keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Wanhalla Markilla

Poikkesimme Ylistarossa Wanhalla Markilla. Se on taiteilijakoti ja eläinten vanhainkoti, jossa on aivan ihana pohjalainen pihapiiri ja paljon eläimiä.

Auton parkkeerasimme heti maalaisromanttisesti pellolle heinäseipäiden viereen.


Pihamaalla oli paljon entisajan tavaraa ja kaikki pohjalaisen maalaistalon piharakennukset.









Suloisia eläimiä, joita sai vapaasti ruokkia ja taputella ja rapsutella (jos uskalsi). Pihamaalta löytyi ainakin possuja, kanoja, vuohia, lampaita, kalkkunoita, kaneja, poni, aasi ja koira.






Osa eläimistä sai kulkea pihamaalla aivan vapaasti. Esimerkiksi monet erilaiset kanat.






Osa kalkkunoista oli sen verran kiukkuisia, että joutuivat olemaan aitauksessa.


Lampaat lähtivät edellämme poispäin, ja löysivätkin parkkipaikalta lisää ruokaa. Hassua, että vaikka vihreää ja tuoretta ruohoa oli yllin kyllin, ne menivät popsimaan kuivaa heinää suoraan seipäiltä.




Paikalla oli myös kaksi vuohta, joista toisella oli muhkeat sarvet. Hieman ensin epäilytti, kun se tuli sarvineen haistelemaan, mutta se olikin ihan kiltti ja rauhallinen ja antoi silittää itseään. Vuohelle ruohoa herkullisempaa olikin puun lehdet, joita se nousi takajaloilleen poimimaan.




Vuohille kelpasivat myös vierailijoiden roskat.




Rakennukset oli kunnostettu perinteitä kunnioittaen, mutta nykyajan tarpeet huomioiden.


Talon päärakennuksessa oli myymälä, jossa olisi ollut paljon kaikkea kivaa... 
Tupa oli kunnostettu perinteiseen tyyliin, mutta pitopalvelulle sopivaksi. Tässä tuvassa olisikin kivat puitteet pienille juhlille!


Perinteinen ovisänky verhoineen tuvan nurkassa.


Isännän työkalut oven päällä.


Kivoja tekstiilejä ja astioita.



Keittiösaareke oli rakennettu vanhasta höyläpenkistä.


Mutta sen alla piilossa olikin nykyaikaista tekniikkaa.


Modernin keittotason alle oli jätetty vanha puuhella.


Kaiken kaikkiaan mukava vierailukohde aikuiselle, mutta varmasti erityisesti lasten kanssa liikkuville noiden eläinten takia. Suosittelen lämpimästi, jos Etelä-Pohjanmaalla satutte kulkemaan.

Mutta kävinpä vielä muuallakin. Siitä saatte kuulla varmaankin huomenna.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Uuden työn aloittamisen sietämätön vaikeus

Olen tehnyt nyt niin paljon pieniä ja nopeita neule- ja virkkaustöitä, että ison aloittaminen tuntuu harvinaisen työläältä.

Aloitin viime viikolla mustasta Nallesta pitsineulejakkua, mutta nyt olen takunnut sen kanssa todella paljon. Muutenkin on ollut niin kiireistä, ettei työ ole oikein edennyt alkua pidemmälle.

Pitsineulemalli sinänsä ei ole vaikea, mutta ne kavennukset... Kun reunoissa pitää tehdä kavennuksia ja samalla pitää huolta pitsineuleen langankiertojen ja kavennusten täsmäämisestä, niin sain jotenkin huomaamattani sössittyä sen niin, että silmukoita olikin vähentynyt jatkuvasti ja jouduin purkamaan eilen monta kerrosta. Ottaa päähän.

En kuitenkaan anna periksi, mutta jos vaikka virkkaisi jotakin pientä välillä...


Siililapaset

Pohjanmaan reissulla kohdallemme osui peräti kahdet markkinat. Toisilla niistä oli myös muutama käsityökoju. Siellä kohta 16-vuotias "teininörttini" ihastui aivan suloisiin siililapasiin. En kuitenkaan ostanut niitä hänelle, sillä arvelin mahtaisiko teinipoika niitä oikeasti pitää. Villalapasten ostaminen 27 asteen helteessä heimäkuussa tuntui myös hieman vastenmieliseltä ajatukselta.

No illan tullen poika puhui siililapasista edelleen ja sanoi, kuinka kovasti hän ne haluaisi. Minä lupasin tehdä hänelle sellaiset syksyllä, mutta äidin tekemät olisi kuulemma ihan liian noloa... Poika myös oli vahvasti sitä mieltä, että äiti ei osaisi tehdä yhtä hienoja. Voi noita teinejä!

Seuraavana päivänä menin sitten pojalta salaa uudelleen markkinapaikalle ja ostin siililapaset. Pojan kummit olivat myös paikalla, ja he ostivat ne edelleen minulta lahjaksi kummipojalleen. Poika sai illalla kummeilta jo etukäteisen synttärilahjan ja voi sitä iloa ja riemua! Lapaset kädessä mentiin sänkyynkin illalla. Muka niin iso poika, ja vielä niin pieni. Voi ihanaa mussukkaa!


Iloinen poika siilit olkapäällä


On ne söpöt!


Mutta pihamaalla lyllersi oikeitakin siilejä. 
Mitähän ne tuumivat näistä feikkisiileistä?


Nuuh, nuuh...




Uusi kaveri?



Mutta meidän kupille et tule!



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rakas kesälaukku

Joitakin asioita ei voi korvata.
Naisella on toki oltava laukkuja joka lähtöön, mutta kesällä suosikkikäsilaukkuni on ehdottomasti tämä. Minun oma virkattu kesäkäsilaukkuni.




Laukkuni on ostettu Madeiralta neljä vuotta sitten, ja se on ollut menessa mukana - hieman jo kulunut ja reissussa rähjääntynytkin. Silti se vaan on jostain syystä niin rakas, että en ole saanut mitään kesälaukkua itse virkattuakaan. Vaikka se tekisin, käyttäsin kuitenkin vaan tätä edelleen. Ei sen nyt niin ihmeellinen ole, mutta omat rakkaat tavarat eivät aina olekaan järjellä selitettävissä. Myös kivan ostopaikan muisto lämmittää mieltä.



Tämä käsilaukku kainalossa on jo käyty tänä kesänä monessa paikassa.
Mitähän kaikkea sitä vielä ehtiikään laukku olalla kokea?
Palataan asiaan!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Patalappu menneiltä vuosilta

Anopin lapsuudenkodin keittiössä on vanha puuhella, ja sen yläpuolella roikkuu sekalainen kokoelma patalappuja. Siellä joukossa on myös vanha helmi. 

Tämä patalappu on anoppini äidin peruja. Anoppi ei tiedä, kuka sen on tehnyt, mutta muisteli äitinsä saaneen sen lahjaksi. Hänen äitinsä, siis mieheni mummu, asui talossa vielä 70-luvulla, joten on tällä lapulla jo ikää. Anoppi arveli olevan 50- tai 60-luvulta.



Patalappuja a la Carte-kirjassa on yhden mekkopatalapun ohje, pitäisiköhän tehdä sellainen tämän vanhan seuraksi?

torstai 25. heinäkuuta 2013

Maalaiskaupan löytö

Täällä anoppilan maaseutukodin lähistöllä on sellainen hassu kauppa, jossa on kaikkea. Löytyy nappia ja naulaa ja vaatetta ja koriste-esinettä. On peittoa ja tyynyä ja puutarhatyökaluja. Ja sitten vielä kaikenmaailman sekalaista krääsää.

Pyöräilimme miehen kanssa sinne, kun ei löytynyt sopivaa ruuvia yhteen korjausprojektiin. No ruuvit löytyi ja mulle mittanauha, se kun oli jäänyt pois kässypussukastani.

Mutta voi ilon päivää, mitä muuta sieltä löytyi!
Suklaanruskeaa seiskaveikkaa!

Olen etsinyt sitä turhaan joka paikasta. Se kun on viime talven värejä, niin on ollut joka paikasta loppu. Se on kaunis ruskea ja käy monen värin ja jämäkeräni pariksi raitoihin ym. Täällä maalla ei varmaan langan menekki ole suuren suurta, joten sitä oli tässä ihmekaupassa jäljellä. Kai ne täälläkin enimmäkseen ostaa marketista kaupungissa käydessään. Kannattaa siis poiketa syrjäisiin pikkukauppoihin, kun etsii vanhempia värejä.



Olen nyt kahden ruskean kerän iloinen omistaja!
Pienet on ilot minulla.
Aurinkokin paistaa!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lasinalusia

Kesä on ihmisen parasta aikaa!
Voi vaikka istua rannalla ja kirjoitella hiekkaan.



Reissussakin on oltu, kuten edellisistä postauksista olette saaneet lukea. Lomailun lomassa on tullut vähän virkattuakin, mm. autossa ainakin silloin kun en itse ole ajanut. Säätkin oli sen verran koleita, että iltoja on istuttu myös vierailla sohvilla virkkuukoukun kansssa.

Otin mukaani reissulle neljä eriväristä Blend Bamboo-kerää ilman mitään suunnitelmia. Ajattelin, että ainakin nyt tiskirättejä tai patalappuja voisi virkata. Mutta niihin oli nyt tullut mitta täyteen eikä enää huvittanut tehdä yhtäkään. Keksin sitten, että lasinalusiahan voisi tehdä, meillä kun lapset tapaa juoda usein vettä ja lasit jäävät pöydälle. Sitten kysellään, että mikähän on mun lasi... Jos olisi eri värisiä lasinalusia, niin jokaisella voisi olla vaikka oma väri eikä aina tarvitsisi ottaa uutta lasia kaapista.

Tuumasta toimeen siis. Mallia etsin perinteisellä tavalla, eli googlen kuvahakuun sanat virkattu lasinalunen, ja sieltähän niitä ideoita löytyi. Löysin mieluisen kuvan, ja aloin virkata ihan omasta päästä jotakin samannäköistä. Pylväitä viisi kerrosta ja sitten reunaan kahdeksan pylvään ryhmiä.




Näistähän tuli ihan kivoja!




Mutta meitä on viisi ja värejä oli mukana vaan neljä... Mitäs nyt? Kaiholla muistelin kotona olevia eri värisiä keriäni. No onneksi kyläillessä löytyy muidenkin nurkista jämäkeriä, ja sain pari pientä ohutta villalankakerää käyttööni. Eli pari lasinalusta lisää. Suunnilleen samankokoisia tuli, vaikka lanka olikin erilaista.



Miltähän nämä näyttävät käytössä?
Innostuin sitten kuvaamaan alusia erilaisten vanhojen lasien kanssa.
Aluksi hienommat lasit, joista voisi tarjota vaikkapa tervetuliaisjuomat!






Vesilasiksi jotain vihreää.



Lapsena oli juhlaa, kun nämä korkeat lasit katettiin synttäreillä limsalaseiksi.




Jälkiruokaliköörit vaikkapa näistä.



Ja vähän jäätelöä tai jotain muuta herkullista jälkiruokaa.



Täytyy pitää huolta riittävästä nesteytyksestä nyt, kun on jotain, mille lasinsa asettaa!
Näitä taitaa tulla vielä paljon lisää, on ne niin nopeita ja kivoja virkata!
Seuraavaksi pitäisi keksiä, mitä sitä sitten seuraavaksi tekisi.
Vai jatkaisiko vaan hiekkaan kirjoittelua ja lomailua?