin neulottu, ja vielä enemmän tarpeeseen kuin nykyään. Vai kuka nykyään neuloo sukkahousuja?

Tästä jutusta tulikin mieleeni, että jospa joskus kuvaisi omien vauvojensa vauvaneuleet. Niitä en ole antanut kiertoon, lainassa on kyllä joitakin ollut. Haluan säilyttää äitini ja anoppini neulomat aarteet muistona, ja kukaties joskus seuraavalle polvelle käyttöön.

Nostalgisissa tunnelmissa toivotan mukavaa sunnuntaipäivää ja hyvää alkavaa viikkoa!