sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Tänään on juhlittu lasteni isää. 

Pöytään katettiin tällainen hieno muki, jonka tyttäreni on tehnyt muutama vuosi sitten. 
Mukin teksti kokonaisuudessaan kuuluu: Maailman paras isä tietää kaiken.


Mieheni toivoi tällä kerralla suklaista Sacher-kakkua.
Se aiheutti ensin hieman päänvaivaa, koska en ole koskaan ennen leiponut Sacheria.
Kakku onnistui lopulta oikein hyvin, reseptin löysin Valion nettisivuilta.


Lapsillani ei ole enää kumpaakaan isoisää, joten isänpäivää voimme viettää ihan oman perheen kesken.
Oma isäni on ollut poissa jo helmikuusta 2005, mieheni isä kaksi vuotta.
Olen iloinen siitä, että kaikki kolma lastani muistavat ainakin jollain tavalla molemmat isoisänsä.
Itse en koskaan saanut tutustua omiin isovanhempiini.

Tällaisina päivänä isää tulee aina erityisen ikävä.

Minun isäni oli ajalleen melko epätyypillinen mies. 
Hän teki todella paljon kotitöitä: siivosi ja laittoi ruokaa usein. 
70-luvulla se oli vielä aika harvinaista miesten työtä.

Isä myös oli parempi ompelukoneen käsittelijä kuin äitini. 
Aina, jos esimerkiksi housuja piti lyhentää, niin isä hoiti sen homman. 
Samoin ikkunaverhojen ala- ja yläkäänteet.
Neulepuikkoihin hän ei kuitenkaan koskaan ainakaan minun nähteni tarttunut.
Se oli äidin hommia.

Kerran isä ompeli minulle housut. 
Se taisi olla vähän ennen kuin menin kouluun, koska olin koulussa kertonut, että meidän isä on oikea yleiskone. Alaluokkien opettajani muistaa tämän vieläkin.
Minulla oli yhdet mielestäni todella hienot vihreäruudulliset housut, jotka jäivät lyhyiksi. 
Isä oli ratkonut niistä saumat ja piirtänyt kaavat uusia varten. 
Oli se aika poika se minun isäni.

Yksi suuri aarteeni on tämä käsityöpussukka, jonka isä on tehnyt minulle.




Tässä pidän vieläkin käsityöjuttujani.
❤ Isä ❤