torstai 10. huhtikuuta 2014

Aikamatkalla

Olipa kerran kauan sitten nuori tyttö, joka lähti kauas kotoa vieraille maille.
Oppimaan kieltä ja näkemään maailmaa.


Siihen aikaan oli vielä erikseen Itä- ja Länsi-Saksa, ja muuri niiden välissä.



Siihen aikaan Mattikin vielä hyppäsi mäkeä,
ja tyttö sai olla todistamassa kultamitalia paikanpäällä.


Vieraalla maalla tyttö oppi uusia tapoja ja uutta kieltä.
Sopeutui uuden perheen tapoihin.
Tapasi uusia ihmisiä, näki uusia paikkoja.



Käsityötkin olivat siellä hyvin erilaisia.
Luonnonmateriaaleista tehtyjä.




Silloin ennen kännyköitä ja sosiaalista mediaa maailma oli paljon pienempi.
Oma koti ja oma maa jäivät oikeasti kauas taakse.
Järjissään selviämistä helpotti muutama uusi ystävä kotimaasta.
Välillä oli niin ihana puhua omaa äidinkieltään.
Jakaa omia asioitaan toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.

Kotiinpaluun koittaessa ystävyys ei kuitenkaan loppunut.
Vieraan maan kamara jäi taakse,
laiva kohti kotia.
Pidetään yhteyttä.


Yhteyttä on pidettykin.
Yhden kanssa säännöllisesti, toisen kanssa harvakseen.
Kolmannen ja siitä eteenpäin ei ollenkaan.

Kunnes koitti huhtikuinen päivä, ja kolme keski-ikäistä naista päätti kokoontua. 
Kutsu kävi sen yhden kotiin, joka asui välillä 10 vuotta muilla mailla ja
jonka minä tapasin viimeksi sen toisen häissä kohta 16 vuotta sitten.

Tokihan viemisiä piti viedä aivan uuteen taloon.
Vaikka edes pari patalappua.


Uuden kodin ja keittiön väreistä ei ollut hajuakaan, 
mutta onneksi näin pääsiäisen alla saattoi tehdä vaikka keltaista ja oranssia.
Nehän voi aina ottaa esille pääsiäisen aikaan ja laittaa loppuvuodeksi kaappiin.
Samalla mallilla tein joulun alla vihreitä ja punaisia.



Vähän väriin sopivia karkkeja mukaan.

Tai jos kuitenkin vähän enemmän.

Yhteiseen pöytään leivoin sämpylöitä, 
ja sitten lähdin aamulla matkaan kohti minulle aivan täysin vierasta seutua.

Meillä oli huikean hauska päivä.
Tutustuimme yhden hengen uuteen taloon.
Talossa ei ollut ennestään yhtäkään patalappua!
Emäntä oli kiitollinen ja ihmetteli, että joku osaa vielä tehdä tällaisia.

Patalaput pääsivät upouuteen keittiöön, 
jossa oli kotoisasti tiskiallas ikkunan alla.
Vanhat räsymatot lattialla.
Modernin astiakaapin paikalla vanha ihana puinen suuri kaappi.



Koko koti oli sisustettu vanhoilla perintöhuonekaluilla 
ja vanhoilla matoilla.
Uusi ja vanha sulassa sovussa.


Vanha, rispaantunut matonreuna sopi mainiosti uuteenkin taloon.
Voi, miten kodikasta.



Ja vanhassa keinutuolissa kehräsi kissa.



Silittelimme kissoja,
juttelimme nykyisistä ja entisistä.
Katselimme vanhoja valokuvia.

Ajelimme pienen kulttuurikierroksen paikkakunnalla.
Näimme linnan ja keskiaikaisen kirkon.
Kauniin koskimaiseman.
Ihanaa kevätmaisemaa kirkkaassa auringonpaisteessa.
Järvenrantaa.

Olipas ihana päivä.
Ihanat naiset.
Kiitos!


Patalaput
Ohje: Patalappuja á la Carte - iltateellä
Lanka: 7 veljestä
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Langanmenekki 110g
Lankalaihiksen vähennyssaldo ylitti kilon!!! Juhuu!!