torstai 5. kesäkuuta 2014

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen kaaos on valloittanut talon.
Lapsikin sanoi, ettei uskoisi, 
että viikonloppuna oli juhlat, 
kun täällä on nyt jo näin sotkuista.

Mutta viime viikon ponnistuksen jälkeen ei nyt oikei huvita siivoilla.
Enemmänkin huvittaa laiskotella.
Ottaa rennosti.
Nauttia lämmöstä ja pihasta.

Lankojakin kaivelin esiin.
Oli raukat sullottu komeroon piiloon.
Löytyi myös keskeneräistä.

Nyt voisi olla aika jatkaa.
Vaikkapa tätä.
Mitä ihmettä tämä kuva esittää?


Siinähän pidellään vasemmalla kädellä pitsineuletta ikkunaa vasten,
kun oikealla kädellä otetaan kuvaa.

Tästä tulee vaate.
Tällainen, mutta mustana.


Kuva ja malli on Novitan Kesä 2011-lehdestä.
Tuolla linkillä saa sen auki, jos on Novita-klubin jäsen.
Ei kuitenkaan taida olla kaikille avoimilla sivuilla.

Aloitin tämän vuosi sitten heinäkuussa.
Aloituksesta kerroin täällä.
Olin edennyt takakappaletta 40 senttiä, 
ennen kuin työ meni talveksi korin pohjalle.


Eilen jatkoin eteenpäin.
Olihan siinä ensin pähkäilemistä, 
että mitenkäs tuo kuvio nyt menikään.
Pitsineule sinänsä ei ole kovin vaikeaa, mutta tuo kavennsuten ja langankiertojen jne yhteensovittaminen on aika rasittavaa. 
Vaikea pysyä oikeissa silmukkamäärissä.
Mutta minähän teen tämän valmiiksi!
Vielä tänä kesänä aion tätä käyttää.
Periksi ei anneta.

Tätä uutta kesäneuletta pähkäillessäni muistin viime kesänä ostamani ohuen trikoojakun. Tämä oli aivan täydellinen kesävaate. Ohut kuin mikä, mutta kuitenkin mukava vetää vaikkapa T-paidan päälle, kun hieman viilenee.


Tälle oli kuitenkin jo viime kesänä käynyt vähän hullusti.
Sauma oli ratkennut pahasti niskasta, ihan keskeltä. 
Tuolta Indiska-lapun yläpuolelta. 
Näkyvältä paikalta.


Jakku on maannut projektilaatikossa käyttämättömänä viime juhannuksesta.
Kunnes eilen kaivoin ompelukoneen esille.

Minähän en tunnetusti ole ompelun ystävä.
Suorat ikkunaverhojen käänteet saan aikaiseksi, 
mutta muuten ompelu ei ole minun lajini. 
Viimeksi ompelin maaliskuussa 2012

Sen jälkeen meille on ostettu uusi ompelukone
jota tytär on ahkerasti käyttänyt. 
Jopa niin paljon, että joulutodistuksessa oli käsityönumero täysi kymppi.
Äidin tyttö :-)

Keväällä oli sitten vuorossa teknistä työtä, 
ja numero oli pudonnut kahdeksikkoon.
Eikös yhteisen käsityön numero pitäsi olla lukuvuositodistuksessa molempien keskiarvo?
Taisi olla keväällä huomioitu pelkkää teknistä, 
sillä en usko teknistenkään menneen kutosen arvoisesti.

Minä en ole uutta ompelukonetta käyttänyt kertaakaan.
Ja kun sen nyt vihdoin otin esille, oli edessäni tällainen näky.


Paininjalka kateissa.
Ei mitään tietoa, missä se voisi olla.
Ankaraa etsimistä, pahaa tuulta.
Sen kerran kun minä haluaisin ommella, niin sitten tällaista.
Muutamien painokelvottomien ajatusten jälkeen mokoma osa löytyi todella epäloogisesta paikasta. Pääasia, että löytyi.
Työkin onnistui.


Eihän tästä kuin uusi tullut, mutta käyttökelpoinen kuitenkin.
Hyvä minä!

Tänään lepuuttelen vielä pohjettani, johon sain eilen joko krampin tai pienen revähdyksen. Neuleen kanssa keinuun, kunhan ensin saadaan ylioppilas lähetettyä pääsykokeisiin. 
Ei siivota tänäänkään. 
Kaaos on kodikkuutta.
Juhlien jälkeen pitää relata.