perjantai 11. lokakuuta 2013

Kätevä emäntä?

Haaveilein olevani Muumimamma.
Sellainen pehmeä ja lempeä ja rauhallinen kätevä emäntä, jolta sujuisi rauhallisen varmasti kaikki keittiöhommat kaiken muun rinnalla kuin huomaamatta.
Olen kuitenkin kaukana sellaisesta.

Laitan kyllä perheelle ruokaa ja osaan leipoakin. Hoidan pakolliset kuviot. En kuitenkaan suoranaisesti nauti keittiöhommista, enkä varsinkaan loppusiivouksista. Syöminen on keittiöbravuurini! Toisinaan sen syömisen eteen on valitettavasti kuitenkin innostuttava tekemään jotakin.

Tänään päätin vihdoin jalostaa pussillisen omenoita soseeksi. Omenat ovat odottaneet jo melkein kaksi viikkoa, kun ei vaan ole saanut aikaiseksi aloittaa. Siitä aloittamisesta se taitaa useinmiten olla kiinni. Onneksi omenat ovat olleet viileässä ja ne maistuivat ja tuntuivat vielä ihan hyviltä.

Siinä vaiheessa kun olin kuorinut ensimmäiset 10 omenaa ja poistanut niistä siemenkodat, keittiö näytti jo suorastaan "Hell's kitcheniltä". Jotenkin niitä siemeniä ja kuorenpaloja oli paitsi pöytätasolla ja lattialla myös esimerkiksi sukkani pohjassa ja paitani rinnuksilla. Kun kaikki reilut 2 kiloa omenoita oli valmiina keitettäväksi, oli koko keittiö ihan sotkussa ja emäntä näytti melko räjähtäneeltä. Miten ihmeessä ne televisiokokit ja ruokabloggaajat saavat kaiken näyttämään niin helpolta ja SIISTILTÄ?

Omenasose onnistui kuitenkin lopulta oikein hyvin.
Se maistui mainiolta!
Tässäpä herkkua aika moneen aamupuuroon!



Haaveilen siististä kylmäkellarista tai kaapista, jossa mehupullot ja hillopurkit olisivat suorissa riveissä. Hillopurkeissa olisi kankaalla päällystetyt kannet ja kauniisti askarrellut etiketit. Totuus on sekalainen kokoelma sitä sun tätä pakastimessa. Muovisia pakasterasioita, joissa on maalarinteippiä päällä ja siihen nopeasti sotkuisella käsialalla kirjoitettu epäselviä merkintöjä. Onneksi minä itse osaan tulkita niitä.



Sitten muistin yhtäkkiä sen omenasosekakun, jota äiti aina tapasi tehdä.
Minulla on jossakin sen ohje.
Tuumasta toimeen. Päätin leipoa vielä kakunkin!

Koska ruokaohjeeni eivät ole siististi kansioissa, jouduin penkomaan sekalaisia reseptikasoja yhdestä kaapista melko kauan, ennen kuin löysin ohjeen. Olen kirjoittanut ohjeen äidiläni kauan sitten, enkä edes muista, koska olen tätä viimeksi leiponut. Siitä on varmasti vuosia. Mistähän nyt yhtäkkiä muistin tämän ohjeen? Kakku on aika helppotekoinen, ja sekin onnistui hyvin.






Viikonloppu on mukava aloittaa, kun on muutama purkillinen omenasosetta ja kakku odottamassa jäähtymistä keittiössä!




Tai no. Onhan tässä vielä hommaa...



Rentouttavaa viikonloppua!