keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Purkamosta päivää

Vaikka käsityö ei etene, jotakin muuta olen sentään saanut tehtyä.
Siivosin nimittäin eilen vaatekaappini.
Oli jo aikakin.

Käykö kenellekään muulle niin, että vaatteet tulee kiireessä laitettua kaappiin miten sattuu 
(siis jos ne laittaa kaappiin eikä ne jää tuolille...)?
Kaappi näyttää hirveältä sekasotkulta, eikä sieltä löydä mitään.
Eikä sinne mahdu mitään.

Nyt oli aivan pakko tarttua toimeen ja kummasti tuli taas kaappiin tilaa, kun keräsin kaksi isoa pussillista vaatteita poistoon.
Osan vien kirpputorille, osa meni suoraan roskiin.
Löysin meinaan niin monta sellaista T-paitaa, joita ei kehtaa viedä edes kirpputorille, 
ne kun ovat jo niin haalistuneita ja muodottomia
Niitä olen kai säästänyt siivous- , maalaus- tai lenkkipaidoiksi. 
Miksi ihmeessä niin monta? 
Ei meillä nyt niin usein maalata.



Monta T-paitaa jäikin vielä.
Mustaa ja punaisia sävyjä eniten.
Näyttää niin sievältä, kunnes otan ensimmäisen paidan pinon alta.

Illalla olin oikein tyytyväinen itseeni: kaappi siivottu ja jumpassakin käyty.
Oli aika istahtaa sohvalle rentoutumaan kutimen kanssa.
Olen tekemässä huivia Lontoonlangoista.



Eilen illalla huomasin jossain vaiheessa,
että olin pudottanut silmukan kuusi kerrosta alempana.

Kuva: Pinterestistä 

Sain silmukan poimittua, mutta huomasin heti, ettei tulos näyttänyt hyvältä: 
Olin poiminut langat yhdessä kohdassa väärässä järjestyksessä.

Ei auttanut muu kuin yrittää uudestaan. 
Nyt lanka oli jo venynyt niin, että työ näytti siitä kohdalta liian löysältä ja rumalta, 
vaikka silmukka olikin poimittu oikein. 
Purin kiukuissani kuusi kerrosta.

Poimin kaikki noin 160 silmukkaa puikolle ja jatkoin työtä.
Neljä kerrosta kudottuani huomasin työssä reiän.
Olin poiminut työhön vahingossa yhden ylimääräisen silmukan. 
Minkä lie lankalenkin olin ottanut mukaan.
Ei muuta kuin purkamaan, tällä kertaa neljä kerrosta.
Tässä kohtaa taisin olla jo hieman enemmänkin kiukkuinen.

Eihän se työ etene, vaikka kuinka kutoo, jos joka välissä pitää pärvöttää. 
(Pärvöttäminen on purkamista lapsuuden murteessani.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Työ on taas puikoilla ilman suurempia virheitä.
Ottaa vaan niin päähän tehdä samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan.
Mutta ei sitä virhettäkään viitsi työhän jättää, jos sen huomaa tekovaiheessa.
Valmiissa työssä se harmittaisi vielä enemmän.

Kuva: Pinterestistä
Ei muuta kun puikot käteen ja kohti uusia pettymyksiä.
Onneksi sentään aurinko paistaa.
Päivänpaisteista päivää sinulle!