torstai 30. tammikuuta 2014

Lämpimin käsin

Ulkona paukkuu edelleen pakkanen.
Onneksi minulla on paksut kintaat, etteivät sormeni ole ihan jäässä.
Kintaat kädessä on kylläkin joskus hankala toimia.
Sormikkaat ovat monessa tilanteessa paljon kätevämmät.
Mutta ne taas eivät ole niin lämpimät.

Nyt on tuo ongelma ratkaistu, kun tein itselleni uudet kämmekkäät.
 Riittävän isot, että sopivat hyvin nahkasormikkaiden päälle.




Opin lapsena kutomaan lapaset aukkopeukalolla.
Sen jälkeen olen aina tehnyt lapaset samalla tavalla.
En ole tähän mennessä koskaan elämässäni tehnyt kiilapeukaloa.
Aika noloa.

Nyt päätin Novitan lapaslehden innoittamana opetella sen teon tässä projektissa, 
ja sehän oli todella helppo homma.
Olin jotenkin kuvitellut, että se on paljon vaikeampi kuin aukkopeukalo.
Mutta olinkin ihan väärässä.
Onhan se hyvä, että aina oppii uutta.


Tällä nostetuilla silmukoilla tehdyllä mallilla olen tehnyt viime syksynä monet sukat, 
ja nyt kokeilin samaa mallia myös lapasiin - eikun siis kämmekkäisiin.
Nostin päällispuolella joka neljännen silmukan aina kahdella kerroksella, ja kolmannella kudoin kaikki silmukat oikein. Sen jälkeen vaihdoin väriä. Alapuoli on tavallista sileää.


Langoiksi löysin varastostani Nallen Kukkaketo-sarjan sävyä Anemone,
ja otin siihen pariksi mustan vuosikertanallen.
Kirjavalla langalla aloitin molemmissa yhtenäisen värin alusta, muuten en yrittänyt saada raidoitusta samanlaiseksi. 
Kämmekkäät on neulottu kolmosen puikoilla ja 52 silmukalla.
Juuri sopiva koko sormikkaiden päälle, paljaassa kädessä ovat hieman väljät.
Lankaa kului vain 50 grammaa, joten pitänee tuosta Kukkakedosta keksiä vielä joku toinenkin projekti.


Täytyykin nyt lähteä kauppareissulle testaamaan uusia kädenlämmittimiä.
Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua!



tiistai 28. tammikuuta 2014

Siniraitaiset

Keskimmäiseni pitää jälkiskasvustamme eniten villasukkia.
Joka päivä ja joka ikinen yö hänellä on villasukat jalassa, ainakin talvella.
Viimeksi villapyykkiä pestessäni huomasin, että poikasen kaapissa on turhan monta liian pientä paria. Hänen omasta mielestään kaikki ovat ihan sopivia.
Päätin kuitenkin tekaista hänelle ainakin yhden uuden parin jämälangoista.


Esikoisen sukista jäi viime syksynä sinistä 7 veljeksen raitalankaa, ja sen lisäksi löytyi monta muutakin samanpaksuista jämäkerää erilaisissa sinisen sävyissä. Siispä näistä tuli erilaisilla sinisillä leikittelevät siniraitasukat, joissa on mukana vähän mustaa ja vihreää.  


Pari näistä sinisistä on peräisin äitini langoista. 
Tummansinisestä hän teki minulle villapaidan joskus 90-luvun alkupuolella. 
Fasaani-langan pienestä lopusta etsin molempiin sellaisen kohdan, jossa on sininen ja vihreä raita peräkkäin ja niiden välissä valko-harmaita pilkkuja.
Sekin toimi ihan hyvin.
Kokonaisuudesta tuli mielestäni oikein kiva.


Monesti toisen sukan aloittaminen on todella tylsää, joten päätin tällä kertaa tehdä molemmat sukat kerralla. Vaikka olen opetellut tekemään kaksi sukkaa kerralla Magic loop-tekniikalla, en ole kuitenkaan kovasti innostunut tuosta tekniikasta. 
Muuten kyllä, mutta minua ärsyttää se kahden lankakerän kanssa pelaaminen. 
Ensin pitäisi keriä lankoja kahdelle kerälle, jos on vain yksi samanlainen kerä.
Toiseksi minulla ainakin ne langat meinaa koko ajan mennä solmuun keskenään.
Jos kyseessä on tämänkaltaiset jämälankaraitasukat, en viitsinyt edes harkita.

Siispä laitoin kaksi sukkaa kaksille sukkapuikoille ja tein yhdellä langalla yhtä sukkaa, kunnes oli mielestäni aika vaihtaa väriä. 
Sitten tein toisen sukan samaan vaiheeseen ja otin uuden lankakerän.


Sukat tulivat valmiiksi tosi nopeasti samaan tahtiin!
Tälla tavalla muistin myös hyvin, missä kohtaa esimerkiksi kärkikavennukset alkoivat, eikä ollut niin paljon kierrosten laskemista toista sukkaa tehdessä.

Valmiit sukat painoivat melko tarkalleen 150 grammaa, joten lankalaihiksenkin miinukset lisääntyvät hitaasti, mutta varmasti.



Jämälankasukat, koko 41
Lanka: 7 veljestä ja vastaavat
Puikot: 3,5 mm
Langanmenekki 150g

maanantai 27. tammikuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt...



... niin takuulla yllätyt


Jotkut halaa puita.
Minä puin puulle uuden kaulaliinan.

Aikaisemmin virkkaamani myssyn seuraksi neuloin kaulaliinan.
Minulla oli jäljellä tuota vanhaa Puron Metsä-sävyä kaksi kerää. 
Se riitti juuri kaulaliinaan, kun teki tarpeeksi ohuen.
Sainpahan laihdutettua taas 100 grammaa!

Neuloin samalla mallilla kuin tyttären Hileestä neulottu pipo ja kaulaliinakin
Tässä tehdään edestakaisinneuleena aina yksi langankiero ja sitten kaksi oikein yhteen.
Todella simppeliä.
Jälki on nättiä ja yksinkertaista sekä molemmilta puolilta samannäköistä.


Kaulaliina minulle
Lanka: Novita Puro, metsä
Puikot: 5,5mm
Langanmenekki 100g


Nyt on aika lopettaa tämä metsänvihreä kausi.
Laitoin kaksille puikoille tulemaan raitasukat sinisistä jämälangoista.
Tai no on siellä sinisen joukossa vähän mustaa ja tummanvihreääkin.



lauantai 25. tammikuuta 2014

Viikonloppulukemisia

Ostin eilisellä kauppareissulla kaksi uutta lehteä.


Kotilieden Neuleet-käsityöextrassa on ohjeita vanhoihin klassikoihin Kotilieden ja Modan sivuilta, mutta myös uusia ohjeita. Ei nyt mitään niin järisyttävää, mutta kivahan uusia lehtiä on aina selailla. 


Toinen uutuus on Novitan Lapaslehti, joka onkin mainio lisä Novitan erikoislehti-sarjaan. 


Ihan ensimmäisenä on Ruusulapasten ohje. Kyseinen ohje on peräisin Kardemumman talo-blogista, jota olen jo pitkään seurannut. Kardemumma taitaa lapasten teon, joten ei ihme, että hänen ohjeensa on päässyt lehteen saakka.


Paljon muitakin kivoja ohjeita löytyy, esimerkiksi piirakkasukkien tapainen piirakkalapanen. Löytyypä ohjeet myös onteloneulelapasiin ja poikittain neulottuihin lapasiin. Kuvat kaikista malleista löytyy täältä. Tuolla Novitan sivulla voi myös äänestää suosikkiaan maaliskuun loppuun saakka.

Minusta on mukavaa, että yksiin kansiin on koottu näin monta mallia, ja ennen kaikkea monta perusohjetta lapasten neulomiseen. Lehdestä löytyy niin kaikki erilaiset peukalontekotavat kuin erilaiset kavennuksetkin, ja niiden lisäksi vielä mittataulukko Novitan yleisimmille langoille.


Minulle aivan uusi tuttavuus oli intialainen peukalo.


Kaiken kaikkiaan hinta-laatusuhteeltaan aivan mainio ostos, hinta kun oli vain 4,90.
Jospa sitä sitten vaikka lapasia seuraavaksi?

Mutta ensin nauttimaan pakkaspäivän kotipuuhista.
Eilen sain sulatettua pakastimen ja siivottua sieltä paljon vanhaa pois. 
Tänään sitten saavat petivaatteet viettää koko päivän ulkosalla.





torstai 23. tammikuuta 2014

Ihana talvi!

Talvi antoi tällä kertaa odottaa itseään kauan.
Nyt se kuitenkin tuli, ja onkin näyttänyt itsestään parhaimmat puolensa.
Pakkasta, vähän luntakin, aurinkoa, ja pakkasen keskellä myös ihania ulkoilusäitä.
Syksyn pimeyden ja synkkyyden jälkeen tunnelin päässä on todellakin valoa!


Olen nauttinut saadessani vihdoinkin käyttää uusia huopatossujani.
Ei muuten varpaat palele, vaikka tossuissa olisi vain ihan ohut sukka.


Olen ulkoillut joka päivä, 
tankannut valoa ja aurinkoa sisääni hullun lailla.
Valokuvannut lumisia maisemia pipo vinksallaan ja hiukset huurussa.



Talvi on taiteillut ihania näkymiä.




Iltaisin olen nauttinut takkatulen lämmöstä 
ja villalangan kosketuksesta käsissäni.

Ja eipä aikaakaan kun puutarhahanskatkin tuosta sulavat ja pääsevät käyttöön.


Ihanaa talvipäivää itse kullekin.
Pistäkäähän nenäänne ulos, edes vähän.
Se kyllä piristää ja virkistää, 
ja ennen kaikkea saa sormet valmistamaan lämmintä ylle vieläkin vilkkaammin!


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Päiväunien aika

Nyt on aika mennä päiväunille tuonne sohvalleni, sillä suuren suuri projekti on saatu valmiiksi.
Huomaatko sohvanreunalla mitään uutta?


Uusi peittohan se siinä.

Yli kolme vuotta sitten virkkasin ensimmäiset palat,
ja tästä postauksesta saaduilla kiukku-adrenaliineilla päätin, että nythän se muuten valmistuu.
Ja nyt se valmistui.
Kylläpä sen alla on mukava köllötellä lämpimässä, kun ulkona paukkuu pakkanen.


Peittoon tuli 80 palasta.
Kokoa 108x138 cm.
Yllättävän paljon meni aikaa viimeistelyissä, sillä virkkasin jokaiseen palaan vielä yhden kerroksen harmaata - niin ja ne lankojen päättelyt...
Palasten yhdistelyyn ja reunuksen virkkaamiseen sain kulutettua viisi päivää.
Reunaan virkkasin ensin yhden kierroksen kiinteitä silmukoita, ja sitten nielä nirkkoreunan.


Peitossa on monta mukavaa muistoa.
Tuossa palassa on lankaa, josta äiti teki minulle villapaidan.
Kulmapalassa näkyy myös vähän tuota nirkkoreunusta.


Tuosta langasta tein sukat itselleni yhdellä mukavalla Lontoon matkalla.
Sukat tulivat valmiiksi lentokoneessa, ja kutsunkin niitä edelleen lentosukiksi.


Lähes jokaisesta langasta muistan, mistä se on peräisin ja mihin olen sitä käyttänyt.
Ystävien sukkiin, omien lasten sukkiin, omiin tunikoihin, villatakkiin, ...
Jämälankoja kului paljon, ja monenlaista lankaa.
Paljon on seiskaveikkaa, mutta myös nallea ja muita lankoja, joista en tiedä mitään.
Keräilin nimittäin jämiä myös äitini lankakoreista, hän kun ei niitä enää tarvitse.

Lukaisin vanhan postaukseni äidin lankakoreista, ja huomasin että se on kirjoitettu päivälleen kaksi vuotta sitten! Silloin lupailin jonakin päivänä virkata äidin jämälangoista vaikkapa peiton.
No nyt se peitto on tehty, ja on siinä äidinkin lankoja, vaikka myös paljon omiani.


Lankalaihikseen lasken kuitenkin vaan tämän vuoden aikana virkkaamani lisäpalat sekä yhdistelyyn ja reunukseen kuluttamani langat.
Niihin meni 360g, eli edelleen ollaan miinuksella!

Ihana peitto!
Taidanpa torkahtaa.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Puroa päähän

Otin mukaan reissuun vanhoja vihreitä purokeriä ja virkkuukoukun.
Tuli baskerin, myssyn ja pipon sekoitus.
No joku päähine kuitenkin.
Tällainen maassa litteänä.



Otin aluksi mallia Novita-lehdestä syksy 2010, se löytyy täältäkin.
Totesin kuitenkin, että baskerista tuli minun päähäni liian pieni.
Taidan olla aika suuripäinen.
Tein sitten lisää leveyttä ja myös korkeutta.
Ei siitä sitten tullutkaan ihan baskeri, enemmänkin myssy.
Päälaelta kuitenkin baskerin näköinen, vai mitä?





Seinää vasten nojaavat vanhat kottikärryt olivat oiva apuväline kuvaamisessa, mutta pitihän sitä yrittää kuvata omassa päässäkin.
Tosin yksinään se on aika vaikeaa, varsinkin kun pakkasta oli 17 astetta ja sormet meinasivat jäätyä.
Muutamassa sentään osui pää kuvaan...






Pipo itselle
Ohje: Novita, syksy 2010
Lanka: Novita Puro, sävy metsä
Virkkuukoukku 4,5 m
Langankulutus vajaat kaksi kerää, noin 80g




Katse kohti auringonlaskua ja uusia seikkailuja.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pala palalta

Sohvaroskikseni on täynnä langanpalasia.
80 palasen langanpätkät on päätelty.
Minä tein sen!

Taustalla näkyvä puunpala on kipukoukku, jolla olen yrittänyt pehmittää tästä urakasta jumittuneita hartioitani. Olohuoneen lattialle on koottu palapeliä, ja noin puolet palasista on yhdistetty.
Tästä taitaa sittenkin tulla jotakin.


Peittopalapeli odottelee kokoajaansa kotona,
sillä välin kun minä vietän muutaman päivän muualla
pienemmän käsityön kanssa.

Palataan asiaan kunhan palaan kotiin.
Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kaukana Strömsöstä

Viime vuoden huhtikuussa minulla oli vino pino isoäidinneliöitä.


Silloin niitä oli 63 kappaletta. 
Sen jälkeen virkkasin niitä vielä 14 lisää.
Helppo ja mukavahan näitä oli virkata jämälangoista.
Mutta jos vaan virkkaa lisää, eikä tee niistä mitään? 
Eihän se projekti silloin etene Strömsön tahtiin.

Nyt löysin taas tämän huhtikuusta saakka koskemattomana olleen kassin.
 Siitä löytyi 77 neliötä.


Silloin, kun virkkasin ensimmäset neliöni vuonna 2011 kuvittelin kokoavani värikkään peiton tuossa tuokiossa. Olinpas minä lapsellinen.

Nyt, kun ensimmäisten neliöiden virkkaamisesta on kulunut kolme vuotta, sain virkattua vielä kolme neliötä. Lappuja on nyt 80 kappaletta, siis 8x10 -kokoinen peitto tulossa.
Nyt olen vihdoin päässyt seuraavaan vaiheeseen, ja päätin kertoa siitä oikein täälläkin, että varmasti saan vietyä projektin loppuun tällä kertaa. 

Nyt siis olen viimeistelemässä lappusia. 
*syvä huokaus*



Yleensähän virkatessa langanpäät saa kätevästi virkattua työhön mukaan. 
Niin kai olin luullut nytkin.
Mutta kun näissä neliöissä tulee noita reikiä, niin näkyyhän ne lankajuoksut rumasti nurjalla puolella. Erottuu oikein selvästi.
Näyttää rumalta.
Miten ihmeessä olin noin tyhmä?



Nyt olen sitten kiskonut noita langanpäitä esiin ja pujotellut virkkuukoukulla työn sisään piiloon. 
Ja päätellyt kaikkia roikkuvia lankoja.
Lappu kerrallaan. 
Valmiina on kymmenkunta, enää 70 jäljellä...

Kaikissa neliöissä oli virkattuna jo yksi kerros kiinteitä silmukoita reunukseksi, mutta kaikki tietenkin ihan eri väreillä. Minä haluan peittooni kuitenkin jotakin yhtenäistä linjaa, joten aloin virkata kaikkiin vielä yhden kerroksen kiinteitä silmukoita tummanharmaalla langalla, jotta saan jonkin yhtenäisen värin koko peitolle. Yhdistän palaset aikanaan myös tummanharmaalla.
Se on sopivan neutraali väri, joka ei riitele minkään kanssa.
Tällaisia niistä sitten alkoi tulla.



Tästä vaan sitkeästi eteenpäin, vaikkei menekään ihan niin kuin Strömsössä.
Siellä kun kaikki sujuu niin seesteisesti ja näppärästi.

Missä niillä on rumat langanpäät?
 Missä pitkin sohvia lojuvat pienet pois leikatut langanpäiden kappaleet?
Missä kolmen vuoden projektit?
Miten niiden hermot ei mene?



Toista se on täällä minun sohvallani.
Kiukuttaa ja ärsyttää, vaikka hieno siitä kai joskus onkin tulossa.
Ja minäkö muka jotenkin kätevä käsistäni?
Kuinka kehtaan edes blogia kirjoittaa?
Tällainen hidas tumpelo.
Lopuksi kuva viime kesäiseltä Strömsön vierailulta.
Tähän seesteiseen maisemaan katsellen jatkan projektia eteenpäin.
Kuinkahan kauan kuluu seuraavaan palapeittopäivitykseen?
Vuosi?



Jos vielä joskus rupean palapeittoa tekemään, lupaan ja vannon viimeistellä jokaisen palasen heti, kun se on valmis. 
Lupaus on nyt tässä mustaa valkoisella. 
Mahdanko lukea tätä, jos joskus tällaiseen projektiin uudetaan lähden?
Toivottavasti!