sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lahjaa ja lainaa

Elämä on lahjaa ja lainaa.
Elämän laina-ajan päätyttyä on edessä vielä suurempi lahja: iankaikkinen elämä.
Tällaisin ajatuksin pappi saatteli 96-vuotiasta isosetäni vaimoa viimeiselle matkalle.



Näistä hautajaisista jäi päällimmäisenä mieleen kiitollisuus.
Kiitollisuus pitkästä ja vaiherikkaasta elämästä.
Kiitollisuus hyvistä muistoista.
Kiitollisuus siitä, että hän sai elää omassa kodissaan melko terveenä lähes loppumetreille saakka.
Viimeisenä päivänään hän oli sanonut olevansa valmis lähtemään.
Ilman pelkoa.

Saisipa itse lähteä aikanaan samanlaisessa tilanteessa.
Elämästä kylliksi saaneena ja valmiina lähtemään.
Tällaisia pohdin joskus ennenkin täällä.

Tällaisissa tunnelmissa on hyvä aloittaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen odotusta.

Meillä kävi tänä vuonna vain muutama virpoja.
Suklaamunia ja muita herkkuja jäi siis itsellekin.
Ei sekään huono asia :-)



Tuohipupu sai tulla taas esiin.




Kukkalaatikon kuolleet kanervat odottavat vielä viimeistä matkaansa.
Narsissien istuttaminen ei oikein inspiroinut Palmusunnuntain sateessa.



Sen sijaan pohdin, mitä tähän kehykseen laittaisin.




Pohdinta sai aikaan kuvien selailua, ja päädyin tilaamaan muutaman canvastaulun. 
Samalla tein äitini ja isäni lapsuuskuvista pienet kollaasijulisteet.
En tiedä edelleenkään, mitä tähän kehykseen tulee...

Nyt taidan hiljentyä sohvalle huivini pariin. 
Kyllä se edistyy, joskin aika hitaasti.



Mukavaa sunnuntai-iltaa 
ja voimia alkavalle viikolle!