maanantai 17. marraskuuta 2014

Kädentaitomessuilla

Olipas taas mukava päästä käymään kädentaitomessuilla!
Paljon oli nähtävää
ja hypisteltävää.

Herkullisinta olivat karkkineulekisan kilpailutyöt.
Voi sitä värien ja herkkujen kirjoa!
Kyllä oli vaikea valita oma suosikki,
ja olisin halunnut äänestää montaa työtä!
Tässä pieniä maistiaisia.














Hypistelin monia ihania lankoja,
villaa, merinoa, alpakkaa ja silkkiä.
Melkein ostin, mutta en kuitenkaan.
Lankalaihis piti,
 eikä mukaan tullut grammaakaan lankaa.
Muutamasta kerästä otin kuvan muistiin,
että muistaisin lankamerkin,
jos tarvetta vikkapa nettikaupoille ilmenee myöhemmin.

Lankojen sijaan hankin muutamia neulomistarvikkeita.
Minulla on ennestään yhdet 15 senttiset sukkapuikot,
ja olen pitänyt niistä kovasti.
Niiden jälkeen tavalliset 20 senttiset tuntuvat aina niin köpelöiltä ja pitkiltä.
Olin päättänyt jo etukäteen hankkia lyhyet puikot myös toisessa koossa.
Päädyin lopuksi ostamaan lyhyet ja neliskanttiset puikot,
mallia KnitPro Cubics.
Saapa nähdä, millaista näillä on kutoa.
Täytynee varmaankin aloittaa joku uusi työ, koska
käsiala saattaa olla näillä hieman erilaista.


Ostin lisäksi kerroslukumittarin, jonka voi vaikkapa ripustaa kaulaan.
Tässä mallissa luvun saa suurenemaan yksinkertaisesti nappia painamalla.
Ne perinteiset ovat minusta hankalia,
koska niissä tarvitsee yleensä kaksi kättä sitä lukua kiertämään.
Toivottavasti tämä on näppärämpi.
Kuvassa näkyy myös tuollainen viivoitinläpyskä,
jonka avulla pysyy paremmin rivillä ohjetta seuratessaan.


Taito-Pirkanmaan osastolta ostin myös uuden Roosa-nauha sukkaohjekuvaston 
ja hienon lankakerä-heijastimen.



En ole neulonut tai virkannut laukkuja,
mutta ajattelin joskus kokeilla.
Ostin varastoon yhden käsilaukuksikin kukkarokehyksen.
Tähän voi kiinnittää myös olkahihnat.
Työn voisi aloittaa suoraan tuosta vaakasuorasta "tapista".
Nyt vaan laukkuideat muhimaan.



Minulla on tapana sortua ostamaan koruja messuilta.
On niin kiva käyttää jonkun itse väkertämiä koruja.
Tämä kertakaan ei ollut poikkeus tässä suhteessa.

Ensinnäkin ostin kivan farkkukojun Ellikseltä.
Tuo farkkupala on n. tulitikkurasian kokoinen.
Tämä sopii hyvin farkkujen ja yksivärisen paidan kanssa.



Minä olen seurannut Elliksen blogia jo pitkään,
ja sain vasta viime viikonloppuna kuulla,
että meillä onkin yhteinen tosielämän ystävä!
Ystäväni, joka oli meillä viikonloppuna yökylässä,
on Elliksen opiskelutoveri.

Hehkutin kesällä ihanaa farkkukassia,
jonka voitin blogiarpajaisissa.
Oli kiva esittäytyä Ellikselle messuilla yhteisen ystävämme kanssa.
Hän muisti minut kesäisenä kassivoittajana.
Totesimme maailman olevan pieni.

Toinen koruostokseni sisältää farkkukorun kanssa samoja sävyjä.
 Korvikset löytyivät Eivor Nybäckiltä.
Näissä on virkattu ohuen ohuella langalla pitsiä nappien ympärille.
Nappien halkaisija on n. sentin verran.
Kiva nappikierrätysidea!


Ja eihän se sitten tähänkään jäänyt.
Katselin ohimennen hopealusikoista tehtyjä koruja,
ja ajattelin, että sormus voisi olla kiva.
Otin yhden Musla-lusikasta tehdyn käteeni ja pujotin sormeeni.
Se sopi kuin valettu.


Samassa huomasin, että siihen oli kaiverrettu jotakin.
Uskokaa tai älkää,
mutta kaiverruksessa oli minun nimeni!

Jonkun kaimani lusikka on päätynyt sormukseksi,
ja juuri sen satuin poimimaan kymmenien sormusten joukosta.
Pakkohan tällaiseen merkkiin oli uskoa
ja tuoda sormus kotiin.

Tämän mallin lusikoita meillä oli lapsuudenkodissani.
Tuttu ja nostalginen, yksinkertaisen kaunis.


Ja samanmoisista lusikoista tehdyt korvikset tietenkin settiin mukaan...


Kyllä nyt kelpaa vaihdella koruja!

Mutta eihän sieltä nyt pelkkiä hienoja koruja kotiin tuotu.
Sain myös hienon rintamerkin.
Messuilla esiteltiin nimittäin rintanappikonetta,
ja siellä sai tehdä ilmaiseksi itselleen nepin.
Minä tein tällaisen,
joka sisältää jonkun pienen ja huomaamattoman viestin lapsille...



Että sellaisia messuterveisiä tänä vuonna.
Ensi vuotta odotellessa.