tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tervasavuja

Sarjassamme Sohvaneulomo reissussa seuraa tänään perinnetietoutta. Huvipuiston lisäksi pääsin nimittäin Pohjanmaan reissullani seuraamaan myös tervanpolttoa Kuortaneella.

Paikallisen Lions Clubin talkootyönä rakentama tervahauta syttyy paikkakunnalla muutaman vuoden välein. Tervanpoltto on Kuortaneella vanha perinne, ja paikkakunnalta onkin löytynyt jäänteitä yli 300 tervahaudasta. Valmistelu kestää neljä vuotta, alkaen sopivien puiden valinnalla. Sen jälkeen puita pitää kuoria tietyllä tavalla useampana vuonna, jotta niistä saadaan sopivia tervapuita. Tervanpoltosta kiinnostuneille löytyy lisätietoa Kuortaneen nettisivujen kautta täältä sekä lyhyt yhteenveto myös Ylen uutisesta viime viikolta. Yle uutisoi tapahtumasta ja tervanpoltosta tällä tavalla. Tämä postaus on asiasta mitään tietämättömän blondin sepustus, joten asiavirheitä saattaa tulla. Siksi kannattaa lukea nuo linkit! Jos joku asiantuntija sattuu eksymään tänne, niin etukäteen kiitos ja anteeksi.
 
Tervahauta sytytettiin 17.7. illalla, ja ensimmäisenä iltana se paloi näin komeasti.
 
 

Tervahautaa vartioidaan sen palamisen ajan ympäri vuorokauden vapaaehtoisin voimin. Vartijat ovat pukeutuneet perinteisiin asuihin ja he osaavat kertoa tervanpoltosta ja vastailla uteliaiden kysymyksiin.

 
 
Kolmen päivän päästä tervahauta savusi tällä tavalla. Keko on jo huomattavasti pienentynyt.
 
 
 
 
Kolmen vuorokauden polttamisen jälkeen tervahaudan alla oleva tappi avattiin ja jännityksellä odotettiin, alkaako sitä tervaa tulla. Ja kyllähän sitä tuli.
 
Tuosta tervahaudan keskellä näkyvässä pystypuussa eli "kynässä" on putki, jota pitkin terva valuu tervahaudan alla olevaan "kouruun" eli kuurnaan.
 
 
 
Sama ylhäältä päin kuvattuna.
 
 
 
Tässä tervaa otetaan talteen ensin sankoon ja sitten tynnyriin.
 
 
 
 
 
 
Ilkka-lehti uutisoi sunnuntaina 21.7., että tervaa oli saatu siihen mennessä jo 400 litraa. Kaikki terva menee myyntiin ja hyötykäyttöön, kuulemma paljon puuveneisiin ja monien puukirkkojen kattoihin.
 
Valmiina myytäväksi.
 
 
 
 
Toki tervatuotteita myydään pienemmissä erissä vaikkapa matkamuistoiksi. Vitosella sai pienimmän tervapullon. Tarjolla oli tervan lisäksi myös mm. tervasaippuaa ja -kynttilöitä, laudeliinoja, tervanpolttajan hattuja ym.
 
 
 
Viiden vuorokauden kuluttua haudan sytyttämisestä tervahauta on enää aika pieni kasa. Se savuaa ja palaa vielä hiljalleen, mutta palopesäkkeet sammutetaan ettei palaminen olisi liian nopeaa. Tässä vaiheessa sieltä on jo kaivettu talteen myös hiiliä. Sen takia kuvissa näkyy tervahaudan ulkopuolella hiilikasoja. Hiilet ovat tervan ohella toinen tärkeä hyötytuote, jota voidaan myydä. Hiiltä saadaan vielä paljon talteen, mutta tervaa ei enää tule paljoa.
 
 
 
 
 
Tervahauta kerää paljon uteliasta yleisöä. Paikalle on myös järjestetty joka päivä jotakin ohjelmaa, mm. työnäytöksiä, lastentapahtumaa ja paikallisia musiikkiesityksiä. Olisipa siellä ollut tarjolla myös heinäseiväsjumppaa. Se olisikin ollut hauska kokemus, mutta ei valitettavasti osunut aikataulu kohdilleen.
 
Suosittu "ohjelmanumero" on myös tervakaste. Siinä "kastettava" ottaa sormensa päähän pienen määrän tervaa maistettavaksi. Tervaa laitetaan sormella kielen takaosan päälle. Muistoksi uskaliaisuudestaan saa tervamerkin otsaansa.
 
 
Tässä yksi uskalias valmiina maistamaan. Tervatippa on jo sormenpäässä odottamassa.
 
 
Tervamerkki otsaan rohkealle pikkupojalle.
 
 
 
Lisää kuvia ja tunnelmia aiheesta kiinnostuneille löytyy Terwaviikon Facebook-sivulta.
 
Tervanpoltto oli minusta oikein mielenkiintoista, ja olen iloinen että tällaista Suomelle tärkeää perinnettä vaalitaan edelleen. Vaatteet kyllä haisevat savulta vielä kauan, mutta onpahan matkamuistoa sekin.
 
Reissu jatkuu, mutta mahdanko ehtiä tehdä reissullani myös käsitöitä?
Se selviää varmaankin seuraavalla kerralla.