maanantai 22. heinäkuuta 2013

Huvittelua

No niin, nyt ovat jääneet patalaput ja tiskirätit kässypussiin ja seuraakin Sohvaneulomon historian ensimmäinen reissupostaus, joka ei sisällä mitään käsityöhön viittaavaakaan. Joskus pitää yllättää lukijat, vai mitä?
 
Vietimme päivän Powerparkissa kahden äidin ja kolmen lapsen voimin.



Oma tyttäreni täyttää tänä vuonna 12 vuotta ja on perheemme kuopus. Isommat lapseni eivät enää halunneet lähteä huvipuistoon, joten tytär nautti ystäväni 5- ja 7-vuotiaiden lasten "isosiskona" toimimisesta. Hän on pienempien suuri idoli, ja pienemmät uskalsivat helpommin mennä laitteisiin vähän isomman kaverin kanssa.

 
 
Parasta järjestelyssä oli tietenkin se, ettei äidin tarvinnut mennä laitteisiin ollenkaan. Minä en pidä kieppumisesta tai kovasta vauhdista. Kai se on tätä kultaista keski-ikää, että tulee vain huono olo eikä ole yhtään hauskaa. Jos minä joudun huvipuistoon, on minun suurin hupini katsoa laitteita ja nauttia siitä, ettei minun tarvitse olla kyydissä. Ja valokuvata huvittelijoita. Pidän myös mielelläni huolta toisten kasseista ja takeista ja sateenvarjoista ajelujen ajan. Ystäväni oli hieman rohkeampi ja kävi kahdessa laitteessa, minä yhdessä - maailmanpyörässä. Siinä ei vauhti huimaa päätä ja maisemat olivat huikeita.


 
 
Powerpark on huvipuistojen miellyttävimmästä päästä. Alue on rakennettu kauniiksi ja viihtyisäksi monine istutuksineen ja maisemointeineen. Sinne palkataan kesätyöntekijöiksi nuorison lisäksi paljon myös eläkeläisiä. Nämä seniorit osasivat ihailtavasti olla kärsivällisiä ja auttavaisia lapsia kohtaan. Ehkä moni pieni tunsi olonsa myös aika turvalliseksi mukavan isoäiti tai -isähahmon auttaessa heitä laitteisiin.
 
Huvipuistolaitteet ovat kamalan rumia metallihökötyksiä paikassa kuin paikassa, mutta voihan niitä rakennuksia ja sisäänkäyntejä rakentaa kauniiksikin. Täällä oli käytetty paljon puuta ja myös vanhaa kierrätysmateriaalia rakenteissa. Metallihökötykset ja maalaisromanttiset puurakennelmat olivat sulassa sovussa.
 
 
 
 
Huvipuiston aidankin voi tehdä monella tavalla. Vaikkapa naamioimalla sen halkopinoksi.
 
 
 
 
 
Saluunassa myytiin karkkia.
 
 
 
Kauppoja ja kahviloita ja yleisövessoja oli laitettu Tirol-tyylisiin rakennuksiin.
 
 
 
 
Sähkökeskus oli naamioitu myös mukavasti.
 
 
 
 
Keskellä huvilaitteita oli paljon vettä, istutuksia, pieniä siltoja, pensaita, riukuaitoja, hauskoja yksityiskohtia ja pikku rekvisiittaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Pienimmille puiston laidalla on myös oma satumaa, Röllimetsä.
 
 
 
Paikalla on kuulemma kuvattu Röllielokuvaakin. Rakennukset olivat hauskoja, ja sieltä löytyi monia pieniä kivoja yksityiskohtia. Vaikkapa nämä kaarnasta tehdyt koristeet.
 
 
 
 
 
 
Tai luiden ja kalannahkojen koristama mökin seinä.
 
 
Olkikattoja ja -aitoja.
 
 
 
 
 
 
Hienot ikkunakoristeet.
 
 
 
Kaiken kaikkiaan loistava päivä.
 
 
Huomenna taas jotakin aivan muuta.
Joko alkaa jännittää?