tiistai 30. heinäkuuta 2013

Siililapaset

Pohjanmaan reissulla kohdallemme osui peräti kahdet markkinat. Toisilla niistä oli myös muutama käsityökoju. Siellä kohta 16-vuotias "teininörttini" ihastui aivan suloisiin siililapasiin. En kuitenkaan ostanut niitä hänelle, sillä arvelin mahtaisiko teinipoika niitä oikeasti pitää. Villalapasten ostaminen 27 asteen helteessä heimäkuussa tuntui myös hieman vastenmieliseltä ajatukselta.

No illan tullen poika puhui siililapasista edelleen ja sanoi, kuinka kovasti hän ne haluaisi. Minä lupasin tehdä hänelle sellaiset syksyllä, mutta äidin tekemät olisi kuulemma ihan liian noloa... Poika myös oli vahvasti sitä mieltä, että äiti ei osaisi tehdä yhtä hienoja. Voi noita teinejä!

Seuraavana päivänä menin sitten pojalta salaa uudelleen markkinapaikalle ja ostin siililapaset. Pojan kummit olivat myös paikalla, ja he ostivat ne edelleen minulta lahjaksi kummipojalleen. Poika sai illalla kummeilta jo etukäteisen synttärilahjan ja voi sitä iloa ja riemua! Lapaset kädessä mentiin sänkyynkin illalla. Muka niin iso poika, ja vielä niin pieni. Voi ihanaa mussukkaa!


Iloinen poika siilit olkapäällä


On ne söpöt!


Mutta pihamaalla lyllersi oikeitakin siilejä. 
Mitähän ne tuumivat näistä feikkisiileistä?


Nuuh, nuuh...




Uusi kaveri?



Mutta meidän kupille et tule!