perjantai 28. kesäkuuta 2013

Summer Flowers

Mitäpä muutakaan sitä kesällä virkkaisi kuin kukkia?

Nyt opettelin tekemään uuden patalappumallin nimeltä "Summer flowers". Siinä virkataan kaksi eriväristä kukkaa, jotka sitten yhdistetään virkkaamalla reunus ja terälehtien välit erivärisellä langalla.

Tässä aloitus automatkalta juhannuksen viettoon.
Taustalla ohjekirjan sivu ja mallikuva.



Kaksi valmista kukkasta ennen yhdistämistä




Valmiit patalaput. Molemmissa kääntöpuoli vaaleaa beigeä.
Kuvausrekvisiittana äidin kaapista löytynyt vanha virkattu pöytäliina.




Malli: Patalappuja a la Carte, Summer Flowers
Lanka: Hjertegarn Blend Bambo
Virkkuukoukku 3mm

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Keskikesän juhla!

Juhannuksen vietto maaseudun rauhassa rakkaiden seurassa!

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa oikein ihanaa juhannusta teille kaikille lukijoilleni.

Syökää hyvin
Tehkää paljon käsitöitä
Nauttikaa olostanne!




















keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Raparperipiirakkaa

Meidän puutarhassa kasvaa raparperi aivan huikeaa vauhtua. Olen tehnyt kiisseliä ja piirakkaa, mutta sitä vaan riittää. Tällä kerralla laitoin raparperin mukaan vadelmia, niitä kun löytyi vielä pakkasesta vähäsen viime kesän jäljiltä. Punainen ja vihreä yhdessä näytti ihanan kesäiseltä!




Tähän vielä kermaviilitäyte päälle. Namskis!


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Syreenihuivi

Vihdoinkin se on valmis!







Lanka: Novita Rose mohair
Puikot: 5mm pyöröpuikko
Ohje: Novita, Talvi 2008, löytyy myös täältä.


Olihan tässä tekemistä ja kirjanpitoa, koska nuo pitsineuleraidat kulkivat eri tahtia lyhennettyjen kerrosten takia. Muutamankin kerran piti purkaa, kun olin epähuomiossa tehnyt jotakin väärin tai ajatuksissani unohtanut aloittaa lyhennetyt kerrokset oikeassa kohdassa. Mutta lopputulos on kyllä varsin onnistunut!

Projektin alkamisesta raportoinkin jo aikaisemmin tässä postauksessani. Siellä on muutama parempi lähikuva pitsineuleesta puikoilla.


Tässä on kuva huivista kokonaan nurmikolle levitettynä.



Ja tässä vielä jalopähkämöiden keskellä. Ovat kovasti samanvärisiä, huivi ja kukat.



Pähkämö on kuitenkin niin pöhkö nimi, etten voinut ristiä huiviani pähkämöksi, vaan mieluummin
syreeniksi. Syreeni on yksi lempikukkiani, ja tämä väri muistuttaa sitä kovasti.



Nyt tiedän, mitä vedän päälleni juhannusiltana, jos alkaa olla liian viileää.
Toivotaan kuitenkin riittävästi lämmintä!

Kesälankaa ja liinaa

Ostin tänään keittiöön uuden kerniliinan, vanha kun oli jo niin värjäytynyt ja rumaksi kulahtanut. Uusi sointuu keittiön muihin väreihin ja ihan hyvin, vaikka onkin ehkä minulle aika outo väri. Lisäksi keittiössä on tällä hetkellä vaalean keltaiset kesämatot, joten kokonaisuus näyttää ihan hyvältä.

Sitten menin Lankamaailmaan. 
Ja olihan minun pakko ostaa liinaan sopivia pikkuisia keriä, jotta saan liinaan sopivat patalaput :-) Sieltä nimittäin löytyi tismalleen samoja värejä kuin liinassa.




Lanka on Hjertegarnin Blend Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa. Lanka oli tarjouksessa 2,60 kerä, normaalihinta oli muistaakseni 3,90.  Ostin lisäksi yhden sinisävyisen kerän, mutta eihän sitä voinut tuohon kuvaan laittaa, olisi menneet värit ihan sekaisin.

Kaupassa oli myös jaossa tälle langalle tiskirättiohjeita, ja nappasin tietysti myös sellaisen mukaani. Nyt on jotakin kesäisempää juhannuskäsityötä tiedossa maalle ja automatkoille. Katsotaan, mitä saan aikaan...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vain elämää ja käsitöitä

"Vain elämää" oli varmaan viime syksynä yksi suosituimmista kotimaisista televisiosarjoista. Minäkin katsoin sitä toisesta jaksosta alkaen ja pidin kovasti. Olin ensin hieman ennakkoluuloinen ohjelman suhteen, sillä siinä ei ollut ketään erityistä suosikkiartistiani, ja ajattelin ettei se nyt niin hyvä ohjelma voi olla. No väärässä olin. Jäin heti koukkuun. Olen postannut aiheesta lyhyesti jo aikaisemmin täällä. Silloin keskityin enemmän yhden sarjassa esitetyn laulun sanoihin.

Ohjelman yksi suuri plussa oli se, että esiintyjät puuhailivat jokaisessa jaksossa aina jotain muutakin kuin musiikkia. Samalla he jutustelivat ja tulivat tutuiksi sekä toisilleen että meille katsojille. Samoin heidän musiikkinsa tuli tutuksi aivan eri tavalla. Minulta ainakin karisi moni ennakkoluulo ohjelman myötä. En esimerkiksi tiennyt, että Kaija Koolla oli niin hyviä kappaleita, tai että Cheekin rap-musiikki kuulostaisi niin hauskalta jonkun muun esittämänä. Aivan loistava ohjelmaformaatti, joka kaatoi musiikkityylien raja-aitoja.

Erityisesti minulle jäi mieleen se toinen jakso, joka oli minulle ensimmäinen kosketus sarjaan. Siinä oli pääosassa Erin, ja hänen johdollaan koko joukko päätyi tekemään käsitöitä. Harmittelin joskus, etten ehtinyt tehdä jaksosta postausta tänne ennen kuin se hävisi ruutu.fi:stä. Nyt sarja on onneksi uusintakierroksella ja sain näpättyä kuvia tästä jaksosta.
Aluksi Erin kertoi, että hän tekee paljon käsitöitä, mutta että hänellä jää usein työt kesken (voi, miten tuttua...). Hän esitteli muillle keskeneräisiä käsitöitään ja pyysi toisia tekemään hänen kanssaan töitä valmiiksi.

Ensin esiteltiin keskeneräisiä töitä.



Niitähän riitti.




Erityisesti miehet tuntuivat aluksi olevan hieman hämillään. Oli kuitenkin hauska nähdä, että lopulta kaikki alkoivat tehdä jotakin - kukin taitojensa mukaan. Jonne Aaron muisteli, kuinka oli mummonsa kanssa virkannut. Hän ei kuitenkaan muistanut, kuinka se virkkaussilmukka tehdäänkään - onneksi Neumann osani auttaa. Jari Sillanpää ei muistanut koskaan tehneensä käsitöitä. Lopulta kaikki kuitenkin ahkeroivat. Joku ompeli nappeja, toinen päätteli lankoja. Kaija Koo ja Katri Helena neuloivat. Erin itse virkkasi ja neuvoi.


Vauvan tossuista puuttuui nappeja.



Niitä alettiin laittaa paikalleen miesten voimin. 
Neumann etsi sopivia nappeja ja suunnitteli,  Jonne Aaron toteutti.






Taustalla äskeisessä kuvassa jo näkyikin, kuinka Katri Helena alkoi tehdä puuttuvaa peukaloa keskeneräisiin lapasiin.




Ja näin nätit lapaset tuli valmiiksi!



Kaija Koo tarttui puikkoihin ja jatkoi keskeneräistä huivia.



Jari Sillanpää ei tiennyt käsitöistä mitään.



Mutta Erinin keskeneräisen laukun hihnan hän sai ommeltua yhteen.



Lopputulos miellytti Eriniä kovasti! 



Ja tuohon voisi vielä laittaa vaikka jonkun koristeen... 



 Neumann keksi, kuinka virkkaussilmukka tehdään.



Erin yritti näyttää myös, kuinka neulotaan.




Erinillä itsellään oli hieman suurempi virkkaushomma.



Kaikki työn touhussa!




Oli ihana nähdä, miten kaikki näyttivät käsityön parissa niin iloisilta ja rennoilta. Hiljattain postasin YLE:n uutisen, kuinka käsitöiden tekeminen saa ihmisen voimaan paremmin. Minusta se näkyi tässä jaksossa, jossa kaikki olivat iloisesti tekemässä käsillään jotakin.


Onnistumisen iloa!



Leppoisaa yhdessäoloa!



Iloista ilmettä!




Iloisia käsityöhetkiä sinulle ja minulle ja mahdollisimman monelle muullekin!


Kaikki kuvat ruutukaappauksia Nelosen sarjasta "Vain Elämää"
1. tuotantokausi, 2. jakso



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kesäisiä patalappuja

Kesäisiä kukkavärejä on päätynyt tällä kertaa patalappuihini. 
Punaista ja keltaista.


Ensin punainen päävärinä markettaruukussa.



Sitten keltainen.


Ja molemmat sulassa sovussa.



Tämä pari pääsee käyttöön anopin kesäpaikkaan.

Juhannusruusun oksalle roikkumaan sinivalkoinen, joka odottaa sopivaa kotia tai kyläkutsua.



Tämä "Patalappuja à la carte"-kirjan Gourmet Club-malli on yksinkertaisesti kiva. 
Kirjovirkkauksella virkatut patalaput ovat riittävän paksuja, etteivät näpit pala, ja malli on yksinkertaisesti kaunis. Olen nyt virkannut näitä viisi kappaletta, aikaisemmat värit löytyvät täältä ja täältä.

Punakeltaiset on virkattu Novitan seiskaveikasta 3,5 mm:n koukulla. 
Sinivalkoinen taas on Primevera Cottonia ja virkattu 3mm:n koukulla.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Ylen hyviä uutisia!

Kuva: YLE 


Tänään ei tulekaan kovin originellia postausta, vaan kopio yleltä. 

Tämä oli niin hyvä juttu, että en voi sanoa kuin että näin on!



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kuinka ne oikein neuloo?

Edellisessä postauksessani olin bongannut neulomista televisiossa. Siinä neulottiin englantilaiseen tapaan. Muistelin sitten myös televisiossa näkemiäni amerikkalaisia neulojia, joiden tekniikka näyttää niin kovin oudolta ja työläältä. Keksin sitten googlailla, miten ne sen oikein tekee ja innostuinkin tutkailemaan monenlaisia neulomistekniikoita maailmalta. 
On meitä moneksi!

Kaksi suurinta eroa näyttää olevan siinä, kummassa kädessä lankaa pidetään.
Eurooppalainen tai mannermainen tapa on varmasti meille suomalaisille tuttu. Siinä lanka on vasemmassa kädessä. Brittiläinen ja sieltä Amerikkaan rantautunut tapa taas on kuljettaa lankaa oikeasta kädestä. 
Tässä yksi video, jossa ero tulee hyvin selväksi.

Tässä toinen video aiheesta. Näyttääpä tuo englantilainen/amerikkalainen tapa hankalalta.

Valitettavasti kaikki videot eivät näy suoraan "upotettuina",
mutta tekstissä on myös linkit kaikkiin, jos ruudulla näkyy pelkkää tyhjää.

Nurjien silmukoiden tekemiseen on myös todella monta erilaista tapaa. 
Tässä näkyy amerikkalaisen ja mannermaisen tavan ero. 
Tässä vielä toinen video, jossa näytetään englantilainen tapa tehdä nurjat silmukat.



Kun näitä videoita sitten innostuin katselemaan, niin niitähän löytyi. Norjalainen tapa näytti olevan aika samanlainen kuin minun neulomistyulini, mutta itse teen kuitenkin nurjan silmukan eri tavalla. Tässä videossa lanka kulkee vasemmassa kädessä samalla tavalla kuin minun kädessäni.



Sitten löysin venäläisen neulomistavan, siinä näyttäisi olevan myös aika nopeatekoinen nurja silmukka.



Mutta portugalilaisilla vasta outo tapa neuloa onkin! 
Lanka kiinnitetään rintaan ihmeellisellä pinssin tapaisella neulalla. 
Katsopa vaikka tästä.

Tässä sitten mallia, kuinka sen neulan kanssa oikein neulotaan...


No entäs sitten perulaiset? Perulaisia neuleita näkyy usein markkinoilla, mutta taitavat olla useinmiten koneella tehtyjä. Peulainen käsin neulominen on kuitenkin hassua, puikkoa pidetään kädessä kuten kynää.


Sitten vielä hassu tapa pitää puikkoa kainalossa. 



On meitä neulojia moneksi, eipä ole tullut paljoa kiinnitettyä huomiota toisten neulomistapoihin tätä ennen. Itse neulon kuten äiti opetti. Videoita katsellessani ei kuitenkaan löytänyt yhtään sellaista tapaa pitää ja kuljettaa lankaa kuin omani. Monet pitävät lankaa etusormen päällä ja nostavat sormella lankaa neuloessaan. Minä Pidän lankaa tosi lähellä työtä, se kulkee etusormenpäältä, enkä liikuta etusormea juurikaan neuloessani, monilla kun näyttää olevan etusormi lähes pystyssä. Minun lankani nousee keskisormen avulla. Hmm. Olenkohan minä outo, vai mitä? 

Päätin oikein kuvata, kuinka neulon. Valitettavasti kameran autofocus zoomaili välillä mitä sattuu, joten välillä voi olla hieman suttuista kuvaa.


Tässä oikeat silmukkani.



Ja tässä nurjat.



Kuinkas te neulotte?




keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Lempisarjojen neliöitä

Odotettu kesäloma on alkanut ihanassa säässä, ja aika on kulunut enimmäkseen ulkona. Iltojen viilennyttyä olen vetäytynyt sohvalleni katselemaan digiboksilta suosikkisarjojani, ja samalla huiviprojekti on edennyt hiljakseen. Kolme patalappua on myös valmistunut, mutta niistä sitten kun saan langat pääteltyä.
Sydämen asialla jatkaa edelleen joka päivä televisiossa, mutta nyt alkaa olla taas ainakin viikon jaksot katsomatta. Löysin iPadini kuvista tämän vanhan kuvan Maggiesta ja isoäidinneliöpeittoon kääritystä vauvasta. Maggie on jo poistunut koko sarjasta ajat sitten, mutta olin ottanut kuvan talteen. Välillä jaksoissa vilahtaa kivoja neuleita. Joskus etsin ko. kohdan Yle Areenasta ja nappaan kuvan talteen ruutukaappauksella, useinmiten se unohtuu. Eli tämän postauksen kaikki kuvat on Ylen lähetyksistä ruutukaapattuja, oli sitten luvallista tai ei...
Tässä viikon sisällä on kuitenkin tullut sellainen jakso, jossa yksi päähenkilöistä pääsi pitelemään lankavyyhtiä.
Alf vieraili tätinsä luona vanhainkodissa, ja oli kuuliaisesti apuna langan kerimisessä. Jätin kuvaan tekstityksenkin, koska se kuvastaa hyvin Alfin tuntemuksia tuossa tilanteessa, ei tainnut olla ihan mielipuuhaa...

Työkaveri Miken saapuessa sattumalta paikalle, miestä tietenkin nolottaa, eikä kaverin vitsailu olisi toivottua.
Tädillä itsellään on kiva neuletakki tuossa kerimiskuvassa, joka näkyy vielä alla olevassa kuvassa. Mutta on hänellä toinenkin, vihreä neuletakki. Molemmissa kuvissa tädillä on myös neuletyö kädessä.
Vanhainkodissa on muitakin asukkaita, ja tuolin selkänojalla hieno peitto. Tässä pelataan Scrabblea, joka on yksi suosikkipeleistäni. Pelailen jatkuvasti englanniksi scrabblea vastaavaa "Words with friends"-peliä puhelimellani, välillä tuttujaja välillä täysin tuntemattomia vastustajia vastaan.

Toinen suosikkisarjani on "Hakekaa kätilö". Siinä puetaan vaivoja usein itse neulottuihin ja ommeltuihin vaatteisiin. Eilen illalla katsoin viime perjantaina tulleen viimeisen jakson sarjasta. Siinä oli isoäidinneliöpeitto näkyvästi esillä sekä tekeillä että valmiina.
Yhden hoitajatoverin synnytyksen lähestyessä muut päättivät tehdä tilkkupeiton. Tässä hoitajat neulomassa. Outoa vaan, että tässä neulotaan yksiväristä neulepuikoilla, vaikka peitosta tuli virkattu ja kirjava isoäidinneliöpeitto... Olikohan niin, että tämä oli helpompi opettaa näyttelijöille vai oliko ohjaajalla hieman puutteita käsityötietämyksessä?


Loppuvaiheessa odoteltiin yhdessä hermostuneena uutisia sairaalasta ja juotiin tietenkin kuppilaupalla teetä, kuten englantilaisilla on tapana. A nice cuppa ja neliökasa taustalla.
Sitten käytiin tositoimiin kokoamaan peittoa. Pala palalta.




Pyhässä hiljaisuudessa. Ommellen ja rukoillen.



Kaikki yhdessä


Peitto pakettiin ja sairaalaan.
Dramaattisesta synnytyksestä toipuvan äidin päälle.

Vauva kainaloon
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ja loppuun vielä kosinta toisaalla. Harmi, että sarja jää tauolle.