maanantai 25. helmikuuta 2013

Pehmeän ponchon alla

Lomalla on onneksi aikaa tehdä monenmoista.
 Olen ehtinyt jo hiihtää, lukea puoli kirjaa ja neuloa ponchon valmiiksi ja päätellä langat. 
Uusi sukkaparikin on jo puikoilla.

Ponchosta tuli ihanan pehmeä ja lämmin, sen alla on mukava lueskella ja löhöillä! 
Mallia katsoin Novitan syksy 2012-lehdestä, jossa poncho oli tehty kahdesta langasta, kirjavasta 7 veljeksestä ja yksivärisestä woolista yhdessä neuloen. 
Poncho on koottu kahdesta suorakaiteesta.
Kuvassa lumikasan päällä auringossa ponchoni näyttää lähes leijuvan ilmassa.




Lanka: Novita Rustika
Puikot: 8mm

lauantai 23. helmikuuta 2013

Mietin, mitä jää kun mä lähden täältä?

Loman alkajaisiksi huomaankin olevani melko syvällisissä mietteissä täällä sohvallani. Viime päivinä mielessäni on pyörinyt kappale, joka tuntuu tulevan radiosta aina, kun lähden autolla jonnekin. Huomaan hyräileväni sitä vähän väliä, ja se vaan soi päässäni taukoamatta, vaikka olen kuunnellut paljon muutakin musiikkia. No ei se mitään, ihan hyvähän tämä Erinin versio Cheekin kappaleesta "Mitä tänne jää" on. Ei ehkä sellaista musiikkia, jota itse laittaisin soimaan kotona, mutta kuuntelen kyllä mielelläni. Radiossa onkin juuri se hyvä puoli, että tulee kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti.

Koko Suomi tuntui olevan syksyllä koukussa "Vain elämää"-sarjaan. 
Niin minäkin. 
Ohjelmaformaatti on todella hyvä, suorastaan nerokas. 
Monista artisteista sai aivan uudenlaisen kuvan näiden keskustelujen myötä. 
Samoin moni kappale oli niin erilainen jonkun toisen esittämänä. 
En ole ikinä sietänyt rappia tai hip hoppia, enkä olisi tätä kappalettakaan varmasti ikinä jäänyt kuuntelemaan ilman tätä ohjelmaa ja Erinin laulamaa versiota.

Sanat pyörivät mielessäni, varsinkin kun tällä viikolla olen töissäkin puhunut hautajaisista ja muista vähän vakavammistakin asioista. 
Tässä kertosäe:

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Ei syytä huoleen
Se päivä ei oo vielä tänään
Mieti mitä jää kun mä lähden täältä
Kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään

Mitä minusta jää tänne, kun minua ei enää ole?
Mitä minä haluaisin minusta jäävän?

Minä jätän jälkeeni toivottavasti kaikki kolme lastani. Heille haluaisin jättää muistoksi omia muistojani ja omia arvojani ja sukuni historiaa. Minä en saanut koskaan tuntea omia isovanhempiani, ja olen suorastaan janonnut kuulla heistä tarinoita. Sillä tavalla opin tuntemaan heitä muutenkin kuin valokuvissa. Toivottavasti lapsillani on jonain päivänä omia lapsia ja lastenlapsia. 
Jospa joku lapsi joskus kuulisi tarinoita minusta.

Jonkin aikaa varmasti jossakin pyörii neulomiani sukkia ja muita käsitöitä. Toivoisin myös, että jälkipolvetkin oppisivat käsillään tekemisen taidon ja halun meidän vanhempien mallin innoittamana. Joitakin isoäitini tekemiä käsitöitä ja kankaita on äidilläni tallella, ja niitä aion vaalia ainakin oman elinaikani ajan. Samoin aion vaalia äitini neulomia pikkuisia nuttuja ja muita ihania minun vauvojeni ensineuleita. Saankohan joskus neuloa omille lapsenlapsilleni jotakin?

Vain elämää-ohjelmasta jäi mieleeni erityisesti kohtaus Erinin päivästä, jossa kaikki viimeistelivät hänen keskeneräisiä käsitöitään. Tällaista yhdessä tekemisen meininkiä lisää!


Lopuksi vielä videolinkkin kyseiseen kappaleeseen.


Mitä sinusta jää, kun sä lähdet täältä? 
Mitä haluaisit sinusta jäävän? 
Kerrohan ajatuksiasi!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Loma alkoi!

Hiihtoloma alkoi hieman tylsissä merkeissä: kaikki kolme lasta ovat flunssassa. Itse olen toistaiseksi oireeton, ja toivon todella, etten tätä tautia saa. Lomalla sairastaminen on kaikkein kurjinta sairastamista. Toivottavasti myös jälkikasvu on jo voiton puolella taudeissaan, jotta pääsemme myös isoäitejä tervehtimään kahdelle eri paikkakunnalle viimeistään loppuviikosta.

Käsityörintamalla on nyt melko hiljaista. Minulla on työn alla poncho Novitan Rustikasta, jota ostin syksyllä. Toinen kappale on valmis, ja toista ehkä kolmasosa. Ponchosta tulee paksu ja lämmin, tällaista palmikkoneuletta.




Kuvassa väri on hieman outo, mutta tässä lankakeräkuvassa ehkä aidomman oloinen.


Neulomisen lisäksi lukeminen on suuri intohimoni. En pysty nukahtamaan iltaisin, jos en lue edes vähän. Arkisin olen usein niin väsynyt, että luen ehkä pari sivua. Viikonloppuisin ja lomilla sitten sitäkin enemmän, kun ei ole kiire. Kävin eilen kirjastossa katsomassa, löytyisikö lomaksi jotakin mukavaa lukemista. Löytyihän sitä, tuli lähes runsaudenpula! Lainasin neljä kirjaa, ja hyllyyn jäi vielä monta, jotka olisin voinut ottaa.

Ensimmäisenä aloitin eilen illalla Alexander McCall Smithin kirjan "The Limpopo Academy of Private Detection".


Kirja kuuluu Naisten etsivätoimisto No. 1 -sarjaan, eikä sitä ole vielä suomennettu. Luen kirjoja sekä suomeksi että englanniksi, ja kirjastosta löytyy yllättävän hyvin myös englanninkieleisiä kirjoja. Välillä tilaan Amazonista kotiin englanninkielisiä kirjoja. Yritän kuitenkin välttää (enemmän) tavaran keräämistä, ja lainaan myös paljon kirjastosta. Välillä jätän omia kirjojni myös jonnekin löydettäväksi, eli vapautan kirjoja Bookcrossing-sivustolla. Nyt, kun olen ekopaastolla ja yritän vähentää ostamista, voisinkin taas pitkästä aikaa vapauttaa joitakin hyllyssäni olevia kirjoja, joita en enää tarvitse.

Toinen pitkäaikainen suosikkini ovat Donna Leonin dekkarit. Löysin kirjastosta myös uusimman komisario Brunetti-dekkarin englanninkielisenä. Sitäkään ei ole vielä suomennettu.



Minulla olikin hyvä tuuri eilen!

Suurin ongelma onkin nyt se, että luenko vai neulonko? Minä en ole oppinut koskaan tekemään niitä yhtä aikaa, vaikka olen llä yrittänyt. Sivujen kääntäminen kun vaatii aina neuletyön laskemisen kädestä. Onko jollakin lukijalla hyvää ratkaisua tähän ongelmaan, paitsi äänikirjat?
Ehkäpä keskityn enemmän lukemiseen, ja sitten otan neuleen esiin, kun istahdan television ääreen. Tänään alkaa uusi BBC:n sarja "Kutsukaa kätilö", jota aion katsoa. Sen perään tuleekin heti "The Voice of Finland". Tänään taitaa siis olla enemmän neuleilta.

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa teille muille, joilla sellainen on.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ekopaasto alkoi!

Olen jo monena vuotena pitänyt jonkinlaista paastoa näin paastonaikana, laskiaisesta pääsiäiseen. Joinakin vuosina olen ollut karkkilakossa, joskus olen ollut koskematta alkoholiin tai kahviin - mitä milloinkin. Tänä vuonna lähdin mukaan suurempaan kampanjaan - ekopaastoon.






Tässä kampanjan suojelijan Jenni Haukion kertomus ekopaastosta:


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Ympäristökeskuksen Ekopaasto haastaa meidät pohtimaan, mitä jokainen omassa arkipäivässään voisi tehdä ympäristön kestävän tulevaisuuden puolesta. Ihmisen hyvinvointi nivoutuu kiinteästi siihen, millaisessa ympäristössä elämme. Siksi ympäristöstä välittäminen on vastuunkantoa lähimmäisestä, sekä aikalaisistamme että meidän jälkeemme tulevista.

Ekopaaston myötä hiljennymme pohtimaan kohtuullisuuden merkitystä ja arvoa jokapäiväisessä elämässämme. Elämme yltäkylläisyyden ajassa, jossa monen on mahdollista uudelleen arvioida ja muuttaa elämäntapojaan. Henkilökohtainen paastolupaus on parhaimmillaan portti kohti pysyvästi kohtuullisempaa ja ympäristöystävällisempää elämäntapaa. Mitä useampi suomalainen lähtee mukaan Ekopaastoon, sitä suuremman muutoksen voimme yhdessä saada aikaiseksi – rakkaudesta yhteiseen ympäristöömme.

Jenni Haukio


Minä päätin osallistua kampanjaan vähentämällä turhaa herkuttelua - siis karkki- ja suklaalakko päälle - sekä olla ostamatta muuta, kuin todella tarpeellista tavaraa. Yritän myös muistaa sammutella valoja ja säästää muutenkin sähköä ja vettä. Katsotaan, kuinka käy, ja mikä kaikki osoittautuu "tarpeelliseksi" ostamiseksi. Yritän kuluttaa kohtuullisemmin.

Tänään kävin marketissa, ja kiersin tapani mukaan lankahyllyn kautta. Olisihan siellä ollut ihania kirkkaita ja keväisiä värejä. Mutta nyt en aio ostaa yhtään lankaa, ellei se tule johonkin keskeneräiseen työhön, johon on pakko ostaa lisää. Jos aloitan uuden työn, käytän vaan varastoni lankoja. Näin toki kuuluisi toimia aina, mutta....

Suunnittelin jo purkavani yhden tuubihuivin, joka on venynyt liian pitkäksi. Voisin tehdä siitä uuden, hieman eri muotoisen. Sitä paitsi sitä lankaa on jäänyt yli yksi kerä, josta ei oikein saa mitään muutakaan. Eikös tämä juuri ole ekopaastohenkistä ajattelua? Voisikohan jotakin muuta vanhaa kierrättää?

Karkkilakossa ajattelin pitää taukoa ainakin yhden karkkipäivän verran viikon kuluttua alkavalla hiihtolomalla. Herkkulakko on kaiken kaikkiaan hyvä asia, ylipainoakin kun on kertynyt reilut kymmenen kiloa. Ei haittaisi, jos hieman kevenisi, vaikka en nyt varsinaisesti olekaan millään lahdutuskuurilla.

Yksi asia on kuitenkin pakko ostaa. Meiltä nimittäin meni kahvinkeitin rikki, ja se on oikeasti tarpeellinen, jos meinaan selviytyä aamuisin työpaikalle.



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ompeluharjoituksia

Saimme joululahjaksi ompelukoneen. Se on hyvin yksinkertainen perus-Singer, jossa ei ole kaikkia hienouksia, mutta silti siinä on kaikki meidän ompelutarpeille tarvittavat toiminnot ja ehkä vähän enemmänkin. On suorat ja siksakit, napinlävet ja jousto-ommel, jopa pari koriste-ommelta. Minä en ole ikinä ollut innostunut ompelemisesta, kunhan nyt olen ikkunaverhojen suorat käänteet saanut vaivoin aikaiseksi. Kälyni vanha kone on palvellut uskollisesti, kunnes se noin vuosi sitten sammui lopullisesti.

Joulusta asti uusi kone on ollut laatikossaan odottamassa sopivaa hetkeä, joka tuli tänään. Tytär harrastaa keppihevosia, ja hän on tehnyt tähän saakka hevosensa käsin ompelemalla. Nyt pitäisi saada taas uusi heppa tehtyä, joten otimme vihdoin koneen ja käyttöohjeet esiin.

Kaikki sujui oikein helposti, lankojen pujottelu ja puolaaminen. Tytär sitten kokeili erilaisille tilkuille kaikkia eri ompeleita. Hyvin hurisi ja teki oikein nättiä jälkeä! Nyt on jo uusi hevonen leikattuna ompelua odottamassa.



Hyvää laskiaista!

Tänään onkin ollut mukava päivä: sohvalla neulomista, museovierailu ja herkuttelua. 
Mukavaa laskiaissunnuntaita sinullekin!


perjantai 8. helmikuuta 2013

"Nopean" kaulaliinan mutkat matkassa

Jokin aika sitten kudoin Wetterhoffin Sofiasta viininpunaisen pipo & kauluri-setin. Pipo onkin ollut paljon käytössä, mutta kauluri on joskus hieman ärsyttävä. Se kun pitää aina vetää pään yli, ja hiukset menee sekaisin ja sähköistyy. Lisäksi se onaika matala, ja ainakin villakangastakkini kaula-aukko on sellainen, että sitten kaulurin alta kaulakin vilkkuu. Ajattelin, että täytyy saada vaihtoehdoksi myös pipoon sopiva kaulahuivi.

Sofia-lankaa en sitten kuitenkaan ruvennut hankkimaan Wetterhoffilta, koska se olisi pitänyt tilata ja olisi tullut kalliiksi. Sofia on kyllä aivan ihanaa, mutta myös niin ohutta ja pienillä puikoilla neulottavaa. Nyt oli sellainen fiilis, että suurilla puikoilla ja nopsaan pitää saada työ valmiiksi.

Apu löytyikin sitten yllättävän läheltä, sillä Novitan Kelosta löytyi lähes tismalleen sama väri. Aloin neuloa samaa palmikkoa kuin pipokin, ja siitähän tuli aivan mukavan näköistä pintaa myös paksulla langalla ja kasin puikoilla.




Ajatuksenani oli tehdä perinteinen kaulaliina, mutta kuinka ollakaan lankani loppui kesken. Olin ostanut vain kaksi kerää ajatellen, että kyllä se riittää. No sehän oli liian lyhyt - haluasin siihen kunnon solmun ja hulmuavat päät. Muutin sitten suunnitelmiani ja ompelin päät yhteen tuubiksi.



Tuubina tämä oli kuitenkin vähän huonon mittainen. Kahdesti kaulan ympäri liian löysä ja kolmesti liian tiukka. En ole muutenkaan oikein oppinut pitämään tuubihuiveja. Onhan ne kivoja ja kauniita päällä, mutta jäävät jotenkin löysäksi ja kuitenkin on sitten helposti kaula paljaana.

Kävin sitten parissakin paikassa katsomassa lankahyllyä huomatakseni, että Kelot oli jo pois valikoimista tai myyty loppuun. Tuubihuivi roikkui naulakossa käyttämättömänä, pari viikkoa. Onneksi sitten Citymarketissa oli juuri tätä väriä vielä vähän jäljellä ja jopa samaa värierää! Olipas onnea.

Sitten vaan ompeleet auki ja jatkamaan huivia uudella kerällä. Nyt sain mieleiseni melko pitkän kaulaliinan, joka on jo pari päivää ollut käytössä. Tänään ehdin vihdoin kuvaamaan päivänvalolla tätä versiota, ja laitoin kaulaliinan liehumaan pihapuuhun. Mitähän muuten naapurit ja ohikulkijat ajattelevat, kun kuvailen mitä milloinkin pihassa? Outona varmaan pitävät, mutta sitähän kai olenkin.





Uusi Novita-lehtikin odotti postilaatikossa. Ihanaa viikonloppua kaikki rakkaat lukijat. Nyt Novita-lehden kanssa päikkäreille!