keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Vanhoista ja uusista valokuvista

 Sohvaneulomo on ollut melko hitaalla vaihteella viime aikoina.
Toki minulla on koko ajan joku työ tekeillä, mutta nyt vaan ei ole ollut sellaista paloa istua neulomassa ihan koko aikaa. Muut asiat ovat vieneet mielenkiintoa toisaalle.
Ne muut asiat ovat valokuvia.

Kaikki alkoi siitä, kun viimeksi äidin luona käydessäni katseltiin jälleen kerran vanhoja valokuvia.
Se on äidille todella mieluista puuhaa. Nuo vanhat asiat hän muistaa parhaiten, eikä hänen omasta perheestään ole jäljellä enää kuin muistot.

Äiti pienenä tyttönä isänsä sylissä. Vieressä hänen äitinsä ja kaksi siskoaan.
Etualalla äidin isovanhemmat, heidän takanaan äidin setä tuoreen kihlattunsa kanssa.
Vasemmalla äidin sedät.

Esiäitejäni kolmessa polvessa, saman talon kolme miniää.
Vasemmalla äidin äiti, minun isoäitini.
Oikealla hänen anoppinsa, minun  iso-isoäitini.
Keskellä talon "vanhaemäntä", minun iso-iso-isoäitini.

Äiti

Isäni vanhempien hääkuva

Äidinäitini miehensä haudalla

Sitten äiti sanoi, että kun on vaan näitä vanhoja kuvia. 
Eikö ihmiset enää ota ollenkaan valokuvia?

Mitä?

Entäs ne sadat ja tuhannet valokuvat koneellani?


Tunsin piston sydämessäni, sillä eihän minun tule teetettyä kuvia paperikuviksi. 
Meille tuli digikamera vuonna 2006, ja sen jälkeen olen teettänyt paperikuvia viimeksi vuonna 2007. Miten siis äidillä olisi uudempia valokuvia?
Hänelle on teetetty muutamia satunnaisia kuvia, esimerkiksi hänen syntymäpäiväjuhlistaan ja esikoiseni rippijuhlista. Mutta muuta en ole saanut aikaiseksi.

Nyt otin sitten suuren urakan ja tein hänelle joululahjaksi kuvakirjan. 
Siihen keräsin sekalaisia kuvia vuodesta 2005 alkaen. 
Kirja tuli eilen postissa kotiin, ja siitä tuli aika hieno! 

Pohdin myös sitä, kuinka tämä valokuvaus ja kuvien katseleminen onkaan muuttunut. 
Minun lapsuudessani valokuvia katseltiin usein, ja minä osasin oman kotini albumit melkeinpä ulkoa. 
Muistin myös tapahtumat ja tarinat kuvien takana.
Kaverien kanssakin pienenä katsetiin usein valokuvia.

Kuvissa oli useinmiten poseeraavia ihmisiä, vähemmän oli tilannekuvia tai jotakin hassutteluja.
Eikä isovanhempien käsitöistä kuvia, niin kuin nyt täällä blogistaniassa. 
Käsintehtyjä vaatteita vilahtaa kyllä kuvissa, tai vaikkapa virkattu vauvan peitto, kuten alla olevassa kuvassa tuo vihreä.

Minä

Nykyään kuvataan valtavan paljon, ja kuvia jaetaan sähköisesti jos jonkinlaisen median kautta. 
Ne katsotaan kerran, ehkä naurahdetaan - ja suurin osa unohdetaan. 
En minäkään kovin usein katsele kuvia tietokoneelta. 
Nyt, kun tein äidin kuvakirjaa, löysin paljon ihania muistoja joita en muistanut olevan olemassakaan.
Samalla poistin huonoja kuvia ja aloin kirjoitella kuviin tekstejä ja merkata ihmisten nimiä.
Tällaisissa hommissa on vierähtänyt tunti jos toinenkin, eikä työlle näy loppua lähiaikoina.

Vieraiden tullessa ei enää katsella valokuva-albumeja, ehkä näytetään jotakin kuvia kännykästä tai kameran ruudulta tai tabletilta.
Tuntevatko tulevat polvet enää ollenkaan pahvisivuisten valokuva-albumien selailua? 
Tekevätkö ihmiset enää ollenkaan albumeita?
Katsellaanko kaikki jostakin kuvaruuduilta? 

Omille lapsilleni olen tehnyt valokuva-albumit. Tai siis ainakin aloittanut...
Nyt jatkoin tyttäreni albumia syksystä 2002, ja tavoitteena olisi saada kaikki paperilla olevat kuvat albumeihin. Mutta mitä sen jälkeen? 

En ole vielä päättänyt, tilaanko paperikuvia ja teen edelleen perinteisiä albumeita, vai teenkö koneella suoraan kuvakirjoja. Kuvakirjat ovat kyllä valtavan hienoja, ja siinä jää se kuvien liimaamisvaihe välistä. Toisaalta koneella sivujen sommittelukaan ei ole aivan helppoa, varsinkin jos on tällainen perfektionisti, joka viilaa niitä sivuja loputtomiin. Kuvakirjoihin ei myöskään voi liimata ja liittä muita muistoja - hääkutsuja, pääsylippuja, postikortteja, karttoja...

Nykyisin ollaan niin teknisiä, mutta minä aloitin tekniikkaan tutustumisen jo pienenä.
Jotenkin muistan, ettei tuo television nappulan pyörittely ollut aivan toivottavaa puuhaa. 
Ilmeisesti tein sitä aika usein, kun siitä oli oikein kuvakin otettu.


Television ääressä tulee nykyäänkin paljon vietettyä aikaa, ja neulottua!

Valokuvauksellista päivää itse kullekin.
Olisi mukava kuulla, mitä te teette nykyisin digikuville?
Tuleeko teetettyä paperikuvia?