torstai 31. lokakuuta 2013

Lasteni neuleita

Esikoiseni täysi-ikäisyys sai minut katselemaan vanhoja valokuvia ja muistelemaan kaikkien kolmen lapseni vauva-aikoja. Muistelin siinä samalla myös lasteni neuleita, ja ajattelin tehdä oman postauksen omien lasteni neuleista, jotka ovat pääosin äitini ja anoppini käsialaa.
Tämä idea on muhinut päässäni myös kerran aikaisemmin, kun kerroin omista lapsuuteni neuleista viime maaliskuussa.

Skannasin joitakin kuvia lasten albumeista, mutta suurimman osan jouduin kuvaamaan ihan tätä varten. Jostain syystä kuvia lapsista villa-asuissa oli aika vähän. Tai onhan se loogistakin, sillä eipä niitä juuri sisällä pidetty, ja ulkokuvissa on sitten ulkovaatteet niiden päällä.
En sentään jaksanut ruveta silittämään vaatteita laatikoista, joten kuvat eivät ole ihan täysin edustuskelpoisia.

Lähes kaikki itse neulotut lasteni vaatteet ovat edelleen tallessa.
En malta laittaa näitä itse neulottuja aarteita kiertoon,
 paitsi sellaisille läheisille, joilta saan ne taas takaisin. 
Näissä on liikaa tunnearvoa.


Esikoiseni ensimmäiset neuleasut tässä vielä kerran, vaikka esittelin ne jo baby blues-sukista kertoessani. Ensimmäinen vauvamme tuotiin kotiin äitini neulomassa vihreässä neuleasussa.


 Anoppini oli valmistanut ensimmäiselle lapsenlapselleen keltaisen asun. Näitä kahta sitten yritettiin käyttää tasapuolisesti yhtä paljon.


Tähän keltaiseen vauva-asuun kuului myös pitsineuleinen paita. Kuvissa näkyy lähempää myös tuo myssy, johon anoppini oli kirjaillut sekä vaaleanpunaisen että -sinisen kukkasen.



Esikoiseni ensimmäiseksi jouluksi oli anoppini valmistanut punaisen asun, johon kuului neuletakki, housut, tupsulapaset ja kulkusilla varustetut tonttutossut.


Mieheni veljen vaimo on myös innokas käsitöiden tekijä. 
Hän neuloi kätevän villahaalarin. 
Asuun kuului myös todella hyvän mallinen myssy.



Lapsen vähän kasvaessa teki äitini ruskeasävyisen villatakin.
Etuosassa oli lampaan ja pupun kuvat.
Tähän oli myös samanväriset villasukat.


Anoppini oli teettänyt tuttavallaan sydänkuvioisen neuletakin. 
Tämä on neulottu koneella.


Pojalle tämä oli aika hempeä, ja tähän settiin kuuluvia villahousuja tulikin pidettyä enemmän.
Nämä villahousut olivat useinmiten ylemmän ruskean villatakin parina.


Esikoisen ollessa hieman alle 2-vuotias, saimme toisen lapsen. Siinä vaiheessa parivuotiaalla isoveljellä oli isoäidin neuloma sinininen autokuvioinen villatakki. Asuun kuului myös villahousut. 
Näin veljekset poseerasivat joulun alla 1997.


Tässä lisää yksityiskohtia sinisestä villatakista ja niihin kuuluvista housuista.





Pikkuveljellä oli tuossa yhteiskuvassa päällään hänelle kudottu uusi vaaleanvihreä nuttu.
Tämäkin on äitini käsialaa.
Asuun kuului villatakki, housut, myssy ja sukat.
Tässä koko setti.


Tässä vielä kuva kuopuksestani, joka tyytyväisenä uinuu vaaleanvihreässä asussaan.



Kun sininen autovillatakki kävi esikoiselle pieneksi, teki äitini vihreän villatakin.
Tämä oli kissojen takia erityisen rakas kaikille kolmelle lapselleni.
Tähän neuletakkiin kuului myös samanväriset yksiväriset housut, mutta niitä en löytänyt.



Kissat ovat olleet rakkaita kaikille lapsilleni, ja myös äidilleni. 
Saimme lapsilleni käyttöön myös toisen ihanan kissavillatakin. 
Tämän äitini on tehnyt ensimmäiselle lapsenlapselleen, veljeni tyttärelle, joka on kolme vuotta omaa esikoistani vanhempi.





Keskimmäinen piti tätä villatakkia jouluna, kun se oli hänen mielestään niin ihanan joulunpunainen.
Tässä hän poseeraa onnellisena joululahjapakettiensa vieressä viisivuotiaana.



Kissojen lisäksi on ollut myös koiraneule. 
Sen äitini teki myöskin veljeni tyttärelle. 
Tämä koiravillapaita periytyi myös minun lapsilleni, ja tätä ovat äitini kaikki neljä lapsenlasta käyttäneet. 
Tämä oli aivan ihana!




 Takana oli tietenkin koira takaa.



Tässä esikoiseni lukee Aku Ankkaa hänelle tyypillisessä eriskummallisessa lukuasennossa koiravillapaita yllään.



Kolmas lapsemme on tyttö, ja hänelle saimme veljeni perheeltä käyttöön myös tämän vaaleanoranssin nutun. Tämä on myöskin äitini tekoa, ja tehty veljeni tyttären synnyttyä vuonna 1992.



Tyttären synnyttyä innostui anoppinikin taas neulomaan uusia vaatteita, koska aikaisemmat taisivat olla hänen mielestään liian poikamaisia. 

Punainen villatakki ja samanväriset housut olivat tyttärelläni käytössä parivuotiaana.




Myös punasävyiset raidalliset villahousut tulivat tarpeeseen.



Ja punainen villatakki. 



Hieman isompana tyttärelläni oli keltainen, puuvillainen pitsineuletakki.



Ja keltainen lyhythihainen neulepaita.



Hieman isompaa kokoa on jo tämä vihreä puuvillaneule, jonka esikoiseni sai kummitädiltään lahjaksi. Tässä oli herkullinen jäätelökuvio edessä.



Villasukkia meillä on valtavat määrät. 
Tässä yhden pussin sisältö.



Joukossa on äitini ja anoppini nuelomia sukkia, ja myös muita lahjaksi saatuja. 
Osaatte värimaailmasta varmastikin arvata, mitkä saimme tyttären synnyttyä ja mitkä ovat poikien jäljiltä. Tytär on kyllä pitänyt han kaiken värisiä vaatteita, myös poikien vanhoja. 
Pojilleni ei kuitenkaan tainnut kukaan tuoda vaaleanpunaista.

Keskimmäinen lapseni oli pienempänä erityisen innostunut kaikista hyönteisistä ja ötököistä.
Ostin hänelle leppäkerttusukat torilta, ja näitä hän piti joka yö.
Näitä pidettiin sitkeästi vielä silloinkin kun kantapää oli jo melkein varren suussa saakka.
Oli ne rakkaat.


Lapasiakin on monenmoisia, mutta nämä taisivat olla yhdet mieluisimmista.



Lapasiin, kaulaliinoihin ja pipoihin loppui jaksamiseni, sillä niitä olisi aivan liikaa.
Ehkä ne ovat myös aika tavanomaisia, joten unohdetaan ne.


Oi niitä aikoja.
Silloin ei Anniina ehtinyt neuloa.
Isoäitien puikot viuhuivat onneksi sitäkin ahkerammin.

Nyt, kun olen taas löytänyt neulomisen ihanuuden, täytyy vain odotella ja toivoa saavansa jonain päivänä lapsenlapsia.

Luultavasti niidenkin äidit ovat pikkulapsiaikana kiireisiä.
Silloin tämä mummu kyllä neuloo!