perjantai 21. helmikuuta 2014

Kenelle sinä tekisit villasukat?

Jostain syystä aamulla villasukkia jalkaan vetäessäni tuli mieleen ihan hassu vanha juttu.



Viime syksyn Vain Elämää -sarjan ensimmäisessä jaksossa Juha Tapio ja Ilkka Alanko juttelivat siitä, kuinka saavat faneilta paljon lahjoja, mm. villasukkia. 
Juha Tapio kertoi jutelleensa aiheesta kotona vaimonsa kanssa, ja vaimo oli ollut sitä mieltä, ettei hän kyllä tekisi kenellekään villasukkia. 
Paitsi ehkä Ilkka Alangolle. 
Ne hän sitten oli tehnytkin. 
Ohjelmassa Juha antoi Ilkalle vaimonsa kutomat villasukat, ja myöhemmässä jaksossa Ilkka askarteli kiitoskortin.
Juttua aiheestä löytyy esim. täältä.

Monet muutkin julkisuuden henkilöt saavat kuulemma paljon villasukkia fanilahjoiksi. 
Pienellä googlettamisella aiheesta löysin mm. otsikot, joissa "Lauri Tähkä hukkuu fanisukkiin", William ja Kate saivat lahjaksi villasukat Suomesta
Tässä jutussa taas kerrottiin 70-vuotiaasta naisesta, joka neuloi villasukkia hevi-joulukonsertin esiintyjille.

Rupesin siinä sitten miettimään, että fanitanko itse ketään niin kovasti, että tekisin villasukat.


Olen antanut villasukkia lahjaksi fanittamilleni läheisille ja ystäville, kummilapsille, lapseni opettajalle, työpaikan salaiselle ystävälle...

Mutta ventovieraalle ihailun kohteelle?

Nuoruudessa olin suuri Eppu Normaali -fani, mutta siihen aikaan kyllä ei olisi tullut mieleenikään kutoa villasukkia fanilahjaksi. Monia pitkiä "fanitussuhteita" on myös moniin muihin bändeihin, joista U2 taitaa olla kärjessä. Mutta kaikki fanitus on tässä iässä rajoittunut ajoittaiseen musiikin kuunteluun, ja ehkä lehtijuttujen hieman tarkempaan lukemiseen. Levyjäkin ostan harvoin, kun kaiken voi kuitenkin kuunnella Spotifyssa.

Urheilijoita arvostan toki, mutta en fanita enkä suuremmin seuraa noita kisojakaan.
Hyviä näyttelijöitä on paljon, ja nautin elokuvista. 
Mutta että joku yksittäinen näyttelijä olisi ylitse muiden ja saisi minut hänelle kutomaan villasukkia?
(Kun ei se Colin Firthin esittämä Mr. Darcykaan ole mikään oikea henkilö.)

Ihailen toki monia ihmisiä, mutta enpä taida olla sellainen "fani", joka alkaisi villasukkia tekemään.
Taitaa ne tärkeimmät olla tässä lähipiirissä.

Entäs sinä?
Kenelle sinä tekisit villasukat?

Tällaisissa hassuissa mietteissä tänään.
Mukavaa viikonloppua.






perjantai 14. helmikuuta 2014

Rakkaat ystävät!



Minun ystäväni on kuin villasukka, 
joka talvella lämmittää.




Minun ystäväni on kuin niityn kukka,
joka saa minut hymyilemään.





Ihanaa ystävänpäivää sinulle, lukijani.
Kiitos, kun olet.

Olet tärkeä sellaisena kuin olet.
Olitpa sitten millaisen lankakerän kaltainen tahansa.

Siististi keritty ja siloinen tai jo hieman purkaantunut ja rosoinen,
tumma tai vaalea,
vasta aloitettu tai jo kerän loppupuolella,
suuri tai pieni,
tavallinen sukkalanka tai hieno juhlaneulelanka,
himmeä tai kimaltava,
ohut tai paksu.

Kelpaat juuri sellaisena kuin olet!



Sydämellistä ystävänpäivää sinulle!
Ystäväsi Anniina


torstai 13. helmikuuta 2014

Lumivalkoinen

Tyttären valkoinen neulepaita on valmis.
Siitä tuli juuri sopiva.
Neule on ihanan kepeä, kuin vastasatanut lumi.
Kaunis kuten kantajansakin.


Toiveenahan oli ihan tavalline neule, valkoinen, ei liian kuuma.
Valitsin langaksi Novitan Rosen, joka on pörröistä ja kevyttä - ja erittäin riittoisaa!
Koko neuleeseen meni lankaa vain 135 grammaa.



Mallia katsoin Novita helpot-lehdestä.
Siinä oli Rosesta neulottu raitaneule, jonka toteutin yksivärisenä.
Katsoin ohjeesta silmukkamäärät ja vähän yleisiä ohjeita.
Neuleen pituuden ja hihojen pituuden säädin itse mittanauhan kanssa tytön toiveiden mukaan.



Neule on tehty numeron 8 puikoilla, paitsi resoreissa käytin puikkoja numero 7.
Neule edistyi suurilla puikoilla nopeasti.
Lauantaina aloitin, keskiviikkoaamuna viimeistelin.
Kuten kuvista näkyy, neule on melko läpikuultava, joten koko ilme muuttuu sen mukaan, minkä värinen vaate siellä alla on.


Perusneule tytölle, koko XS
Ohje: Novita helpot
Lanka: Novita Rose luonnonvalkoinen135 grammaa
Puikot: 8mm + 7mm resoriin




tiistai 11. helmikuuta 2014

Neulebongauksia

On se ihmeellistä, kuinka yhden suomalaismiehen neulominen olympialaisissa on noussut uutiseksi. Kuva suomalaisesta valmentajasta neulomassa on levinnyt sosiaalisessa mediassa laajalle, ja esimerkiksi Virveriikka kirjoitti jo aiheesta blogissaan.

Minä en kyseistä kisaa seurannut, enkä itse bongannut tuota neulomista, mutta googlettamalla se löytyy monesta paikasta.
Suomalaisia otsikoita ovat mm. seuraavat: 
- "Kuka neuloi kaulahuvia, kun Tonteri lähti matkaan?" (Iltalehti)
- "Suomella uusi sensaatio Rukajärven lisäksi – neulova valmentaja Antti Koskinen!" (Ilta-Sanomat)
- "Suomalaisvalmentajan neulontaa hämmästellään maailmalla" (HS)

Englanninkielisiä otsikoitakin löytyy:
"Olympics coach caught knitting at starting line" (News channel, wptv.com)
"Mystery Extreme Knitter at Men’s Slopestyle Finals Revealed" (abcnews)
"The Finnish Snowboarding Coach Was Knitting At The Top Of The Slope" (Buzzfeed)

Minä en ole kovinkaan innokas penkkiurheilija, eikä meillä seurata kisoja. 
Olen lähinnä harmitellyt kisoista johtuvaa Sydämen asialla-sarjan kahden viikon taukoa.
Pidän kovasti kyseisestä sarjasta, ja olen siitä bongannut myös neulomista ja kauniita neuleita. Niistä olen kertonut ennenkin, täällä ja täällä

Viime perjantaisessa jaksossa yksi sarjan vakiohahmoista, autokorjaamo- ja hautaustoimistoyrittäjä Bernie sai selville, että hänellä on aikuinen tytär. 
Jo iäkäs poikamies halusi kovasti löytää lapsensa, ja onnistuikin siinä. 
Tytär ei kuitenkaan tiennyt olevansa adoptoitu, eikä Berniekään sitä hennonnut hänelle kertoa. 
Isä sai silti tilaisuuden istahtaa puistonpenkille tyttärensä viereen ja rupatella hetkisen. 
Tytär odotti esikoistaan ja oli neulomassa ulkona peittoa tulevalle lapselleen.






Isälle tämä hetki oli kuitenkin tärkeä, ja oli tyttärelläkin hyvä päivä.



Saman päivän Hakekaa kätilö-sarjan jaksossa oltiin luennolla, jossa sisar Monica Joan oli jälleen kerran kutimiensa kanssa. Hän oli sitä mieltä, että keksitarjoilu oli luennon tärkeintä antia, ja että luennoitsija vain häiritsi hänen neulomistaan.



Lankakeräkin karkasi...



Lopulta sisar Juliennen piti ottaa hänen kutimensa pois.


Tämän postauksen kuvat ovat ruutukaappauksia Yle Areenasta, jossa kyseiset jaksot ovat ainakin vielä katsottavissa.

Toivotaan mukavia neulebongauksia jatkossakin!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Takapakkia

Lankalaihis alkoi lupaavasti.
Tammikuussa sain kulutettua 850 grammaa lankaa, eikä lisää tullut yhtään.
Helmikuussa sitten taitaakin käydä hullusti. 
Miinukset ovat huvenneet reippaasti tässä viikon sisällä...

Jos kerran on lähtenyt tähän lankalaihis-projektiin, niin pakko se kai on tunnustaa reilusti, 
että lisää lankaa on hakittu. Hieno nainen ei kuulemma koskaan keskustele lankavarastonsa suuruudesta, mutta minä en taidakaan olla mikään lady.

Kuva riivitty täältä
Viime viikolla kerroin, että yritin keksiä tyttärelle sopivaa neulepaitamallia.
Jämälangoistahan sellaista ei synny, sen kun pitäisi olla valkoinen.
Minun lankavarastossani ei ole mitään yksittäistä lankaa niin paljoa, että niistä saisi yksivärisen suuremman neuleen, eikä kirjava nyt tullut kysymykseen.

Ostin sitten 200 grammaa luonnovalkoista Novita Rosea, ja neulekin on jo hyvällä mallilla puikoilla.
Tuo Rosen pörröisyys ja keveys miellytti tyttöä, ja taitaa siitä aika kiva neule tullakin.
Toivotaan, että koko 200 grammaa kuluu projektiin!

Muutenkin alkoi jo sukkien ja muiden pienempien projektien teko kyllästyttää.
Jätin polvikukat jäähylle ja googlailin ohjeita sen sijaan, että olisin käyttänyt senkin ajan tekemiseen.
Tämä taitaa olla yleisempikin ongelma...

Kuva riivitty täältä


Päätin tehdä tyttären neuleen jälkeen itselleni neuletakin, 
ja löysinkin Ravelrystä sopivan ohjeen.
Langatkin projektiin on jo hankittu. 
Hankin neuletakkia varten 600 grammaa sinistä Cascade 220 Heathers-lankaa.

Värin nimi on Midnight heathers, joka ei ole ihan tasainen väri.
Perussävy on tumma sininen, jossa on mukana hieman vaaleampia ja violettiin vivahtavia säikeitä.
Kuvasta ei välttämättä erotu kovin hyvin, mutta kaunis väri joka tapauksessa. 
Tummansininen neuletakki tulee olemaan hyvin monikäyttöinen minun garderobissani. 
Minulla on nimittäin muutenkin aika paljon sinistä, ja perusasuuni kuuluu useinmiten farkut.




Niin että helmikuussa onkin sitten hankittu lankaa 800 grammaa, ja koko lankalaihis on enää 50 grammaa miinuksella...

Elämä on sellaista, mutta toivon mukaan saan nämä langat kulutettua lähes loppuun tässä alkuvuodesta.
Kunnes löytyy jotain muuta ihanaa lankaa...

lauantai 8. helmikuuta 2014

Mitä jäbä duunaa?

Täällä Sohvaneulomossa vietetään paljon aikaa sohvalla.
Telkkarikin on tuossa sohvan edessä, niin pakkohan se on tunnustaa, että meilläkin katsotaan Putousta.
Tai siis muut katsovat, paitsi 16-vuotias, jonka mielestä on tosi noloa, että vanhemmat katsovat niin typerää ohjelmaa.
Siis anteeksi jo etukäteen tämä Putous-aiheinen postaus.
Tämä ei tule toistumaan.

Neulojat ovat varmasti huomanneet, että Antsku on aina villasukat jalassa.

Kuva Antskun Facebook-sivulta

Ainakin Facebookin perusteella monikin jäbä duunaa Antsku-villasukkia.
Voihan villasukka-ryhmässä on näkynyt jo monet valmiit sukat, ja kun Antsku julkaisi kuvan villasukistaan omalla sivullaan, on siitä aika helppo kopioida tuo malli.

Kuva Antskun Facebook-sivulta

Yhteiskunta nyt vaan ei toimi sillä tavalla, että joku vois sulle nyt tässä villasukiksi muuttua.
Parasta olisi siis laittaa tuollaiset ihan itse puikoille, ennen kuin romahat.
Jos et osaa, niin soita vaikka Maikulle ja kysy neuvoa.
Tai voithan tietenkin katsoa täältä perussukkien ohjeen.
Viime viikon jaksossa moni myös varmasti huomasi, että ohjelman kulisseissakin kudotaan.

Kuva: Ruutukaappaus MTV3 katsomosta

Kuva: Ruutukaappaus MTV3 katsomosta

Kivaa, että käsityö näkyy ja kuuluu monessa paikassa ja monella tavalla.
Villasukat ovat muotia!

Hauskaa Putous-iltaa niille, jotka tänään aikovat katsoa ohjelmaa.
Nauru pidentää ikää, vaikka ne vitsit välillä onkin aika huonoja.
Mutta aina välillä sitten taas niin hauskoja.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kirjavan käsityökorin suunnitelmia ja shoppailuja

Kirjava käsityökori esittäytyy ja toivottelee mukavaa perjantaita.
Tällainen minä olen:

Pursuat ideoita ja haaveilet kyllä tekeväsi kaikenlaista. Mutta vaikka nyt perustaisit pienen tehtaan, perikuntasi saattaa silti olla pulassa tarvikevarastojesi kanssa. Vaan väliäkö sillä, kun olet saanut nauttia kankaiden kauneudesta ja lankojen pehmeydestä.
Käytä muutama lankakeräsi ja virkkaa niistä kori. Sinne saat kätevästi säilöttyä myös kaikenlaista. 

Luonnehdinta tukee päätöstäni ryhtyä lankalaihikselle
Mikä käsityö sinä olet?
Jos et ole vielä testannut, poikkeapa tänne KLIK ja testaa itsesi.
Kerrohan tuloksesi minullekin.
Olisi mukava kuulla, mitä käsitöitä täällä vierailee.

Reilu viikko on vierähtänyt kuin huomaamatta edellisestä postauksestani.
Valmista raportoitavaa ei ole, sillä aloitin itselleni polvisukat, joista vasta ensimmäinen on valmiina.
Sen verran voin kyllä paljastaa, että niistä tulee aika värikkäät.

Muuten onkin tullut enemmän suunniteltua kuin tehtyä.
Tytär haluaisi neuleen, mutta en ole keksinyt sopivaa mallia enkä lankaa.
Neule ei saisi olla kuuma, joten turha kai edes kuvitella sitten paksusta villalangasta villapaitaa tekevänsä.
Akryylilangasta taas ei oikein huvittaisi kutoa, ja puuvillalangat ovat kaikki melko ohuita. 
Nyt houkuttaisi enemmän paksu lanka ja suuret puikot, jotta prejekti etenisi nopsasti. 
Eli ideoita otetaan vastaan ja edelleen etsitään. 
Tai sitten mennään ostamaan kaupasta kevätneule - se taitaakin olla todennäköisin vaihtoehto.
Jospa sitten ensi talveksi saisi aikaan jonkun kunnon lämpimän neuleen?

Vietin tässä välillä pitkästä aikaa päivän kaupungilla Helsingissä.
Kiertelin siellä täällä ilman mitään suunnitelmia tai aikatauluja, ja istahdin kahville tai syömään silloin kun siltä tuntui.
Olipas mukava päivä, miksiköhän tuollaista tulee tehtyä niin harvoin? 

Löysin itselleni uuden käsilaukun.
Siinä on monta hyvää taskua, ja se on juuri sopivan kokoinen, että kaikki tarpeellinen mahtuu.
Vaaleansininen väri tuntui aluksi oudolta, mutta itse asiassa se on oikein keväinen ja kiva!
Tästä tulee uusi lempikaverini, varsinkin kun sattumalta ennen laukun löytymistä ostin melko samansävyisen huivin.


Vierailin tietenkin myös Gudrun Sjödenillä
Siellä sai oikein kunnon värikylvyn. 
Jos olisin rikas, olisi mukaani lähtenyt muutakin kuin yksi vaate.
Kohtasin liikkeessä sattumalta ystäväni, jota en ole tavannut moneen vuoteen. 
Olipas se hauska yllätys!
Päädyimme ostamaan samanlaiset tunikat eri värisinä, joten nyt muistamme aina toisiamme tuota vaatetta käyttäessämme.

Akateemisessa kirjakaupassa menin tietenkin käsityölehtien luokse.
Voi sitä mahtavaa valikoimaa!



Selailin muutamia lehtiä, enkä ostanut yhtäkään.
En osannut päättää, eikä mikään niistä sitten kuitenkaan selailtuani näyttänyt niin kovin hyvältä.

Suomalaisessa kirjakaupassa en sitten kuitenkaan enää voinut vastustella.
Olen katsellut Pipo on pääasia -kirjaa jo monesti, ja ajatellun, että se olisi hyvä perusteos kokoelmaani.
Nyt se oli kirja-alessa hintaan 12,95, ja sitten vielä tuosta alehinnasta sai -20% lisäalennusta. 
Kirjasta on arvosteluja monessa paikassa, esimerkiksi Ullassa.


Lopuksi vielä kaikille englantia osaaville iloinen linkki KLIK.
Siinä kerrotaan, kuinka kuinka neulominen pitää sinut terveenä!
Mikäs sen mukavampaa lukemista.

Taidankin mennä nyt sohvalle hoitamaan terveyttäni hetkeksi. Sen jälkeen jaksaisin ehkä tarttua imurin varteen hieman helpommin. 
Paitsi että kohtahan tulee posti ja uusi Novita-lehti.... 
Kuinkahan mahtaa imuroinnin käydä?

Mukavaa viikonloppua!