keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Reilua kauppaa

Ostan mielelläni reilun kaupan tuotteita.
Maailma muuttuu ostos kerrallaan.
Maksan mielelläni enemmän siitä hyvästä, että voin auttaa.
Aina silloin, kun oma rahatilanne sen sallii.

Reilun kaupan tuotteista tuotot menevät oikeasti sinne, missä tuotteet tehdään.
Monissa paikoissahan rahat menevät pääasiassa välikäsille ja suurille firmoille,
ja työntekijät saavat minimipalkkaa.

Lainaus Reilun kaupan kotisivulta: 
Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla toimeen omalla työllään – myös kehitysmaissa. Reilun kaupan visiona on maailma, jossa kehitysmaiden viljelijöillä ja työntekijöillä on turvattu toimeentulo, mahdollisuus kehittyä ja päättää itse omasta tulevaisuudestaan. 

Reilun kaupan järjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä.

Lisää tietoa löytyy esimerkiksi täältä.

Olen ostanut reilun kaupan kahvia, banaaneja, teetä, kukkia.
Niin ja tietenkin myös lankaa.
Tässä reilu kaupan huivini Manos del Uruguayn langasta,
jolla on kansainvälinen reilun kaupan merkki.
Kallista oli, mutta on myös ihanaa.


Muita reilun kaupan lankoja en tunne,
mutta googlaamalla löytyi ainakin helposti Debbie Blissin Eco Baby.
On toki paljon ns. ekolankoja, jotka on tuotettu luonnonmukaisesti,
mutta luonnonmukaisuus ja reilu kauppa ovat eri asioita.
Molemmat toki suositeltavia.

Reilun kaupan kukkia olen ostanut usein.
Kaksi viikkoa sitten ostin reilun kaupan terttuneilikoita,
joita ihailin jo tässä postauksessa
Ne ovat kahden viikon jälkeen vieläkin näin kauniita.


Olen leikannut kymmenkunta lakastunutta kukkaa pois,
mutta edelleen kimpussa on myös nuppuja, jotka ovat vasta aukeamassa.

Tänään ostin uuden kimpun samanlaisia neilikoita.


Kimpussa kerrotaan kukkien tuottajista, ja miten kukkien tuottaminen on auttanut.


Toukokuun ajan kimpun sisällä on myös pieni yllätys.
Afrikkalainen käsintehty rannekoru.


 

Korun mukana oli myös kuvaus eri heimojen koruista, 
ja tietoa siitä, mikä perhe korut on valmistanut.

Ostin viime viikolla äidilleni viemisiksi kaksi eriväristä neilikkakimppia.
Silloin löysin ensimmäisen kerran kummastakin rannekorut.
Äiti lähetti molemmat mukanani paluupostissa tyttärelleni.
Tänään tyttö sai jo kolmannen rannekorunsa.



Toinen ostoksiin liittyvä asia, joka on sydäntäni lähellä,
on suomalaisten tuotteiden suosiminen.
Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjan nettisivuilla kerrotaan, että jos jokainen suomalainen ostaisi  kuukaudessa kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita ja palveluita, saataisiin Suomeen aikaiseksi 10000 uutta työpaikkaa.
Aika hurjaa.

Olen yrittänyt olla tarkkana kaupassa, mutta se ei ole helppoa.
Monet tuotteet, joita myydään tutuilla suomalaisillakin nimillä,
ovat itse asiassa ulkomailla tehtyjä.
Ruokaostoksillakin saa olla todella tarkkana.
Erityisesti kaupan omien merkkien kanssa.

Viimeksi viikonloppuna esimerkiksi etsin juoksevaa margariinia.
Sellaista oli Prismassa todella montaa eri merkkiä.
Suurimmassa osassa ei kerrottu alkuperämääta, vain suomalaisen edustajan yhteystiedot.
Kahdessa pullossa oli Suomen lippu, ja selkeästi kerrottu suomalaisen valmistajan nimi.
Eli jos valmistajatietoja ei tahdo löytyä, tuote on todennäköisesti ulkolainen.
Ja uskomattoman moni on.

Laktoosittomuus on minulle yksi suuri syy, miksi suomalaista kannattaa suosia.
Lakoositon maitojuoma on meinaan suomalainen keksintö.
Suomessa löytyy nykyään lähes kaikkea laktoosittomana,
jäätelövalikoimakin on jo melkoinen.
Täydellisyydestä puuttuu enää Fazerin sininen maitosuklaa laktoosittomana,
tumma suklaa on huono korvike.

Uusin suosikki on tässä.


Ensimmäinen maitokahvijuoma, jota voin juoda!
Kolme makua, joista kaikki hyviä.

Taidankin mennä aamupäivän välikahville.