keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Päiväunien aika

Nyt on aika mennä päiväunille tuonne sohvalleni, sillä suuren suuri projekti on saatu valmiiksi.
Huomaatko sohvanreunalla mitään uutta?


Uusi peittohan se siinä.

Yli kolme vuotta sitten virkkasin ensimmäiset palat,
ja tästä postauksesta saaduilla kiukku-adrenaliineilla päätin, että nythän se muuten valmistuu.
Ja nyt se valmistui.
Kylläpä sen alla on mukava köllötellä lämpimässä, kun ulkona paukkuu pakkanen.


Peittoon tuli 80 palasta.
Kokoa 108x138 cm.
Yllättävän paljon meni aikaa viimeistelyissä, sillä virkkasin jokaiseen palaan vielä yhden kerroksen harmaata - niin ja ne lankojen päättelyt...
Palasten yhdistelyyn ja reunuksen virkkaamiseen sain kulutettua viisi päivää.
Reunaan virkkasin ensin yhden kierroksen kiinteitä silmukoita, ja sitten nielä nirkkoreunan.


Peitossa on monta mukavaa muistoa.
Tuossa palassa on lankaa, josta äiti teki minulle villapaidan.
Kulmapalassa näkyy myös vähän tuota nirkkoreunusta.


Tuosta langasta tein sukat itselleni yhdellä mukavalla Lontoon matkalla.
Sukat tulivat valmiiksi lentokoneessa, ja kutsunkin niitä edelleen lentosukiksi.


Lähes jokaisesta langasta muistan, mistä se on peräisin ja mihin olen sitä käyttänyt.
Ystävien sukkiin, omien lasten sukkiin, omiin tunikoihin, villatakkiin, ...
Jämälankoja kului paljon, ja monenlaista lankaa.
Paljon on seiskaveikkaa, mutta myös nallea ja muita lankoja, joista en tiedä mitään.
Keräilin nimittäin jämiä myös äitini lankakoreista, hän kun ei niitä enää tarvitse.

Lukaisin vanhan postaukseni äidin lankakoreista, ja huomasin että se on kirjoitettu päivälleen kaksi vuotta sitten! Silloin lupailin jonakin päivänä virkata äidin jämälangoista vaikkapa peiton.
No nyt se peitto on tehty, ja on siinä äidinkin lankoja, vaikka myös paljon omiani.


Lankalaihikseen lasken kuitenkin vaan tämän vuoden aikana virkkaamani lisäpalat sekä yhdistelyyn ja reunukseen kuluttamani langat.
Niihin meni 360g, eli edelleen ollaan miinuksella!

Ihana peitto!
Taidanpa torkahtaa.