maanantai 25. marraskuuta 2013

Creeper hiipi sukkiin

Jokainen, jolla on tietokonepelejä pelaavia lapsia lähistöllä, on varmaan ainakin kuullut sanan Minecraft. Jos et ole kuullut, niin riittää varmaan tiedoksi, että se on tietokonepeli. 

Minäkään en pelistä kovin paljon tiedä. 
Kaikki kolme lastani ovat kuitenkin peliä pelanneet enemmän tai vähemmän. 
Pari kesää sitten Tukholmassa käydessämme piti jopa käydä vierailulla pelin kehittäjän toimistolla. 
Eli on se aika tärkeä juttu, kun piti ihan pelin keksijän nimmari käydä hakemassa Tukholmasta asti. 

Yksi pelin hahmoista on Creeper.



"Creeperit ("Lurkit", "Hiipijät" tai "Ryömijät") ovat pelin tunnetuin, Survival Test -versiosta asti pelissä mukana ollut joukko. Ne ovat yksi pääasiassa yöllä liikkuvista aggressiivisista joukoista. Kuollessaan creeperit pudottavat satunnaisia määriä ruutia.

Creeperit ovat hyvin hiljaisia liikkujia, ja kun sellainen pääsee pelaajan luokse, se alkaa päästää sihisevää ääntä ja räjähtää 1,5 sekunnin kuluttua, joka voi osoittautua hyvin tuhoisaksi niin pelaajalle kuin ympäristöllekin. Ne eivät myöskään syty tuleen Auringon noustessa, kuten jotkin muut agressiiviset joukot. Creeperin räjähdys voi tuhota suuriakin rakennelmia."  

Tekstin lähde ja kuva: Minecraft-wiki




Creeper-sukat olivat 16-vuotiaani toivelistalla, kun kyselin väritoivetta villasukkiin. Onneksi tämä hahmo oli minulle jo ennestään tuttu, samaisella pojalla kun on jo ennestään Creeper-pehmolelu. 


Hahmo on onneksi aika yksinkertainen tehdä, joten sitten vaan suunnitelemaan!
Tällaiset sukat sain eilen valmiiksi.


Sukat ovat ilmeisesti aika huonosti jalassani, koska kuvassa toisen sukan Creeper näyttää paljon pienemmältä. Kyllä ne kuitenkin samankokoiset ovat!
Pehmo-Creeperkin tuntui pitävän näistä, kun se tunki kuviin mukaan :-)





Vartta kiertää neljä Creeperin päätä, ja sukan terässä on yksi kokonainen hahmo keskellä. Jotta sain langat juoksemaan mukavasti mukana, tein alapuolen musta-vihreää ruutua.


Siellä ne nyt odottavat pojan sängyllä uutta omistajaansa koulusta ja lämmittävät tuota pehmoa.
Toivottavasti kelpaa!


Malli: Omasta päästä
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm


Tässä vielä Creeperin neulekaavio,
jonka piirsin näitä sukkia varten.












lauantai 16. marraskuuta 2013

Terveisiä messuilta

Suomen kädentaidot -messut ovat taas käynnisstä Tampereella.



Vuorotteluvapaan luksusta oli päästä sinne heti perjantaina.
Messuilla oli jo alkajaispäivänä paljon väkeä, mutta mahduimme kälyn kanssa silti hyvin kulkemaan.

Oli ihanaa taas kulkea ja katsella ja nauttia.
Hypistellä ihania lankoja:
mohairia - alpakkaa- silkkiä... ja vaikka mitä!

Tällä kerralla tein ostoksia hyvin maltillisesti, mutta ainahan sitä nyt jotakin tarttuu mukaan.
Olin varta vasten järjestellyt lankakaappiani edellisenä iltana, jotta ihan varmasti tietäisin minulla olevan lankoja riittävästi...

Siksi pystyin kävelemään esimerkiksi Novitan osastolla ihan rauhassa, vaikka siellä olisi ollut rakastamaani suklaanruskeaa seiskaveikkaa neljä kerää kympillä. 
Joitakin vanhoja tweed- ja raitalankavärejä olisi myös ollut kolme kerää kympillä.
Sanoin itselleni tylyn asiallisesti, etten tarvitse niitä. Varsinkin, kun Novitan lankoja saa joka marketista. Miksi näitä pitäisi messuilta raahata?

Olin jo etukäteen päättänyt, että jos lankaa ostan, niin vain jotakin sellaista, jota ei ihan joka kaupasta saa. Siispä ainoa lankaostokseni oli 100 grammaa Wetterhoffin Sofia-silkkivillaa.
Ostin myös lankojen mukana vitosella ohjevihkosen, jossa on asusteohjeita.


Viime vuoden messuilta ostin tätä samaa lankaa, josta tein tämän setin.


Ajattelin tehdä nyt samasta langasta vielä lapaset tai kämmekkäät.


Vaikka lankaa tulikin mukaan vain vähän, ostin sentään jotakin pientä neulomistarviketta.
Esimerkiksi Ullakkopuodin puikottimen

Tuo musta osa on kuminauhaa, ja punaiset päät ovat kätevät pikkua taskut, johon puikkojen päät saa pujotettua. Näin keskeneräinen työ pysyy mukavasti kasassa. 
Tämä oli loistava ostos ja pääsi heti käyttöön keskeneräisiin sukkiini.



Succaplokin osastolta ostin myös uuden puikkomitan, ne on niin ihania. 
Ja ainahan se vanha puikkomitta on kadoksissa...
Tällainen violetti Paavo muutti meille.


Succaplokille lisäpisteet siitä, ette ostokset pakattiin sanomalehdistä taiteltuihin pussukoihin.
Oman pussukkani käteen saatuani myyjä vielä sanoi, että pussissa on myös pieni yllätys.
Kotona avasin jännittyneenä pussin sisällä olevan toisen pienen pussin.

Sieltä paljastui pieni riipus, jossa oli 5cm:n mitta-asteikko ja 3mm:n puikkomitta.
Tästähän tulee ihana lisä vaikkapa avainnippuuni.
Tai miksei vaikka kaulakoruksi. Ihana!




Löysin myös pienen laukun. 
Sellaisen, johon mahtuu puhelin, vähän rahaa, avaimet ja vaikkapa huulirasva.
Kaiken lisäksi laukku on vuorattu sateenpitävällä kankaalla.
Usein tarvitsee jotakin ihan pientä laukkua, jos ei tarvitse paljon mitään mukaan.
Tämä kulkee myös aikanaan työpaikalla kätevästi mukana, joko olalla tai kaulassa.


Takapuolella on vielä erillinen vetoketjutasku ja ripustin.


Ja sitten ne turhamaiset ostokset...

Ei kai koruja voi naisella olla liikaa? 
Varsinkin, kun on kyseessä käsityönä tehdyt uniikkikorut, jotka eivät ole edes superkalliit.
Mieluummin minä sellaisia käytän kuin kultaa ja timantteja.

Ostin setin, jokon kuuluu kaulariipus ja korvikset. 
Ne on tehty lasista, ja sisällä oleva kuvio välkkyy ihanasti erilaisissa valaistuksissa. 
Kuvasin ne tähän talven auringon paistaessa taustalta.





Korujen tekijä löytyy täältä.
Ihania muitakin tuotteita olisi ollut tarjolla!
Ostin samalta tekijältä vuosi sitten nämä tapettikorvikset.
Miten niin olen tavoilleni uskollinen?



Paljon muutakin ihanaa näkyi, ja jotakin muutakin tuli mukaan.
Niistä ei kuitenkaan sen enempää kerrota, kun ovat lahjoiksi tarkoitettuja.

Messuvierailu oli taas mukava.
Nyt on kurkku kipeä ja nenä tukkoinen.
Toivottavasti ei pahempaa tautia ole tulossa!

Mukavaa viikonloppua!
Menkäähän messuille, jos pääsette!



torstai 14. marraskuuta 2013

Hevostytön sukat

Tyttäreni harrastaa ratsastusta - sekä oikeilla hevosilla että keppihevosilla.


Siispä jotakin hevosaiheista piti keksiä myös uusiin villasukkiin.
Hyvinhän nuo sopivat muiden ratsastusvarusteiden joukkoon!



Sukan varren yläosaan tuli kahdella jalalla seisovia hevosia.


Sukan lapaan tein hevosenkenkiä ja ravaavia hevosia.


Hevosenkengät tein omalla ideallani ruutupaperille.
Hevosten mallit ovat Ravelrysta lataamastani hevospipon ohjeesta.
Tuhlasin oikein 3 euroa tuohon ohjeeseen, sillä ajattelin hyvästä hevosmallista olevan hyötyä jatkossakin. Mutta löytyyhän noita hevosia googlaamalla varmasti ilmaiseksikin.


Kirjoneuleet eivät ole koskaan olleet minulle helppoja, koska meinaan aina tehdä niistä liian tiukkoja.
Jouduin nytkin purkamaan ensimmäisen sukan ensimmäisen hevoskuvion.
Toisella kerralla alkoi sujua paremmin.

Tein aluksi joustinta 48 silmukalla, ja lisäsin sitten joka puikolle kaksi silmukkaa kuviota varten.
Ennen kantapäätä taas joustinneuletta.

Sukat on tehty seiskaveikasta 3,5 mm:n puikoilla.


Olisin halunnut kuvata sukat tallilla. 
En sitten kuitenkaan ruvennut nolaamaan tytärtäni ripustelemalla villasukkia karsinan oveen. 
Siistä toivottelen näiden sukattomien tallikuvien myötä mukavaa loppuviikkoa.













sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Tänään on juhlittu lasteni isää. 

Pöytään katettiin tällainen hieno muki, jonka tyttäreni on tehnyt muutama vuosi sitten. 
Mukin teksti kokonaisuudessaan kuuluu: Maailman paras isä tietää kaiken.


Mieheni toivoi tällä kerralla suklaista Sacher-kakkua.
Se aiheutti ensin hieman päänvaivaa, koska en ole koskaan ennen leiponut Sacheria.
Kakku onnistui lopulta oikein hyvin, reseptin löysin Valion nettisivuilta.


Lapsillani ei ole enää kumpaakaan isoisää, joten isänpäivää voimme viettää ihan oman perheen kesken.
Oma isäni on ollut poissa jo helmikuusta 2005, mieheni isä kaksi vuotta.
Olen iloinen siitä, että kaikki kolma lastani muistavat ainakin jollain tavalla molemmat isoisänsä.
Itse en koskaan saanut tutustua omiin isovanhempiini.

Tällaisina päivänä isää tulee aina erityisen ikävä.

Minun isäni oli ajalleen melko epätyypillinen mies. 
Hän teki todella paljon kotitöitä: siivosi ja laittoi ruokaa usein. 
70-luvulla se oli vielä aika harvinaista miesten työtä.

Isä myös oli parempi ompelukoneen käsittelijä kuin äitini. 
Aina, jos esimerkiksi housuja piti lyhentää, niin isä hoiti sen homman. 
Samoin ikkunaverhojen ala- ja yläkäänteet.
Neulepuikkoihin hän ei kuitenkaan koskaan ainakaan minun nähteni tarttunut.
Se oli äidin hommia.

Kerran isä ompeli minulle housut. 
Se taisi olla vähän ennen kuin menin kouluun, koska olin koulussa kertonut, että meidän isä on oikea yleiskone. Alaluokkien opettajani muistaa tämän vieläkin.
Minulla oli yhdet mielestäni todella hienot vihreäruudulliset housut, jotka jäivät lyhyiksi. 
Isä oli ratkonut niistä saumat ja piirtänyt kaavat uusia varten. 
Oli se aika poika se minun isäni.

Yksi suuri aarteeni on tämä käsityöpussukka, jonka isä on tehnyt minulle.




Tässä pidän vieläkin käsityöjuttujani.
❤ Isä ❤










maanantai 4. marraskuuta 2013

Pipoa ja peilikuvia

Minulla on Novitan Puro-langasta tehtyjä asusteita luumupuu-sävyssä.
Niistä olen kertonut aikaisemmin täällä.

Keväällä kävi kuitenkin niin hassusti, 
että pesin vahingossa pipon pesukoneessa muun villapyykin mukana. 
Ou nou.
Huonostihan siinä kävi, paitsi jos pitää huovutetusta ja liian pienestä piposta.


Tällainen pipo oli uutena.
Tässä kuvassa reunus on käännetty kaksinkerroin.



Pipo huopui niin paljon, ettei se enää sovi suureen päähäni mukavasti.
Onneksi lankakaappini perukoilta löytyi vielä kaksi kerää tuota samaa lankaa. 
Olin ostanut ne varmuuden vuoksi varastoon, kun tuota poistunutta sävyä myytiin alekorissa.

Sitten vaan töihin ja uusi pipo puikoille. 
Kylläpäs se olikin mukavaa vaihtelua 11 sukkaparin jälkeen!

Tästä tuli aika kiva.
Tällainen se on edestä.


Ja tällainen takaa.


Ulkona on niin kuja ja harmaa sää, että jouduin ottamaan kuvat keinovalossa. 
Pipoon tulikin aika tummia sävyjä verrattuna tuohon vanhaan, mutta näissä kuvissa väri on ehkä vielä hieman oikeaa syvempi ja tummempi kuvausolosuhteista johtuen.


Ja sitten vielä yksi taiteellinen kuva sivulta päin. 
Kuva on otettu peilin kautta, ja minulla näyttää olevan tuplakädet tuossa peilin reunassa. 
Voi kunpa olisikin. 
Kuinka nopeasti silloin puikot viuhuisivatkaan!


Pipo on neulottu Novita-lehden syksy 2009 ohjeella. 
Reunan joustinneule on tehty 4,5 mm:n puikoilla ja muu osa 5 mm:n puikoilla.
Ohje löytyy myös Novitan nettisivuilta.

Näissä kuvissa pipo on päässäni "perinteiseen" tapaan reuna kaksinkerroin käännettynä. 
Tuntuu ihanan lämpimältä korvilla.

Tämän mallin voi toki laittaa päähänsä myös hieman trendikkäämmin.
Silloin jätetään reunus suoraksi ja pipon pää jää roikkumaan.



Molempi parempi.
Taidan kuitenkin olla enmpi perinteinen, enkä niin perusta noista lötsöpiposta.
Mutta meneehän se niinkin.

Mikä tärkeintä, väri sopii hyvin päälläni olevaan kevytuntuvatakkiin.
Sointuvat värit ennen kaikkea, vai mitä?

Mukavaa alkuviikkoa.
Minä siirryn taas sukkahommiin.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sukkasadon saalis

Lähdin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukaan sukkasatoon.
Omat tuotokseni raportoin sukkasadon Heinälatoon.
Tavoitteeni oli saada neulottua yhdet sukat viikossa, ja suunnilleen niin taisi käydäkin.
Sadonkorjuuaikaa oli syys- ja lokakuu, eli hieman vajaat 9 viikkoa.
Minä sain valmiiksi 9 sukkaparia, eli tavoitteessa pysyttiin.
Hyvä minä!

Tässä kaikki sukkasatotuotokseni vielä yhtenä kollaasina.


Erityisen mukavaa oli tässä tempauksessa lukea muiden sukkasatolaisten tuotoksista.
En voi muuta kuin ihmetella, kuinka nopeita jotkut ovat.
Miten ihmeessä jotkut ehtivät saada valmiiksi kymmeniä pareja sukkia?

Sukkasadon sukat piti saada valmiiksi lokakuun loppuun mennessä, ja tänään sunnuntaina klo 18 oli viimeinen hetki raportoida tuotoksensa mukaan. Kävin juuri katsomassa kolmessa alablogissa vimeisimmät raportit, ja koko sukkasadossa saatiin näköjään valmiiksi 1080 paria sukkia! Aika mahtava saalis.

Ennen sukkasadon alkua päätin käyttää jämälankoja varastoistani, eikä tarkoitus ollut ostaa uusia lankoja ollenkaan. No joo, ehkä nyt ei kannata muistella tuota liikaa... Käytin toki paljon jämälankojakin, mutta sitten sattui monesti puuttumaan joku sopiva perusväri, joka olisi sopinut noiden jämäkerien lisäksi. Eli tulihan sitä uutta lankaakin hankittua. Onneksi kuitenkin vain yksivärisiä, joita tarvitaan aina. Eikös niin?

Nyt oli kyllä kiva aloittaa välillä muuta neulomusta. Tulihan niitä sukkia tehtyäkin jo 11 paria peräkkäin, tein nimittäin jo kahdet ennen sukkasadon alkua. Tänään sain valmiiksi uuden pipon, ja ilatapuhteeksi olisi vielä tiedossa lankojen päättelyä. Hyvällä onnella siis piporaporttia luvassa huomenna.

Sarilla oli tänään blogissaan mielenkiintoisia vanhoja esineitä, joiden tunnistamisessa hän kaipaisi apua. Käyhän sinäkin kurkkaamassa, jos tunnet vanhoja käsityötapoja.

Uusi viikko alkaa kohta, ja minulla ei ole aavistustakaan, mitä uutta työtä aloittaisin seuraavaksi.
Pitäisikö tehdä vaikka vaihteeksi sukat?




perjantai 1. marraskuuta 2013

11 asiaa -haaste

Sain haasteen satunNaisen blogin Paulalta.


Ohjeet olivat tällaiset:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.

Tässäpä sitä riittikin pohdittavaaa kerrakseen!
Ajatukseni kiemurtelivat sinne tänne, kuten tämä sormustinkukka.


Tässä olen minä.
Alla 11 asiaa minusta.


1. Synnyin keisarinleikkauksella. 
Leikkaava lääkäri viilsi leikkauksessa haavan päähäni, siksi kuvassa näkyy hiukseton kohta.
Omakin esikoiseni syntyi keisarinleikkauksella, ilman pään haavoja.

2. Menin naimisiin 22-vuotiaana. 
Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa.

3. Minulla on yksi isoveli.

4. En haluaisi asua mustavalkoisessa ja/tai hyvin minimalistisesti sisustetussa kodissa. 
Kotini on aina hieman sotkuinen, 
kasoja on kaikkialla, 
huonekalut eivät välttämättä sovi aina yhteen jne. 
Mutta se on minun kotini ja viihdyn siellä.

5. Olisin halunnut tuntea isovanhempani. 
Heistä vain yksi oli elossa syntyessäni, ja hänkin kuoli kun olin hieman alle 3-vuotias.

6. Äitini on sairastanut polion 1-vuotiaana. 
Minä olen iloinen, että minut on rokotettu, vaikka inhosinkin pienenä kaikkia piikkejä.

7. Nuoruuteni harrastin musiikkia.
Soitin pianoa ja lauloin kuorossa. 
Nyt seuraan lasteni musiikkiharrastuksia ja kuuntelen sujuvasti.

8. Ensimmäinen kesätyöni oli maatalouslomittajana.
Vaikka olenkin maalta, en ole itse maalaistaosta. 
Pääsin töihin tätini maatilalle äitini lapsuudenkotiin. 
Se oli hienoa!

9. Minulla on laktoosi-intoleranssi.
En voi syödä enää edes vähälaktoosista ruokaa, täysin laktoositonta vain.
Onneksi sellaisia jäätelöitä on nykyään paljon valikoimissa.

10. Vien aloittamani asiat loppuun.
Aloitan yleensä uuden käsityön tai uuden kirjan vasta, kun edellinen on valmis.
Alan kai muuttua: minulla on nyt yöpöydällä kolme keskeneräistä kirjaa, joita luen iltaisin fiiliksen mukaan. 

11. Olen tyytyväinen elämääni.
Noin niinkuin periaatteessa.
Kaikki on hyvin.
 Vaikka ainahan sitä ihminen valittamista keksii.
Yritän lopettaa turhasta valittamisen!




Sitten satunNAisen PAulan kysymyksiin.


1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä?

Näistä ehdottomasti neulominen ja lukeminen.


2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut?

Ostin eilen bambuiset 4 mm:n sukkapuikot, kun huomasin, ettei minulla ole sitä kokoa.


3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.?

Yleensä neulon olohuoneen sohvalla, ei kai blogini nimi muuten olisi Sohvaneulomo :-)
Kirjoja luen eniten sängyssä iltaisin.


4. Miten aloitat aamusi?

Puurolla ja kahvilla aamun sanomalehden kera.


5. Miten rentoudut?

Liikkumalla, tekemällä käsitöitä, lukemalla, katselemalla televisiota...


6. Mikä saa sinut hymyilemään?

Hymyilevät ihmiset, tilannekomiikka, lasten sutkautukset.


7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen?

Aloitin bloggaamisen vuoden 2012 alussa.
Halusin pitää päiväkirjaa tekemistäni käsitöistä ja ajattelin, että voisihan sen myös julkaista.
En ole blogiani kauheasti mainiostanut, mutta nyt täällä vierailee keskimäärin 200 lukijaa päivässä. 
Joskus enemmänkin.
Lisää mahtuu, mutta hitaasti hyvä tulee.


8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja?

Kyllä.
Lukulistallani on paljon blogeja, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja joista saan myös paljon ideoita. 


9. Osallistutko blogiarpajaisiin?

Aina joskus.
Kerran olen voittanutkin, siitä kerroin täällä.


10. Mitä toivot alkavalta talvelta?

Kirkkaita ja aurinkoisia pakkaspäiviä, jolloin on ihana ulkoilla.


11. Millainen on joulusi?

Perinteinen.
Olemme kotona oman perheen kesken.
Kinkkua ja laatikoita.
Herkkuja ja suklaata.
Tapaninpäivänä varmaankin lähdemme sukuloimaan.




Sitten minun 11 kysymystäni. 
Ensimmäisen kopioin vanhoista, siitä on niin hyvä aloittaa.

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi:
neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu, mikä? 

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi? 
Mikä sai sinut aloittamaan ja mikä bloggaamisessa on mukavinta?

3. Mistä muusta kuin blogisi nykyisestä sisällöstä voisit kuvitella kirjoittavasi?

4. Miksi kirjoitat tai et kirjoita bogiasi omalla nimelläsi ja omilla kasvoillasi?

5. Miten opit aikoinaan neulomaan ja virkkaamaan? 
Vai etkö osaa vieläkään?

6. Mitkä viisi asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? 
Siis asiaa tai esinettä, ei ihmisiä.

7. Mitä kirjaa/kirjoja suosittelisit ventovieraalle ihmiselle? 
Miksi?

8. Mikä saa sinut iloiseksi?

9. Mitä katsot televisiosta?

10. Mitä löytyy aina käsilaukustasi?

11. Mihin olet tyytyväinen itsessäsi?



Näiden voikukanhahtuvien mukana puhallan haasteen eteenpäin.



Tässä 11 blogia, joiden toivon ottavan haasteen vastaan! 
Olkaa hyvät!

Helka ja Aarni


Miksiköhän vain 11 blogia?
Minusta olisi oikein ihanaa kuulla muidenkin vastauksia näihin kysymyksiini.
Olisi mukava oppia tuntemaan lukijoita ja satunnaisia vierailijoitani paremmin - samalla sohvallahan tässä sentään istutaan.
Eli ottakoon haasteen vastaan myös moni muu täällä poikkeava.
Ja jos et halua jatkaa haastetta, tai tämä on ollut jo sinulla, voit myös vain vastata minun antamiini kysymyksiin.
Jos et halua vastata omalla blogipostauksellasi, tai jos sinulle ei ole omaa blogia, voit myös vastata kysymyksiin täällä viestiketjussa.

Kuulumisiin!