torstai 31. lokakuuta 2013

Lasteni neuleita

Esikoiseni täysi-ikäisyys sai minut katselemaan vanhoja valokuvia ja muistelemaan kaikkien kolmen lapseni vauva-aikoja. Muistelin siinä samalla myös lasteni neuleita, ja ajattelin tehdä oman postauksen omien lasteni neuleista, jotka ovat pääosin äitini ja anoppini käsialaa.
Tämä idea on muhinut päässäni myös kerran aikaisemmin, kun kerroin omista lapsuuteni neuleista viime maaliskuussa.

Skannasin joitakin kuvia lasten albumeista, mutta suurimman osan jouduin kuvaamaan ihan tätä varten. Jostain syystä kuvia lapsista villa-asuissa oli aika vähän. Tai onhan se loogistakin, sillä eipä niitä juuri sisällä pidetty, ja ulkokuvissa on sitten ulkovaatteet niiden päällä.
En sentään jaksanut ruveta silittämään vaatteita laatikoista, joten kuvat eivät ole ihan täysin edustuskelpoisia.

Lähes kaikki itse neulotut lasteni vaatteet ovat edelleen tallessa.
En malta laittaa näitä itse neulottuja aarteita kiertoon,
 paitsi sellaisille läheisille, joilta saan ne taas takaisin. 
Näissä on liikaa tunnearvoa.


Esikoiseni ensimmäiset neuleasut tässä vielä kerran, vaikka esittelin ne jo baby blues-sukista kertoessani. Ensimmäinen vauvamme tuotiin kotiin äitini neulomassa vihreässä neuleasussa.


 Anoppini oli valmistanut ensimmäiselle lapsenlapselleen keltaisen asun. Näitä kahta sitten yritettiin käyttää tasapuolisesti yhtä paljon.


Tähän keltaiseen vauva-asuun kuului myös pitsineuleinen paita. Kuvissa näkyy lähempää myös tuo myssy, johon anoppini oli kirjaillut sekä vaaleanpunaisen että -sinisen kukkasen.



Esikoiseni ensimmäiseksi jouluksi oli anoppini valmistanut punaisen asun, johon kuului neuletakki, housut, tupsulapaset ja kulkusilla varustetut tonttutossut.


Mieheni veljen vaimo on myös innokas käsitöiden tekijä. 
Hän neuloi kätevän villahaalarin. 
Asuun kuului myös todella hyvän mallinen myssy.



Lapsen vähän kasvaessa teki äitini ruskeasävyisen villatakin.
Etuosassa oli lampaan ja pupun kuvat.
Tähän oli myös samanväriset villasukat.


Anoppini oli teettänyt tuttavallaan sydänkuvioisen neuletakin. 
Tämä on neulottu koneella.


Pojalle tämä oli aika hempeä, ja tähän settiin kuuluvia villahousuja tulikin pidettyä enemmän.
Nämä villahousut olivat useinmiten ylemmän ruskean villatakin parina.


Esikoisen ollessa hieman alle 2-vuotias, saimme toisen lapsen. Siinä vaiheessa parivuotiaalla isoveljellä oli isoäidin neuloma sinininen autokuvioinen villatakki. Asuun kuului myös villahousut. 
Näin veljekset poseerasivat joulun alla 1997.


Tässä lisää yksityiskohtia sinisestä villatakista ja niihin kuuluvista housuista.





Pikkuveljellä oli tuossa yhteiskuvassa päällään hänelle kudottu uusi vaaleanvihreä nuttu.
Tämäkin on äitini käsialaa.
Asuun kuului villatakki, housut, myssy ja sukat.
Tässä koko setti.


Tässä vielä kuva kuopuksestani, joka tyytyväisenä uinuu vaaleanvihreässä asussaan.



Kun sininen autovillatakki kävi esikoiselle pieneksi, teki äitini vihreän villatakin.
Tämä oli kissojen takia erityisen rakas kaikille kolmelle lapselleni.
Tähän neuletakkiin kuului myös samanväriset yksiväriset housut, mutta niitä en löytänyt.



Kissat ovat olleet rakkaita kaikille lapsilleni, ja myös äidilleni. 
Saimme lapsilleni käyttöön myös toisen ihanan kissavillatakin. 
Tämän äitini on tehnyt ensimmäiselle lapsenlapselleen, veljeni tyttärelle, joka on kolme vuotta omaa esikoistani vanhempi.





Keskimmäinen piti tätä villatakkia jouluna, kun se oli hänen mielestään niin ihanan joulunpunainen.
Tässä hän poseeraa onnellisena joululahjapakettiensa vieressä viisivuotiaana.



Kissojen lisäksi on ollut myös koiraneule. 
Sen äitini teki myöskin veljeni tyttärelle. 
Tämä koiravillapaita periytyi myös minun lapsilleni, ja tätä ovat äitini kaikki neljä lapsenlasta käyttäneet. 
Tämä oli aivan ihana!




 Takana oli tietenkin koira takaa.



Tässä esikoiseni lukee Aku Ankkaa hänelle tyypillisessä eriskummallisessa lukuasennossa koiravillapaita yllään.



Kolmas lapsemme on tyttö, ja hänelle saimme veljeni perheeltä käyttöön myös tämän vaaleanoranssin nutun. Tämä on myöskin äitini tekoa, ja tehty veljeni tyttären synnyttyä vuonna 1992.



Tyttären synnyttyä innostui anoppinikin taas neulomaan uusia vaatteita, koska aikaisemmat taisivat olla hänen mielestään liian poikamaisia. 

Punainen villatakki ja samanväriset housut olivat tyttärelläni käytössä parivuotiaana.




Myös punasävyiset raidalliset villahousut tulivat tarpeeseen.



Ja punainen villatakki. 



Hieman isompana tyttärelläni oli keltainen, puuvillainen pitsineuletakki.



Ja keltainen lyhythihainen neulepaita.



Hieman isompaa kokoa on jo tämä vihreä puuvillaneule, jonka esikoiseni sai kummitädiltään lahjaksi. Tässä oli herkullinen jäätelökuvio edessä.



Villasukkia meillä on valtavat määrät. 
Tässä yhden pussin sisältö.



Joukossa on äitini ja anoppini nuelomia sukkia, ja myös muita lahjaksi saatuja. 
Osaatte värimaailmasta varmastikin arvata, mitkä saimme tyttären synnyttyä ja mitkä ovat poikien jäljiltä. Tytär on kyllä pitänyt han kaiken värisiä vaatteita, myös poikien vanhoja. 
Pojilleni ei kuitenkaan tainnut kukaan tuoda vaaleanpunaista.

Keskimmäinen lapseni oli pienempänä erityisen innostunut kaikista hyönteisistä ja ötököistä.
Ostin hänelle leppäkerttusukat torilta, ja näitä hän piti joka yö.
Näitä pidettiin sitkeästi vielä silloinkin kun kantapää oli jo melkein varren suussa saakka.
Oli ne rakkaat.


Lapasiakin on monenmoisia, mutta nämä taisivat olla yhdet mieluisimmista.



Lapasiin, kaulaliinoihin ja pipoihin loppui jaksamiseni, sillä niitä olisi aivan liikaa.
Ehkä ne ovat myös aika tavanomaisia, joten unohdetaan ne.


Oi niitä aikoja.
Silloin ei Anniina ehtinyt neuloa.
Isoäitien puikot viuhuivat onneksi sitäkin ahkerammin.

Nyt, kun olen taas löytänyt neulomisen ihanuuden, täytyy vain odotella ja toivoa saavansa jonain päivänä lapsenlapsia.

Luultavasti niidenkin äidit ovat pikkulapsiaikana kiireisiä.
Silloin tämä mummu kyllä neuloo!


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Baby Blues-sukat

Esikoisestani on tullut hiljattain täysi-ikäinen. 
Juuri äsken hän vasta syntyi. 
Juuri äskenhän näitä pikku varpaita ihmeteltiin.



Valokuva-albumiin olin kirjoittanut tämän kuvan vierelle:

"Rakas Jeesus, kuule meitä,
siunaa vastasyntyneitä.
Hoida kättä, pikku jalkaa,
nyt kun elon taival alkaa."



Nyt tein hänelle villasukat kokoa 43.



Sukat on neulottu jälleen kerran nostetuilla silmukoilla, mutta hieman eri tavalla kuin edelliset.
Tällä kerralla tein myös nilkan kohdalle resoria, koska tuo malli on joskus melko tiukka.
Tämä istuu kyllä jalkaan varmaankin vielä paremmin kuin edelliset versiot.

Tein tällä kerralla myös sillä tavalla erilaisen raidoituksen, että neuloin raitalangalla aina 2 kerrosta, jolloin nostin joka neljännen silmukan neulomatta.
Sitten neuloin yksivärisellä vain yhden kerroksen kokonaan oikein.
Tällä tavalla sain nuo nostettujen silmukoiden muodostamat pystyraidat kokonaan sinisiksi.
Lanka on 7 veljestä farkkua ja sinisävyistä raitalankaa. 

Ristin nämä sukat baby blues-sukiksi osittain niiden sinisten sävyjen takia, mutta myös nostalgiasyistä.
Minulla taitaa olla jonkinlainen baby blues juuri nyt, kun ihmettelen tätä ajan kulua.
Miten minun lapseni voi olla täysi-ikäinen?

Löysin yhdet sävyyn sopivat pienet sukat mittakaavaa näyttämään.
Näillä taidettiin ottaa ensiaskelia vähän alle vuoden iässä.



Selailin vanhoja valokuvia.
Itkin ja nauroin.
Onneksi enemmän nauroin.



Lasten vauva-ajat olivat sitä aikaa elämässäni, jolloin en tehnyt yhtään käsitöitä. Ei ollut aikaa eikä kiinnostusta, eikä tarvettakaan. Oli tuoreet isovanhemmat - mummu ja isoäiti - joiden tuotantoa oli kaikkien lasteni yllä.

Ensimmäinen vauvamme tuotiin kotiin tällaisessa äitini neulomassa villa-asussa. 
Sukat oli jo potkittu pois tässä vaiheessa.



Vihreän asun myssy oli liian iso, mutta onneksi oli anopin kutoma keltainen asu, jonka myssy oli pienempi. Keltainen asu oli tällainen. Tässä vaiheessa oli pää jo kasvanut niin, ettei myssy ollut enää noin iso kuin ylemmässä kuvassa.


Esikoiseni syntymämitat olivat 3440g ja 50cm. 
Puoli vuotta sitten viimeksi mitattaessa oli pituutta 181cm. 
Tänään varmaan enemmän. 

Onnellista matkaa iso lapseni!

Jeesus, siunaa tuota isoakin jalkaa
nyt, kun aikuisuus alkaa.



tiistai 29. lokakuuta 2013

Langaton neuloja

Neulojan painajainen olisi varmaankin olla langaton. 
Onneksi minun tapauksessani ei nyt ole kyse siitä.

Olen monesti miettinyt, miten saisin yhdistettyä kaksi rakastamaani asiaa - käsityöt ja lukemisen. 
Pystyn kyllä kudin tai virkkuu kädessäni katsomaan telkkaria, mutta kirjojen lukeminen onkin hieman kinkkisempi juttu. 
Kokeilin laittaa kirjan keittokirjatelineeseen, mutta sivujen kääntäminen oli työlästä. 
Ei hyvä.

Vasta tänä syksynä olen löytänyt kunnolla äänikirjat. 
Olen toki aina tiennyt niiden olemassaolon, mutta en vaan ole osannut kuunnella kirjoja toisen lukemana. 
Kunnes lainasin kirjastosta ensimmäisen. 
Se oli menoa kerrasta.

Ensimmäinen kuuntelemani kirja oli Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka oli ollut luettavien listallani jo iät ja ajat. 



Kirjan arvostelu löytyy esimerkiksi täältä


Kirja oli kuuntelukokemuksena vaikuttava. Tarina vei välittömästi mukanaan ja herätti monenlaisia tunteita. Kirjat lukeneet tietävät varmasti, ettei se oli mitään ihan kevyttä luettavaa. Se oli kuitenkin erittäin hyvä kirja, ja suosittelen sen lukemista kyllä lämpimästi.

Kuuntelukokemuksena kirja oli myös monella muulla tavalla hyvin avartava. 
Oli niin mahtavaa, kun pystyi yhdistämään kutomisen ja lukemisen näin sujuvasti. 
Kuunteluun pystyi keskittymään aivan täysillä kutimen kanssa, varsinkin aamupäivisin kun olin yksin kotona. 

Perheen saapuessa koulusta ja töistä kuunteluun keskittyminen kävi kuitenkin aika hankalaksi. 
Muut eivät myöskään välttämättä pitäneet siitä, että olohuoneessa kaikui stereoista täysillä kirja. 
Pitäisi siis olla kuulokkeet.

Kaikki talosta löytyvät kuulokkeet olivat kuitenkin niin lyhytjohtoisia, etten pystynyt kuuntelemaan niiden avulla mukavasti. Meillä ei myöskään ole toimivaa pientä cd-soitinta, enkä viitsinyt ruveta siirtämään yhdeksää cd-levyä koneen kautta iPadillekaan. 
Tarvittiin siis uudenlainen ratkaisu - langattomat kuulokkeet!



Nämä löytyivät alkusyksystä Prisman hyllystä, ja ovat osoittautuneet hintansa veroisiksi. 
Olen kuunnellut sekä musiikkia että kirjoja kotosalla puuhaillessani, ja ennen kaikkea kutoessani. 
Nämä korvilla olen myös viikannut pyykkejä ja siivonnut. 
Kuulokkeiden kuuluvuusalue riittää pitkälle, olenpa tainnut käydä nämä korvillani postilaatikollakin. 
Jos en ole yksin kotona, huutelen yleensä muulle perheelle, että pitää tulla sanomaan lähelle tai koputtamaan olkapäälle, jos on asiaa - huutoja en kuule.

Mitä sitten olen kuunnellut?
Hyvin sekalaisia kirjoja, joita nyt kirjatosta olen löytänyt. 
Eilen sain loppuun Jane Austenin klassikon Viisasteleva sydän. Olen kuunnellut myös useamman Agatha Christien dekkarin. Olen kuunnellut Heli Karhumäen lyhyitä Murretarinoota Pohojammaan murtehella ja vähän myös Knallia ja sateenvarjoa.
Nyt on menossa Seppo Jokisen dekkari.



Neulekorissani on nyt lankojen lisäksi uusi tulokas.
Alta pilkistää Sukkasadon viimeisen parin ensimmäinen sukka, toista työstetään edelleen.



Tällainen on siis langaton neloja Sohvaneulomossa. 
Onneksi ei sentään neulelangaton!



torstai 24. lokakuuta 2013

Syysloma

Vuorotteluvapaalla ollessa koulujen syysloma tuntui melko erilaiselta. 
Yleensä sitä laskee päiviä ja on todella loman tarpeessa, vaikka lomaa olisikin vain kolme koulupäivää. Tällä kerralla oli lähinnä kivaa, että muullakin perheellä oli muutama päivä vapaata.

Olimme kovasti toivoneet pääsevämme johonkin pikku reissuun, mutta siinä vaiheessa kun kohdetta vielä pohdittiin, tuli tieto anopin pienestä operaatiosta juuri syysloman aikaan. Hän kun asuu yksin ja tarvitsi saattajaa ja hieman kotiapua, niin suunnaksi valikoitui sitten anoppila. 
Ei huono sekään, vaikka jälkikasvun mielestä liian tavanomainen. 
Siellähän me aina ollaan.

Loman mukavinta antia oli jälleen kerran kiireettämyys, yhdessäolo ja tietenkin kissojen silittely. 
Sitä kun ei voi kotona tehdä. 
Tämä yksilö viihtyi parhaiten sohvan selkävojan takana ikkunalaudalla. Tämä taitaa olla moderni versio uuninpankosta, sillä heti alapuolella hohkaa lämpöpatteri. Hyvin kissamainen paikka siis. 
Tässä sitä oli mukava ottaa vastaan silittelyä ja kehrätä.



Lomalla tulee yleensä ulkoiltua paljon, ja se oli toiveena tälläkin kertaa. 
Valitettavasti vaan sää oli suuren osan ajasta todella kurja. 

Reissun aikana näimme syksyn ensimmäiset lumetkin, ja anopin kukkamaat peittyivät valkean vaipan alle - ainakin osittain. 
Sitkeästi nämä ovatkin kukkineet pitkälle lokakuuhun.






















Kesästä muistutti kukkien lisäksi lintujen syöttöpaikka. 
Juhannuksena nautimme tästä laatikosta lasilliset mureiden pihvien kera, nyt siitä saavat linnut kauranjyviä. Ohje taitaa olla niksi-Pirkasta.






Reissussa sain valmiiksi myös yhdet perus-villasukat. Nämä on kudottu tilauksesta ystäväni teinipojalle. Päävärinä on rakastamani suklaanruskea 7 veljestä. Raidoitin sitä ruskeakirjavalla tweedillä ja laitoin varsiin tehosteväriksi kirkasta sinistä. 

Poikkesin myös salaisessa maalaiskaupassani, jossa oli edelleen hyllyssä tuota kaunista ruskeaa, vaikka se onkin jo poistunut Novitan valikoimista. Nyt on taas kaksi kerää lisää jemmassa. Harmittaa aina, kun joku hyvä väri poistuu valikoimasta! 



Perussukat, koko 41-42
Lanka: 7 veljestä ruskea, sininen ja tweed (kaikki viime talven värejä)
Puikot: 3,5 mm