lauantai 11. tammikuuta 2014

Kaukana Strömsöstä

Viime vuoden huhtikuussa minulla oli vino pino isoäidinneliöitä.


Silloin niitä oli 63 kappaletta. 
Sen jälkeen virkkasin niitä vielä 14 lisää.
Helppo ja mukavahan näitä oli virkata jämälangoista.
Mutta jos vaan virkkaa lisää, eikä tee niistä mitään? 
Eihän se projekti silloin etene Strömsön tahtiin.

Nyt löysin taas tämän huhtikuusta saakka koskemattomana olleen kassin.
 Siitä löytyi 77 neliötä.


Silloin, kun virkkasin ensimmäset neliöni vuonna 2011 kuvittelin kokoavani värikkään peiton tuossa tuokiossa. Olinpas minä lapsellinen.

Nyt, kun ensimmäisten neliöiden virkkaamisesta on kulunut kolme vuotta, sain virkattua vielä kolme neliötä. Lappuja on nyt 80 kappaletta, siis 8x10 -kokoinen peitto tulossa.
Nyt olen vihdoin päässyt seuraavaan vaiheeseen, ja päätin kertoa siitä oikein täälläkin, että varmasti saan vietyä projektin loppuun tällä kertaa. 

Nyt siis olen viimeistelemässä lappusia. 
*syvä huokaus*



Yleensähän virkatessa langanpäät saa kätevästi virkattua työhön mukaan. 
Niin kai olin luullut nytkin.
Mutta kun näissä neliöissä tulee noita reikiä, niin näkyyhän ne lankajuoksut rumasti nurjalla puolella. Erottuu oikein selvästi.
Näyttää rumalta.
Miten ihmeessä olin noin tyhmä?



Nyt olen sitten kiskonut noita langanpäitä esiin ja pujotellut virkkuukoukulla työn sisään piiloon. 
Ja päätellyt kaikkia roikkuvia lankoja.
Lappu kerrallaan. 
Valmiina on kymmenkunta, enää 70 jäljellä...

Kaikissa neliöissä oli virkattuna jo yksi kerros kiinteitä silmukoita reunukseksi, mutta kaikki tietenkin ihan eri väreillä. Minä haluan peittooni kuitenkin jotakin yhtenäistä linjaa, joten aloin virkata kaikkiin vielä yhden kerroksen kiinteitä silmukoita tummanharmaalla langalla, jotta saan jonkin yhtenäisen värin koko peitolle. Yhdistän palaset aikanaan myös tummanharmaalla.
Se on sopivan neutraali väri, joka ei riitele minkään kanssa.
Tällaisia niistä sitten alkoi tulla.



Tästä vaan sitkeästi eteenpäin, vaikkei menekään ihan niin kuin Strömsössä.
Siellä kun kaikki sujuu niin seesteisesti ja näppärästi.

Missä niillä on rumat langanpäät?
 Missä pitkin sohvia lojuvat pienet pois leikatut langanpäiden kappaleet?
Missä kolmen vuoden projektit?
Miten niiden hermot ei mene?



Toista se on täällä minun sohvallani.
Kiukuttaa ja ärsyttää, vaikka hieno siitä kai joskus onkin tulossa.
Ja minäkö muka jotenkin kätevä käsistäni?
Kuinka kehtaan edes blogia kirjoittaa?
Tällainen hidas tumpelo.
Lopuksi kuva viime kesäiseltä Strömsön vierailulta.
Tähän seesteiseen maisemaan katsellen jatkan projektia eteenpäin.
Kuinkahan kauan kuluu seuraavaan palapeittopäivitykseen?
Vuosi?



Jos vielä joskus rupean palapeittoa tekemään, lupaan ja vannon viimeistellä jokaisen palasen heti, kun se on valmis. 
Lupaus on nyt tässä mustaa valkoisella. 
Mahdanko lukea tätä, jos joskus tällaiseen projektiin uudetaan lähden?
Toivottavasti!