torstai 17. huhtikuuta 2014

Kilpavarustelua

Minulla on viisi kummityttöä.
Heistä ainakin neljä tykkää värkätä kaikenlaista käsillään.

Kaksi vanhinta on jo aikuisia naisia,
vaimoja ja kahden lapsen äitejä.
Pikkulapsiarjen keskellä molemmat tekevät paljon käsitöitä.

Ensimmäinen kummityttöni neuloo, askartelee, skräppää, tekee koruja ja ties mitä muuta ihanaa. Hänet valittiin viime vuonna Taika-lehden vuoden askartelijaksikin.
Kaisan värkkäyksiä voitte käydä ihailemassa täällä.

Toinen kummityttöni sai etunimikseen samat nimet kuin kahdella ystävälläni, joista kerroin täällä. Etunimien jatkona oli sama sukunimi, joka minulla oli silloin. Se oli hauska yhteensattuma - meidän kolmen ystävyksen nimet kauniilla pienella tyttövauvalla.

Hän on aikuistuttuaan sairastunut vakavaan neuloosiin,
ja on saanut monenlaisia hienoja töitä aikaiseksi. Töitä olen ihaillut Facebookissa jo pitkään, mutta löytyypä niitä nyt myös uudesta blogistakin, jossa kuljetaan kahden naisen voimin mummun jalanjäljillä.

Tällaisella pitkälllä kummitäti-aasinsillalla pääsen vihdoin päivän varsinaiseen aiheeseen.

Toinen kummityttöni esitteli kerran Facebokissa uutta langankerintälaitettaan.
Viimeksi lankoja keriessäni muistin tuon päivityksen ja kuvan, ja kyselin häneltä lisää.
Kummityttö suositteli laitetta kovasti, ja niinhän siinä kävi, että minäkin päädyin sitten googlailemaan ja tein kaupat Kiinasta ebayn kautta. Kilpavarustelua se on tämäkin laji :-)
Hinta ei päätä huimannut, noin kympin verran postikuluineen.

Avasin pakettia kuin pikkutyttö jouluna.




Laite oli helppo koota, ja sen voi kätevästi kiinnittää pöydän reunaan.


Tällainen jämälankakerä minulla oli aluksi.


Lanka paikoilleen.


Ja sitten vaan veivaamaan.


Voi, kuinka hauskaa!




Ihana pieni ja siisti kerä.


Tähän jäi heti niin koukkuun.


Paksumpien sukkalankojen hylly ennen...


  ... ja jälkeen.


En malttanut lopettaa vieläkään, vaan rupesin käsittelemään ohuempia sukkalankoja.
Ne olivat tällaisessa järjestyksessä korissa.


Samat langat samassa korissa hieman myöhemmin.
Tännehän mahtuisi vaikka mitä uutta!
Pahuksen lankalaihis...


Kerintävekottimella langat saa helposti siisteiksi keriksi. Minulla ainakin jämälangat ovat hyvin epämääräisiä nöttösiä, varsinkin nuo tavalliset seiskaveikkakerät sun muut. Alkavat purkautua, keriähän niitä on aina pitänyt loppuvaiheessa. En sentään (vielä ainakaan) alkanut keriä täysiä keriä. Tai no, tästä oli vyöte katkennut ja kerä oli alkanut purkautua aika muhkeaksi möykyksi. Laitoin viereen uuden kerän samaa lankaa, joten voi verrata kahden kerän muotoa.


Minulla tahtoo helposti kerän lopulla käydä näin, että kerä jakaantuu kahteen osaan.


Tässä vaiheessa kerää onnistun usein saamaan langat sen tuhannen umpisolmuun. Niinhän minulle kävi nytkin keriessä parissa kerässä. Eli kyllä pitää olla tarkkana sen kerittävän langan kanssa tällä laitteellakin. Minä tahdoin veivata sitä kampea varmaan turhan mopeasti, kun se oli niin hauskaa.


Nähtäväksi jää, millaisia nämä kerät sitten ovat käytössä. Googlailemalla olen ainakin lukenut, että kerä pysyy hyvin kasassa sekä sisältä että päätä aloitettuna. Tästä olisi mukava kuulla kommentteja vastaavan laitteen omistajilta. Aloitatteko kerän sisältä vai ulkoa?

Onneksi nyt tulee pääsiäinen ja pieni reissu, ettei mene ihan kerimiseksi koko elämä. Tämän sängynaluslaatikon kimppuun kyllä olisi mukava päästä...