perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisaamun iloa odotellessa pieni väliaikapäivitys ekopaastosta, joka päättyy kohta.

Ekopaasto on sujunut hyvin.  
Karkkia on tehnyt mieli välillä enemmän, välillä vähemmän. 
Päätin jo etukäteen, että pidän karkkipäivän hiihtolomalla, ja se riitti.

Turhan ostamisenn välttäminenkin sujui yllättävän kivuttomasti, enkä edes keksinyt kovin paljon uutta tarvetta. Etukäteen pelkäsin,  että yhtäkkiä onkin paljon todella tarpeellista ostettavaa ja että tarpeellisen raja on hyvin liukuva.

Tarpeelliseksi osoittautui kahdet pikkuhousut ja yksi neuletakki sekä tietenkin ruokatavarat. Lapsille ostettiin myös pari vaatetta. Omaa neulettani perustelin sillä,  että kevään koittaessa minulla ei oikeasti ole yhtään iloisen keväistä ohutta neuletta. Ystäväni oli meillä pari yötä kaksi viikkoa sitten ja hän halusi käydä kaupungilla. Siinä sitten seuraksi tuli katseltua itsekin vaatteita. 

Kirjakaupassa oli myös houkutus, mutta sain kyseisen kirjan kirjastosta. 
Yhden virkkauskirjan ostin myös, kun sain Suomalaiselta kirjakaupalta 10 euron lahjakortin, joka oli voimassa rajoitetun ajan. Pitihän se käyttää...


En ostanut lankojakaan,  ja sainkin käytettyä monenmoista lankaa varastoistani pois. Innostuin taas virkkaamaan isoäidinneliöitä, ja tarkoituksena on oikeasti tehdä niitä nyt niin paljon, että saan aikaan riemunkirjavan peiton. 
Vuodentakaiset lapasetkin tuli valmiiksi ja lokakuussa ostettu lanka valmistui kaulaliinaksi.

Tästä ajasta opin ainakin sen, että harkitsen vielä tarkemmin kaikkea kuluttamista. 
Olen välillä melko spontaani hankintojen tekijä, mutta toisaalta en myöskään jaksa esim vaatteita etsiä kauaa. Jos mieluinen ja monikäyttöinen osuu sattumalta kohdalle,  on se yleensä myös osoittautunut hyväksi hankinnaksi.
Kohta lähdemme pääsiäisen viettoon lapsuudenkotiini. 
Oikein iloista ja riemullista pääsiäistä kaikille lukijoilleni!




sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Työvoitto lapasista

Tadaa! Nyt ne ovat valmiit!







Aikaa kului kyllä huikeat 13 kuukautta ja risat - helmikuun 2012 alusta... Mutta parempi myöhään ja niin edelleen. Lapaset ovat tiukat ja kapeat, mutta mahtuvat käsiini ihan hyvin. Kirjoneule takkusi ja tuli liian kireää, mutta nätithän ne ovat kuitenkin. Lanka on Novitan Nallea, pohjavärinä vaalea farkku ja kuviona Marjaretki mustikka.

Oli mukava viikonloppu: vähän töitä, paljon aurinkoa ja tänään vielä lapsen soittoesityksiä Palmusunnuntain messussa ja sen jälkeisessä kahvikonsertissa. Tyttöjoukko laukkasi keppihevosillaan pitkin pihaa ja lähitienoita monta tuntia, itsekin nautin sauvakävelystä puolitoista tuntia. Maisteltii. Tämän vuoden ekat mämmitkin. Eiköhän tällä jaksa taas aloittaa uutta työviikkoa!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Murha Pemberleyssä?

Yksi kirjailijasuosikeistani on ehdottomasti Jane Austen. Olen lukenut hänen kirjojaan suomeksi ja englanniksi sekä katsonut elokuvia ja televisiosarjoja. Filmiversioista mielestäni paras on ehdottomasti BBC:n tuottama kuusiosainen "Ylpeys ja ennakkoluulo" -sarja vuodelta 1995. Siinä Mr. Darcya näyttelee Colin Firth, joka on minun ajatuksissani nykyään se ainoa oikea herra Darcy. Ylpeys ja ennakkoluulo taitaa muutenkin olla suosikkini Austenin kirjoista.


Olen aina ajatellut, etten halua lukea mitään muiden myöhemmin kirjoittamia jatko-osia Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarinalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kävin ystäväni kanssa kirjakaupassa ja näin siellä P.D. Jamesin kirjan "Death comes to Pemberley". Nimi kiinnitti huomioni, ja luin takakannen tekstin. Päätin siinä silmänräpäyksessä, että haluan lukea tämän kirjan. Kirjan tapahtumapaikkana on Pemberley kuusi vuotta ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumia myöhemmin.
Olen edelleen ekopaastolla, joten en ostanut kirjaa omaksi. Pyrin muutenkin välttämään kirjojen ostamista ja käytän mieluummin kirjastoa. Kotona sitten tutkin kirjaston kokoelmia, ja sieltähän kirja löytyi suomenkielisenä. Hyllyssä ei kuitenkaan ollut yhtään kappaletta, joten päätin tuhlata euron varausmaksuun ja varasin kirjan noudettavaksi täältä lähikirjastostani. Noutoilmoitus tupsahti sähköpostiini jo eilen, ja tänään kävin noutamassa kirjan.

Kirja on tuossa odottamassa, mutta en ole vielä malttanut aloittaa, minulla kun on toinen kirja vielä kesken. Uskallanko edes? Entä jos se pilaa kaiken? Voiko tuollaisen klassikkokirjan tapahtumiin tulla jatkoa? Toisaalta en malttaisi odottaa kirjan lukemista ja toisaalta en haluaisi edes lukea sitä.
Googlailin tässä jotakin tietoja kirjasta, ja löysin hyviä blogikirjoituksia ja arvosteluja aiheesta. Tässä linkki Järjellä ja tunteella-blogiin.

Nyt olikin vaihteeksi kirjapostaus, koska käsityärintamalla on niin hiljaista. Korien jälkeen otin esiin viime talvena aloittamani lapaset, ja päätin tehdä ne valmiiksi. Työ ei kuitenkaan oikein edisty, minä kun en edelleenkään oikein saa noita kirjoneuleita onnistumaan. Teen koko ajan liian kireää. Olisiko teillä jotakin vinkkejä? Vai pitääkö vain harjoitella lisää?

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Toinen kori

Ensimmäinen trikookuteesta virkattu korini on sen verran kiva, että uskaltauduin kokeilemaan toista hieman isompaa. Tästä tuli aika iso pohjaltaan, mutta melko matalareunainen - tätä voisi kutsua ehkä paremminkin tarjottimeksi.



Olohuoneessamme on sohvapöytä, jossa on kannen alapuolella taso. Sinne tahtoo kasaantua aina kaikenlaista lehteä ja paperia. Nyt kun siellä on tämä kori, tuo kasa ehkä näyttää hieman siistimmältä. Tai ainakin voi toivoa niin... Kuvasta tuli aika hämärä, mutta eiköhän siitä saa selvää tuosta käyttötarkoituksesta.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kuinka saada 1,24kg trikookudetta tuhanteen solmuun viidessä minuutissa?

Valitettavasti en osaa antaa vastausta tuohon kysymykseen. Toteanpahan vaan, että helppoa se oli...
Olen jo kauan suunnitellut trikookuteesta virkkaamista. Monissaa blogeissa on näkynyt tosi kivoja mattoja ja koreja ja vaikka mitä. Enpähän vaan ole itse vielä kokeillut. Nyt päätin sitten kokeilla ja aloittaa jostakin pienestä korista.

Olin ostanut Lankamaailmasta yhden vyyhdin luonnonvalkoista kudetta, ja avasin teipit todella varovasti. Pidin vyyhtiä käsieni ympärillä ja pujotin sen tuolin selkänojan ympärille. Mutta joku ei mennyt oikein. Lankakiepit olivat jotenkin kierteellä. Yritin niitä availla, kunnes hetkessä minulla oli tällaista näkyä edessäni.





Minäkö joku käsityöharrastaja? Tällainen tumpelo, joka ei edes trikookudevyyhtiä osaa keriä sotkematta sitä täysin? Ajatukset olivat tässä vaiheessa täysin painokelvottomia. Mielessäni pohdin, minkä ihmeen takia en maksanut euroa enempää kilolta vaan siitä ilosta, että olisi ollut valmiiksi kerittyä kudetta. Stäkin olisi kaupassa ollut tarjolla.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan aloin sitkeästi setviä sotkua.



Tunti ja vartti myöhemmin minulla oli neljä sievää kerää trikookudetta. Huh!



Sitten virkkukoukku käteen ja lopultakin sohvalle nauttimaan tunnin aikataulusta myöhässä päivän "Sydämen asialla"-jaksosta. Sen jälkeen alkoikin sopivasti "Kutsukaa kätilö", joten virkkaaminen sujui vauhdilla.



Ensimmäinen kori valmistui illan aikana. Halkaisija 23 cm, korkeus 10cm. Aika kiva!




Aloitin illalla jo seuraavaa koria. Siitä tulee suorakaiteenmuotoinen kori sohvapöydän alatasanteella lojuville lehtikasoille. Pohja on jo valmis.

Nyt hylkään kuitenkin sohvani loppupäiväksi ja suuntaan ulos aurinkoon. Flunssa alkaa vihdoinkin olla siinä vaiheessa, että ainakin rauhalliselle kävelylle uskaltaa jo lähteä. Saan tänää rakkaan ystävän yökylään kahdeksi yöksi, ja lähdemme illalla hänen ja yhteisen ystävämme kanssa ulos syömään ja päivittämään kuulumisia. Mukava viikonloppu siis tiedossa!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua sinullekin!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Flower power

Syyslomalla ostin Flower Color -lankaa, josta en ole saanut aikaiseksi mitään. Siitä kerroin tarkemmin täällä.

Silloin aluksi kokeilin vähän neuloa, ja sitten virkata, mutta muut työt vaan kutsuivat enemmän. Nyt toipilaana en ole jaksanut iltaisin mitään televisionkatselua ihmeellisempää, joten otinpa tämän langan aikani kuluksi esiin.




Lanka oli aika työlästä neuloa, koska nuo "kukat" piti aina jättää työn etu- tai takapuolelle. Kerät olivat myös sellaisia, että minä sain langan solmuun koko ajan. Jouduin myös purkamaan monesti, ennen kuin sain sopivan levyisen huivinalun. Mutta tällainen siitä nyt sitten lopulta tuli.






Värit ovat kovin syksyiset näin ihanaan keväiseen auringonpaisteeseen. Huivi taitaa jäädä naulakkoon odottelemaan syksyn ruskaa. Mutta hyvin se sointuu neulomoni sohvatyynyihin. Minäkö syksyn maanläheisten värien ystävä?

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pyjamapäivät

Työviikko loppui mukavissa tunnelmissa, mutta kotiin päästyäni olin yllättävän väsynyt. Sitten illalla alkoi tuntua kurkussa oudolta. Lauantaiaamuna oli kuumetta 38, 3.

Veto oli pois koko eilisen päivän, nukuin ja löhöilin muun perheen siivotessa ympärillä. Ei oikein jaksanut keskittyä kirjaan, ei neulomiseen, ei telkkuunkaan.

Tänään on parempi olo, kurkku edelleen kipeä mutta kuume pois. 
Tunnollisen työntekijän tapaan maanantaiaamuksi kuntoon?

Melkein itkettää kun ei pääse ulkoilemaan.  
On niin ihana päivä.  
Mutta parempi kai levätä näiden kuvan ystävieni seurassa.


lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lapsuuden neulemuistoja

Minun lapsuudessani pidettiin paljon neuleita. Äitini oli innokas neuloja, mutta hän myös teetti vaatteita minulle ja veljelleni kun ei päivätyöltään aina ehtinyt. Vaatteita kierrätettiin suvussa ahkerasti, ja paljon minun vanhoja vaatteitani on lähtenyt toisille lapsille ja hävinnyt, mutta jotakin löytyi vielä pahvilaatikkoja penkoessani.

Idea penkomiseen lähti tästä kuvasta:



Kuvassa minulla on valkoinen tekoturkistakki, ja tuli mieleeni, että löytyisikön se vielä... ei valitettavasti löytynyt ainakaan vielä. Mutta varasto on iso ja laatikoita paljon.

Kuvasta muistin myös yhden toisen valkoisen takin ja siihen kuuluvan hatun, jotka hoitotätini virkkasi minulle vähän isompana. Siitä ei ollut kuvaa, mutta aloin pohtia, olisiko se vielä tallella.Takin pinta oli valkoista villalankaa, jossa on lankalenkkejä. Vuori oli valkoista vuorikangasta. Hattu oli samanlainen, ja siinä oli myös häntä. Häntä irrotettiin myöhemmin, kun en enää isompana halunnut pitää moista vauvahattua. Hattu on tallessa omassa kodissani, ja se on ollut tyttärelläni käytössäkin, mutta takkia ei enää löytynyt. Tässä hattu ja toisessa kuvassa yksityiskohta sen pinnasta. Aika makee!







Varastosta löytyi myös monta muuta vanhaa aarretta, ja innostuinkin kuvaamaan löydöksiäni.
Tässä neulottu "leikkipuku", aikansa body.




Yksityiskohta haarovälistä. Osattiin sitä olla käteviä ennenkin.




Keltainen oli ollut suosittu väri, varmaankin se takia, että kävisi tytöille ja pojille. Löysin myös nämä keltaiset shortsit, joissa oli hellyttävät, neulotut "prässit". Nämä ovat varmaan olleet veljelläni.





Lisää keltaista löytyi villatakin muodossa. 
Tässä oli aika kiva malli ja helman ja yläosan pintaneule. 
Kuinkahan tuo mahdetaan tehdä?






Toinen suosikkiväri näytti olevan vihreä. Muistankin nämä vihreät haalarit, jotka ovat tässä kuvassa ylläni kauan sitten. Asun hienot kengät siksi, että kuva on veljeni synttäreiltä.




Haalari löytyi vielä, ja siinä oli hienoja yksityiskohtia, mm. vyönlenkit ja  palmikot.







Toinen samantapainen haalari minulla oli myös, siinä oli oransseja raitoja ja lahkeissa prässit.




Sukkahousutkin olivat ennen vanhaan täyttä villaa, näitäkin varmaan tehtiin käsin. Äiti oli teettänyt nämä minulle ilmeisesti jollakin kyläläisellä, jolla oli neulekone. Tai sitten toiset vaan osaa tehdä näin tasaista... Kun sukkaosat menivät rikki, niiden tilalle neulottiin vaan uudet terät. Näissä molemmissa näyttää olevan eri langasta neulotut terät.





Tässä minä itse nuo keltaiset sukkikset jalassa.





Yksistä sukkahousuista terät oli purettu pois, mutta uusia ei oltu koskaan tehty. Varmaan oli varret jääneet lyhyeksi jo siinä vaiheessa.




Neuletakkeja ja -paitoja löytyi kätköistä. Tämä punainen kirjoneule oli minulle rakas, äidin neuloma. On se vieläkin hieno!





Tätä en mustakuvioista en muista itse pitäneeni, mutta veljestäni on valokuvia tämä päällä. Kuviointi on yksinkertainen, mutta kaunis.





Tämä sininen neuletakki on jotakin keinokuitulankaa. Tuntuma oli sähköinen eikä kovin miellyttävä, mutta malli aika monikäyttöinen.





Tätä villatakkia pidettiin näköjään keväällä ulkotakkina, kuten tässä pyöräilykuvassa.





Alakouluikäisenä äitini neuloi minulle tämän liivin, ja pidin sitä todella paljon. Ihmettelen kyllä tätä Ruotsin lipun väriä.





Tummansininen liivi oli aika yksinkertaisen kaunis. Tätä en muista pitäneeni, mutta onhan siitä aikaakin. Minusta on hienoa, että nämä vyötkin oli neulottu vaatteisiin, vyönsoljet ja kaikki. Itse en varmaankaan viitsisi, vaan käyttäisin ostettua vyötä. Toisessa kuvassa yksityiskohta vyöstä, ja kolmannessa liivi tyttäreni päällä. Hän halusi ottaa liivin mukaan ja käyttöön.









Tyttären kaapista löysin myös oman 70-luvun ponchoni, jota hän on pitänytkin. Värit ovat oikeasti kurkas punainen ja kirkas vihreä, vaikka vihreä näyttää kuvassa melkein mustalta. Aika tyypillinen vastaväri-yhdistelmä 70-luvulla.







Tämä ihana virkattu mekko on hoitotätini käsialaa. Tämä on ollut ainakin kahden joulun suosikkiasu, ja tätä on myös tyttäreni pitänyt. Siihen aikaan mekot olivat todella lyhyitä!




Oi niitä aikoja... On sitä siis ennekin neulottu, ja vielä enemmän tarpeeseen kuin nykyään. Vai kuka nykyään neuloo sukkahousuja?

Tästä jutusta tulikin mieleeni, että jospa joskus kuvaisi omien vauvojensa vauvaneuleet. Niitä en ole antanut kiertoon, lainassa on kyllä joitakin ollut. Haluan säilyttää äitini ja anoppini neulomat aarteet muistona, ja kukaties joskus seuraavalle polvelle käyttöön.

Nostalgisissa tunnelmissa toivotan mukavaa sunnuntaipäivää ja hyvää alkavaa viikkoa!


Lomaviikon lopussa

Meillä on ollut onnistunut hiihtoloma. Olimme ensin kolme yötä minun lapsuudenkodissani Etelä-Pohjanmaalla. Veljeni oli käynyt laittamassa lämmöt päälle, ja talo oli mukavan lämmin. Kotitaloni on nimittäin tyhjillään, sillä äiti asuu hoitokodissa. Haimme hänet yhdeksi päiväksi kotiin, ja se oli hänelle taas suuri elämys. Pengoimme komeroita, katselimme valokuvia, muistelimme vanhoja asioita. Löysin myös paljon vanhoja aarteita, minun vanhoja lapsuuden neuleitani, mutta niistä on tulossa oma postaus toisella kertaa.

Kävin hiihtämässä kotijärvellä ihanassa auringonpaisteessa. Varaston nurkassa uudempien suksien takana oli omat vanhat ensisukseni. Tällaisilla sitä minun lapsuudessani opeteltiin hiihtämään! Nämä olivat kyllä jo silloin vanhat. Seuraavat sukseni olivat jo sellaiset, joissa tarvittiin monot.




Samaisessa varastossa oli myös vanha potkukelkkani. 



Kävimme myös shoppailureissulla Keskisen ostosparatiisissa Tuurissa. Ekopaastolaiselle reissu oli aika vaikea, mutta selvisin siitä. Ostin lupaukseni mukaan vain tarpeellista, mm. kahdelle lapselle uudet farkut, edelliset kun ovat auttamattomasti liian lyhyet. Lankaosastollakaan ei tullut liian suuria houkutuksia. Viiden hengen perheen tullessa kassalle, minulla ei ollut yhtään mitään omia ostoksia. Uskomatonta, mutta totta!

Loppuviikoksi siirryimme anoppilaan länsirannikolle. Siellä saimme nauttia ulkoilmasta meren jäällä kävellen.

Venepaalut odottavat jo kevättä ja veneitä.


Kalasataman vajoja ilta-auringon paisteessa


Auringonlasku


Kaupungillakin kävimme, ja ekopaastolainen selvisi taas hienosti! Ekopaaston henkeen sopien kiersimme pari kirpputoria. Löysin toisesta kuin uuden Arabian Uunikokki-lasagnevuoan, jollaisen olen aikonut joskus hankkia. Ostin sen, koska kyse oli tarpeellisesta käyttötavarasta ja vieläpä kierrätetystä. Hinta oli kolmasosa kaupan hinnasta. Toisella kirpputorilla tuhlasin 2,30 euroa. Ostin eurolla virkkuukoukun ja toisella eurolla pussillisen lankakeriä.



Sain mieheni sukat valmiiksi, eikä minulla ollut reissussa mukana muuta lankaa. Aloin siis virkata isoäidinneliöitä uusilla tarvikkeillani. Tytär halusi lisäksi askarteluihinsa kankaanpaloja, joita myytiin 10 sentillä kappale. Aikas hyvät ostokset ekopaastolaiselle.

Loman saldona oli siis mukavia hetkiä, paljon liikuntaa, paljon lepoa ja lasten isoäitien kanssa ajan viettämistä. Ehdin saada ponchon ja villasukat valmiiksi (ks. kaksi edellistä postausta). Tässä vielä pari neuletunnelmakuvaa lomaviikolta.




Miehen varrettomat sukat puikoilla. Huom. yksi erilainen puikko... Yksi knitpro oli pudonnut matkasta ja jouduin etsimään äidin varastoista yhden varapuikon.




Anopin kissa oli kiinnostunut lankakerästäni.