maanantai 2. kesäkuuta 2014

Yhtä juhlaa

Tämä kevät on ollut yhtä juhlaa.
Toukokuussa olemme saaneet olla mukana juhlimassa yksiä syntymäpäiviä
 ja yksiä häitä.

Ja sitten oli oman lapsen juhlia.
Esikoisesta tuli ylioppilas.




Ei sitä olisi uskonut silloin ensimmäisenä vappuna,
kun isän lakki oli vielä aika suuri...



Juhlavalmisteluissa olikin puuhaa.

Juhlakutsuissa toimin modernisti.
Perustin Facebookkiin "vain kutsutut" -tapahtuman ylioppilasjuhlista.
Sinne sitten kutsuimme mieheni kanssa ne kutsuttavat, jotka Facebookkia aktiivisesti käyttävät.

Muille vieraille askartelin perinteisen paperisen kutsun, 
ja lähetin sen myös kummeille ja lähimmille sukulaisille FB-kutsun lisäksi.

Kutsukortissa käytin tuota vanhaa vappukuvaa lapsesta yo-lakki päässään.
Photoboxista sai kätevästi tilattua kahdeksan passikuvakokoisen kuvan arkkeja.

Pohjalle liimasin Gaudeamus Igitur-nuotit, 
jotka tulostin valkoiselle paperille, ja revin reunat rosoisiksi.
Lisäksi teksti Kutsu, ja se oli siinä.


Sisäsivulle liimasin varsinaisen kutsutekstin, 
joka oli tulostettu valkoiselle paperille kuten tuo laulukin, ja reunat revitty.
Lakkiaisjuhlassa sitten muistinkin Gaudeamuksen sanat melko hyvin paperista katsomatta,
kun olin tuota askarteluhommaa tehnyt melko hiljattain.

Kutsut johtivat sellaiseen tulokseen,
että meillä kävi varsinaisena lakkiaispäivänä reilut 50 vierasta.
Lisäksi seuraavana päivänä kävi vielä kolme pariskuntaa "rääppiäisillä",
kun eivät monilta juhlilta ehtineet lauantaina.


Olimme kutsuneet kummeja ja lähimpää perhepiiriä mukaan lakkiaisjuhlaan,
 ja sieltä suoraan kotiimme lounaalle.
Lounaan tilasin lähellä olevasta lounasravintolasta, 
ja se noudettiin lämpölaatikossa suoraan kuumana pöytään.
Onnittelumaljojen jälkeen ruoka jo maistuikin, 
kun oli ollut aikainen herätys juhlaviimeistelyjen vuoksi.

Lounaan jälkeen laitoimme ihanien apukäsieni kanssa kahvipöydän valmiiksi, 
ja sitten alkoikin jo pian saapua lisää vieraita.

Virkkaamani ylioppilaslakit sopivat hyvin tekemieni kakkujen päälle.
Kukuissa oli täytteenä mansikka-vadelmahilloa, jota keitin viime kesäisistä marjoista.
Lisäksi välissä oli vanilja-kermarahkaa.


Kakuissa oli kermakuorrutus, johon kaulin sokerimassasta pyöreän alustan lakille. 
Se toimi paremmin, kun lakin asettaminen suoraan kerman päälle. 
Lisäksi laitoin koristeeksi kaupasta ostetun vohveliruusun. 
Yksinkertaista, mutta kaunista.

Kahvipöydän makeat levonnaiset valmistin muuten itse, 
mutta anoppi teki kahdenlaisia pikkuleipiä - haarukkaleipiä ja Hanna-tädin kakkuja.
Koska äitini ei enää päässyt mukaan juhliimme, tein hänen ikivanhalla ohjeellaan Paholaisenkakkua, jota äiti usein leipoi. Helppo ja todella hyvänmakuinen kakku muuten nimestään huolimatta!


Lisäksi leivoin pullia ja mokkapaloja, jotka näkyvät tuossa taustalla. 
Kuvassa näkyy myös leipäjuusto, joka kuuluu aina pohjalaiseen juhlapöytään.

Mokkapalat leivoin gluteenittomasta jauhoseoksesta, 
samoin kuin yhden täytekakkupohjan ja yhden kuivakakunkin. 
Mokkapaloja leipoessa tuli myös yksi pellillinen mokapaloja,  jotka "jouduttiin" syömään itse etukäteen, koska kuorrutus jämähti liian nopeasti. Hieman jo hirvitti, että mahtuuko mekko juhlapäivänä päälle, kun ne mokapalatkin maistuivat kyllä melkoisen hyviltä.

Suolaisia kahvipöydän herkkuja en tehnyt itse, vaan tilasin täytekakun taustalla näkyvät voileipäkakut valmiina samasta paikasta kuin lounasruuankin.
Tarjolla oli sekä kala- että liha-voileipäkakkua.
Lisäksi paistoin valmiita cocktail-riisipiirakoita, joiden kanssa oli tarjolla munavoita. 


OStin tässä taannoin vanhasta tarjottimesta tuunatun liituutaulun, johon mieheni nikkaroi pienen telineen. Siihen sitten kirjoitin tärkeää tietoa tarjottavista.
Kuvassa valitettavasti munavoi vielä komeilee Tupperwaressa, ennen kuin se ehdittiin laittaa tarjolle hienompaan astiaan.


Juhlat sujuivat hyvin, ja minulla oli ihanat apurit keittiössä: 
ystäväni naapurustosta sekä veljeni tytär. 

Anoppi hoiteli kukat maljakkoon.
Ruusuja kerääntyikin huikeat 24 kappaletta, 
ja niiden lisäksi olin ostanut jo edellisenä päivänä kaksi kymmenen pienen ruusun kimppua kahvipöytien koristeeksi.
Minä sain myös toisilta kummeilta ihanan hortensian.


Tänään oli aurinkoinen sää, ja kävin kuvaamassa ruusuloistoa ulkona.



Poseerauskuvat tosin jäivät vähiin, kun oli niin vilskettä ja vilinää. 
Kummitkin ehtivät lähteä toisiin juhliin, ennen kuin muistimme ottaa poseerauskuvia heidän kanssaan. Vitsailin siitä, että photoshopataan vaan ylioppilaan kuva vanhan ristiäis- tai konfirmaatiokuvan  päälle - eihän niistä ajoista ole muuttuneet muut kuin sankari itse ;-)


Aino asia, jonka olisin suonut olevan toisin, oli sää.
Täällä oli melko kylmä, vaikka aurinkokin välillä pilkisteli.
Sadetta tuli ja meni koko päivän.
Toisin sanoen tilat olivat aika ahtaat, 
kun terassilla ja puutarhassa ei oikein tarjennut istuskella. 
Olimme kuitenkin laittaneet terassille valmiiksi pöytiä ja tuoleja pehmusteineen.
Ulkopöydolle laitoin koristeiksi valkoisia muurikelloja.


Jotkut kyllä tarkenivat aina auringon tullessa esiin kahvitella myös ulkona, 
ja kuivana meidän terassilla kyllä pysyy, 
sillä suurin osa terassista on parvekkeen katon alla.
Lisäksi siinä on markiisi suojana.
Säästä huolimatta meillä oli oikein iloinen päivä, ja tiivis tunnelma sisällä.

Hätäavuksi nostimme olohuoneen vieressä olevassa esikoisen huoneessa hänen kirjoituspöytänsä keskelle huonetta ja "maisemoimme" sen suurella pöytäliinalla ja nostelimme penkkejä sen ympärille. Mainio kahvipöytähän siitä tuli!

Juhliin löysin mekon jo maaliskuisella Lontoon reissullani


Mekko on kauniin sininen, ja siinä on jopa tylliä helman alla.


Selässä ihanat pikkuiset koristenapit.


Koska sää saattaa olla mitä vain tähän aikaan vuodesta, hankin tältä kotikulmilta hihattoman mekon lisäksi hopeanvärisen virkatun boleron. Ennestään minulla oli yksi tummansininen pellavajakku, jonka laitoin "ulkotakiksi" juhlaan mennessämme.





Asuun melko hyvin sopivat kegät löytyivät kenkäkaupan alelaarista.



25 vuoden yhdessäolon jälkeen ostin miehelleni ensimmäisen kravatin.
Pitihän senkin sopia vaimon mekkoon, eikös niin?
Pienen silmienpyörittelyn jälkeen mieskulta puki sen mukisematta kaulaansa.


Tällä viikolla en aio tehdä yhtään mitään.
TAi no, onhan tässä kaikkea pientä jälkien siivoamista.

Langatkin "maisemoitiin" johonkin kaappiin,
nyt kai ne voi taas kaivaa esiin.

Ihanaa kesäkuuta rakkaat ystävät!