lauantai 16. marraskuuta 2013

Terveisiä messuilta

Suomen kädentaidot -messut ovat taas käynnisstä Tampereella.



Vuorotteluvapaan luksusta oli päästä sinne heti perjantaina.
Messuilla oli jo alkajaispäivänä paljon väkeä, mutta mahduimme kälyn kanssa silti hyvin kulkemaan.

Oli ihanaa taas kulkea ja katsella ja nauttia.
Hypistellä ihania lankoja:
mohairia - alpakkaa- silkkiä... ja vaikka mitä!

Tällä kerralla tein ostoksia hyvin maltillisesti, mutta ainahan sitä nyt jotakin tarttuu mukaan.
Olin varta vasten järjestellyt lankakaappiani edellisenä iltana, jotta ihan varmasti tietäisin minulla olevan lankoja riittävästi...

Siksi pystyin kävelemään esimerkiksi Novitan osastolla ihan rauhassa, vaikka siellä olisi ollut rakastamaani suklaanruskeaa seiskaveikkaa neljä kerää kympillä. 
Joitakin vanhoja tweed- ja raitalankavärejä olisi myös ollut kolme kerää kympillä.
Sanoin itselleni tylyn asiallisesti, etten tarvitse niitä. Varsinkin, kun Novitan lankoja saa joka marketista. Miksi näitä pitäisi messuilta raahata?

Olin jo etukäteen päättänyt, että jos lankaa ostan, niin vain jotakin sellaista, jota ei ihan joka kaupasta saa. Siispä ainoa lankaostokseni oli 100 grammaa Wetterhoffin Sofia-silkkivillaa.
Ostin myös lankojen mukana vitosella ohjevihkosen, jossa on asusteohjeita.


Viime vuoden messuilta ostin tätä samaa lankaa, josta tein tämän setin.


Ajattelin tehdä nyt samasta langasta vielä lapaset tai kämmekkäät.


Vaikka lankaa tulikin mukaan vain vähän, ostin sentään jotakin pientä neulomistarviketta.
Esimerkiksi Ullakkopuodin puikottimen

Tuo musta osa on kuminauhaa, ja punaiset päät ovat kätevät pikkua taskut, johon puikkojen päät saa pujotettua. Näin keskeneräinen työ pysyy mukavasti kasassa. 
Tämä oli loistava ostos ja pääsi heti käyttöön keskeneräisiin sukkiini.



Succaplokin osastolta ostin myös uuden puikkomitan, ne on niin ihania. 
Ja ainahan se vanha puikkomitta on kadoksissa...
Tällainen violetti Paavo muutti meille.


Succaplokille lisäpisteet siitä, ette ostokset pakattiin sanomalehdistä taiteltuihin pussukoihin.
Oman pussukkani käteen saatuani myyjä vielä sanoi, että pussissa on myös pieni yllätys.
Kotona avasin jännittyneenä pussin sisällä olevan toisen pienen pussin.

Sieltä paljastui pieni riipus, jossa oli 5cm:n mitta-asteikko ja 3mm:n puikkomitta.
Tästähän tulee ihana lisä vaikkapa avainnippuuni.
Tai miksei vaikka kaulakoruksi. Ihana!




Löysin myös pienen laukun. 
Sellaisen, johon mahtuu puhelin, vähän rahaa, avaimet ja vaikkapa huulirasva.
Kaiken lisäksi laukku on vuorattu sateenpitävällä kankaalla.
Usein tarvitsee jotakin ihan pientä laukkua, jos ei tarvitse paljon mitään mukaan.
Tämä kulkee myös aikanaan työpaikalla kätevästi mukana, joko olalla tai kaulassa.


Takapuolella on vielä erillinen vetoketjutasku ja ripustin.


Ja sitten ne turhamaiset ostokset...

Ei kai koruja voi naisella olla liikaa? 
Varsinkin, kun on kyseessä käsityönä tehdyt uniikkikorut, jotka eivät ole edes superkalliit.
Mieluummin minä sellaisia käytän kuin kultaa ja timantteja.

Ostin setin, jokon kuuluu kaulariipus ja korvikset. 
Ne on tehty lasista, ja sisällä oleva kuvio välkkyy ihanasti erilaisissa valaistuksissa. 
Kuvasin ne tähän talven auringon paistaessa taustalta.





Korujen tekijä löytyy täältä.
Ihania muitakin tuotteita olisi ollut tarjolla!
Ostin samalta tekijältä vuosi sitten nämä tapettikorvikset.
Miten niin olen tavoilleni uskollinen?



Paljon muutakin ihanaa näkyi, ja jotakin muutakin tuli mukaan.
Niistä ei kuitenkaan sen enempää kerrota, kun ovat lahjoiksi tarkoitettuja.

Messuvierailu oli taas mukava.
Nyt on kurkku kipeä ja nenä tukkoinen.
Toivottavasti ei pahempaa tautia ole tulossa!

Mukavaa viikonloppua!
Menkäähän messuille, jos pääsette!