perjantai 28. maaliskuuta 2014

Taikapallosukat

Muistatte varmaankin Taikapallon seikkailun Lontoossa?


Seikkailun lopuksi matkalla tehdyt sukat olivat pahasti kesken. 
Zauberball joutui taas viettämään aikaa pussissa, koska minulla on joku typerä pakkomielle keskeneräisten tekemisestä loppuun aloitusjärjestyksessä. 

Matkalle lähtiessäni minulla oli kirjavat polvisukat kesken. Ne olivat kuitenkin jo sen verran loppusuoralla, että otin Lontoon reissulle tämän uuden työn mukaan. 
Olisihan se ollut tyhmää, jos olisi tullut työ heti valmiiksi jo matkan alkumetreillä.

Matkan jälkeen piti siis ensin viimeistellä nuo polvisukat, ja sitten tyttärellä oli kiire saada vaaleanvihreä tuubihuivi. Nyt vihdoinkin otin tuon taikapallon taas esiin ja tein sukkaparin valmiiksi.



Zauberball-kerässä värit toistuvat melko satunnaisesti, eikä sukkaparista saisi samanlaisia yrittämälläkään. Minä ajattelin kuitenkin tehdä sukkin hieman yhtenäistä linjaa. Tein siis molempiin tummanharmaalla Nallella varren suut, kantapäät ja kärjet.
Muuten sai raidoitus mennä miten sattui tulemaan.




Perussukat, koko 36-37
Lanka: Schoppelwolle Zauberball Stärke 6
Puikot: 3mm
Langanmenekki 100g



Kuvien taustana oleva karvamatto tarttui muuten sattumalta mukaan, kun jouduin odottelemaan lastani ja poikkesin uuteen Sotkan myymälään. Siellä oli tämä 89 euron matto avajaistarjouksessa 29 euroa. 
Tuli olohuoneeseen niin ilmava fiilis, kun vein talvisen punasävyisen villamaton varastoon.
Vanha "kesämatto" onkin ollut meillä jo 15 kesää lattialla, joten vaihtelu kyllä virkistää.
Tällä hinnalla voisi vaihdella useamminkin.

Mitä sitten jäi taikapallosta jäljelle?
Siitä riittää vielä raidoitusta toiseenkin sukkapariin tai johonkin muuhun jämälankaprojektiin.
Nyt pääsen vihdoinkin sormet syyhyten uusien lontoontuliaislankojen pariin.
Tässä ne jo kerittyinä odottelevat taikapallon kanssa.


Taikapallo on kyllä oikeasti uusia keriä pienempi. 
Laitoin sen kuvaan etualalle, että se saisi tuntea vielä vähän aikaa olevansa huomion keskipisteenä.
Taikapallon kohtalo taitaa olla palaaminen takaisin Nallelankakoriin.
Mutta on sillä ainakin paljon kerrottavaa!


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Rinsessainen tuubi

Kerroin tuossa taannoin vanhasta ja ihanasta merinovillalangasta.
Nyt on vaaleanvihreä tuubihuivi valmiina.


Minua ärsyttää monissa tuubeissa ja kaulaliinoissa se, että toinen puoli on erilainen. 
Esimerkiksi palmikkokaulaliinan nurja puoli on ruma,
ja helpostihan se nurja puoli käytössä kääntyy etupuolelle.
En kuitenkaan halunnut tehdä ainaoikeaa tai joustinta, vaan halusin jotakin kaunista.
Jotakin nuorelle tytölle sopivaa hempeää, 
mutta kuitenkin molemmilta puolilta samanlaista neulosta.
Päädyin tähän rinsessaan.


Se näyttää palmikolta, mutta ei kuitenkaan ole. 
Olisiko se vähän palmikon ja pitsineuleen välimuoto?


Ohje on helppo, neljän kerroksen mallikerran oppii nopeasti ulkoa.

Tämän tuubin tekeminen oli melko hidasta, koska lanka oli niin ohutta.
Käytin 3mm:n puikkoja.
Suuremmilla puikoilla siitä olisi tullut ehkä vielä kevyemmän pitsimäinen, 
mutta tästäkin tuli oikein hyvä.
Lankalaihiskin eteni taas 140 grammaa.



Mutkia oli kuitenkin tällä kertaa matkassa.
Kerroinkin jo aikaisemmin täällä, että katkaisin yhden puikon.
Mieheni sai kuitenkin liimattua sen jollakin ihmeliimallaan,
ja vaihdoin taas KnitPron pyöröihin.

Viikonloppua vietin äidin luona, ja olin kai pakannut käsityöpussini hieman huolimattomasti laukkuuni, koska MOLEMMAT puikot olivat poikki!
Mieheni tekemä liimaus oli kyllä kestänyt, 
koska aikaisemmin katkaisemani puikko oli poikki eri kohdasta. 
Meinasi päästä rumia sanoja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Uudet pyöröpuikkojen vaihtopäät on hankittu.
Myyjä kyllä ehdotti jo metallisiin kärkiin siirtymistä...





perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pullantuoksuista perjantaita

Vuorotteluvapaalle jäädessäni en luvannut olla pullantuoksuinen kotiäiti.
Tulin kuitenkin luvanneeksi, että ainakin kerran saisi jälkikasvu palata koulusta pullantuoksuiseen kotiin.



Tänään oli viimeinen mahdollisuus.
Esikoisella oli viimeinen koitos ylioppilaskirjoituksissa.
Sitten ei enää tulla kouluhommista pullantuoksuun.
Ajatellaan tulevaisuutta ja jännitetään tuloksia.

Siis kirjoittaja eväineen matkaan ja taikinan tekoon.


Leipominen on kyllä mukavaa.
Jos ei ole kiire eikä pakko.

Tavallista arkipullaa ilman voisilmiä.
Muka kevyesti rasvattomaan maitoon.
Ja oikeaa voita, siitä on keveys kaukana.
Mutta kun se on hyvää.


Raesokeria päälle ja uuniin.



Kahden kerroksen väkeä. 
Kiertoilmallakin kypsyivät eri tahtia.
Yhdet pois, 
toiset ylemmäs, 
kolmannet sisään.


Hyväähän siitä tuli. 



Lämmin pulla ja lasi kylmää maitoa.
Voittaa monen gourmet-annoksen mennen tullen.


Kevään värejä jo keittiössä ja mielessä.



Toivon mukaan keväällä leivotaan - ja paljon.
Lakkiaispaniikki jo nostelee päätään, vaikka onhan tässä vielä aikaa.

Herkullista viikonloppua sinullekin.







maanantai 17. maaliskuuta 2014

Rikkipoikki

Tragedia se on pienikin tragedia.
Ainakin jos puikko katkeaa kesken työn.


Otti kyllä aika lailla päähän.
Varsinkin kun tämä oli ihan omaa syytäni.

Laskin työn sohvalle viereeni, ja meinasin nousta ylös.
Samalla painoin vahingossa kädelläni puikkoa, ja kuului naps.

No eipä siinä sitten muuta voinut, kun painua puikkovarastolle.
Kolmosen pyöröjä ei tietenkään löytynyt.

Löytyi kuitenkin nämä.
Kolmosen Imra Flexit, 
jotka olin jo melkein unohtanut minulla olevankaan.


Kerroin puikoista jo pari vuotta sitten, kun löysin ne kirpputorilta.
Yhden kaulurin olen niillä neulonut, sitten ne ovat olleen käyttämättöminä.
Onko joku teistä törmännyt tällaisiin puikkoihin?

Nämä ovat aika kätevät.
Niitä voi käyttää kuten pitkiä puikkoja, mutta varsi on tuollaista pyöröpuikkomaista kaapelia. 
Vähän kuin pitkien puikkojen ja pyöröjen välimuoto.
Työ ei paina käsissä läheskään niin paljon, kuin pitkillä puikoilla neuloessa.
Kärjet ovat kiiltävää metallia, joka ei kilise, mutta luistaa äärettömän hyvin.



Yleensä käytän lähes kaikessa neulomisessani pyöröpuikkoja.
Minulla on KnitPron eripituisia kaapeleita ja eri kokoisia vaihtokärkiä niihin.
Näillä teen sukkiakin Magic Loop -tekniikalla, vaikka käytän myös sukkapuikkoja.


KnitProt ovat laminoitua koivupuuta.
Luistavat hyvin, ja olen niihin todella tyytyväinen.
Minulla on myös parissa koossa sukkapuikot KnitPro-sarjasta.


Ja sitten perinteisiä alumiinisia, ja jokuset bambuiset.
Lentomatkalle ostin uudet, halvat bambupuikot. Pessimistinä pelkäsin puikkojen jäävän turvatarkastukseen, enkä raaskinut asettaa KnitPro-puikkoja minkäänlaiselle uhalle alttiiksi.


Kylläpäs ne tuntuivatkin siltä, että olivat halvat.
Työ ei luistanut millään, puikot tuntuivat jotenkin karheilta.
Eivät taida päästä käyttöön ennen seuraavaa lentomatkaa.

Pitkiä puikkoja en käytä ollenkaan.
Niistä saan hartiani kipeiksi, kun painavat mokomat niin paljon.

Minkäslaisia puikkoja teillä on käytössä?
Onko joitakin suosikkeja?
Onko jollakin kulmikkaita? 
Niistä olisi kiva kuulla kokemuksia.

Puikkoilemisiin!




lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vanha lanka, parempi lanka?

Tyttärelleni ostettiin vaaleanvihreät farkut.
Lidlistä kun sai halvalla.
Lankavarastostani löytyi lähes samanväristä lankaa.
Siitähän tulisi asuun sopiva tuubihuivi.


Lanka on peräisin äitini lankavarastosta.
Jäljellä oli kaksi vajaata kerää ja vielä yksi täysi kerä, jossa oli vyötekin vielä päällä.
Lanka on Novita Bambinoa, ja se 50 gramman kerä oli maksanut 9 markkaa.


Tästä langasta hän teki vuonna 1997 lapselleni villa-asun,
jota kaksi nuorimmaistani käytti.


Tätä ja muita lasteni neuleita esittelin viime syksynä tässä postauksessa.

Tutkin sitten vyötettä tarkemmin. 
Lanka on100% superwash merinovillaa.
Se tuntuu ihanan pehmeältä, ja oli käytössä mukavaa.
Nuo villavaatteet ovat kestäneet hyvin monet konepesut ja pulautukset.

Bambinoa ei löydy enää Novitan valikoimasta, mutta ennen poistumistaan se oli tavallista villaa, ei merinoa. Onko tosiaan niin, että langat olivat ennen laadukkaampia? Eikös merino nyt kuitenkin ole "hienompaa" kuin tavallinen villa?

Novita on muuttanut myös ainakin Rosen koostumusta.
Rose oli ennen nimeltään Rose mohair, ja siinä oli 65& akryyliä ja 35% mohairia.


Nykyisin Rosessa on 70%akryyliä ja 30% villaa.
Onko kyse säästöistä?
Miksi ei enää merinoa eikä mohairia?
Myöskään Nalle Aloeveraa ei enää ole.
Ovatko Novitan langat oikeasti huonontuneet, kuten niin monet valittavat?
Oliko ennen kaikki paremmin?

Muistin samalla Näppituntuma-blogin kirjoituksen Novita, oi Novita, jossa pohdittiin sitä suurta Novita-vihaa, mitä ainakin Facebookissa joillakin tuntuu olevan.
Hyvä kirjoitus, kannattaa lukea!
Olen kirjoittajan kanssa samalla kannalla.

Minä ostan paljon Novitan lankoja. 
Niissä on hyvä hinta-laatusuhde.
Niitä saa joka paikasta.
Ne ovat hyviä peruslankoja.


Jotkut taas ovat sitä mieltä, että Novitan langat ovat ihan surkeita, 
ja että oikeat käsityöharrastajat hankkivat lankansa vain erikoisliikkeistä tai nettikaupoista.
Kunnon hifistelijä ei käytä markettilankoja.

Minäkin tykkään käydä lankakaupoissa, mikä tuli juuri Lontoon reissullakin todistettua.
Niissä on ihania lankoja.
Valitettavasti vain en ole niin rikas, että minulla olisi varaa maksaa pariakymppiä tai enempääkin yhdestä lankavyyhdistä, olkoonkin vaikka kuinka ihanaa.
Mieluummin teen paljon ja edullisemmin.
Siispä ostan useinmiten lankani marketeista.
Niitä ihan tavallisia lankoja.

Seiskaveikka ja Nalle ovat aivan hyviä sukkalankoja tavalliseen arkikäyttöön.
Joskus hellin itseäni kalliimmalla langalla.
Esimerkiksi tämä Manos Maxima oli aivan ihanaa, 
siitä tekemäni kaulaliina on ahkerassa käytössä.


Lankamaailmasta saa monia edullisia lankoja, mutta ne eivät ole suomalaisia.
Eivätkä minusta monetkaan sen kummempia kuin Novitan langat.
Erilaisia värejä toki löytyy, ja olenhan sieltäkin lankaa ostanut.
Ostan mielelläni Novitan lankoja sen takia, että ne ovat suurimmaksi osaksi kotimaisia.

Firma on suomalainen.
Suomalainen työ tukee Suomen taloutta.
Osta aina kotimaista.
Näin minua on lapsesta saakka opetettu.

Jotkut sanovat, etteivät Novitan langat enää ole kotimaisia.
Villa tuodaankin ulkomailta, ja se on harmi.
Mutta toisaalta suomalaista villaa ei ole tarpeeksi, jotta sitä riittäisi noin suuriin tuotantomääriin.
Joitakin kampanjalankoja myös ostetaan ulkomailta, mutta valtaosa valmistetaan Novitan Korian tehtaalla. Tästä oli hyvä tietopaketti Käsityöelämää-blogissa, jossa oli julkaistu Novitan vastaus kirjoittajan tiedusteluun lankojen alkuperästä ja eettisyydestä.
Lue ihmeessä tämä teksti.

Tässä kirjoituksessa tulikin samalla vastaus siihen, miksi Novita ei enää käytä merinovillaa.
Lampaiden kohtelun takia.
Hyvä näin. Pitäähän sitä eettisyyttäkin ajatella.

Tällaisia lankapohdintoja sai aikaan yksi vanha lankakerä.



Minkälaisia lankoja te muut käytätte?
Kaikenlaisia?
Onko teillä jotakin periaatteita?
Vai ostatteko fiilispohjalta sitä, mikä milloinkin miellyttää ja sopii kukkarolle?

Minulle on ihan sama, mitä lankaa käytät.
Pääasia, että käytät!
Jokainen langan kanssa käytetty minuutti on hyväksi ainakin minun mielenterveydelleni.
Käsityö miehen - tai useinmiten naisen - tiellä pitää!

Minä jatkan äidin perintömerinon parissa.
Rinsessaista tuubia.

Kuka tietää, millaista lankaa seuraavaksi hankin.
Voi olla Novitaa, voi olla jotain ihan muuta.
Kerä kerrallaan, kukkaron mukaan.
Rakkaudesta lankaan.


Lankaisaa lauantaita. 


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Polvisukat sateenkaaren väreissä


Tein itselleni polvisukat.
Kaikissa sateenkaaren väreissä.
Niillä tarkeni jo vähän istuskella puutarhakeinussa.



Iloiset, ja toisaalta musta välissä muistuttaa elämän tummista sävyistä.



Kirjava lanka on Nalle Taikaa, ja musta Viking Vilmaa.
Olivat melko lailla samanpaksuisia lankoja.
Kolmosen puikoilla tuli sopivaa jälkeä.
Lankaakin sain kulutettua 180 grammaa. 
Lankavarasto senkun pienenee!



Tein taas tällä samalla mallilla, kuin jo niin monet sukat tänä talvena.
Minä vaan kerta kaikkiaan tykkään tästä mallista.



Polvisukissa piti tehdä vähän leveämmät varren yläosat, joten jätin sukkien takaosassa enemmän silmukoita nostettujen silmukoiden väliin. 
Kaventelin niitä välejä sitten tasaisesti, kunnes nostetut silmukat olivat tasavälein.



Jospa seuraavilla kylmillä uskaltautuisi käyttämään välillä hamettakin.
Ja kirjavia polvisukkia.


Polvisukat itselle, koko 40
Lanka: Novita Nalle taika (kirjava) ja Viking Vilma (musta)
Puikot: 3,5 mm


torstai 13. maaliskuuta 2014

Terveiset Lontoosta, osa 2

Edellisessä postauksessa saittekin jo lukea lankakerän matkakertomuksen Lontoosta.
Zauberball tietenkin keskittyi noihin käsityöasioihin, joten pitää kai minun sitten kirjoittaa vielä vähän kertomusta muista aiheista. Tokihan siellä matkalla tehtiin paljon muutakin kuin kierrettiin lankakauppoja.


Olen koko ajan ajatellut vuorotteluvapaallani tehdä jonkinlaisen matkan. 
Koska perheellä ei ole yhtä paljon vapaata, ja ystävätkin ovat töissä,
oli lähdettävä matkaan yksin. 
Toisaalta vuorotteluvapaalla tulot ovat aika pienet, joten matkustelun ja vapaan yhdistämisessä on pieniä haittaavia tekijöitä, kuten raha.

Mietin sitten myös mahdollisia kohteita, ja Lontoo tuli heti mieleen. 
Siellä viihtyisin taatusti yksinkin. 
Suuressa kaupungissa riittää nähtävää ja koettavaa.

Towerin silta iltavalaistuksessaan

Se, että olen käynyt siellä jo neljä kertaa aikaisemmin, ei myöskään haitannut,
ehkä vain helpotti päätöstä. 
Tiesin osaavani kulkea, koska tunsin kaupunkia jo jonkin verran.

Kiitos näiden tekstien, en jäänyt autojen alle.
Se, että ne tulevat väärästä suunnasta on NIIN vaikea sisäistää,
kun on selkäytimessä tämä suomalainen tapa

Tiesin heti, mitä haluan nähdä jälleen kerran.
Toisaalta oli myös paljon kohteita, joihin ei enää tarvinnut mennä uudestaan.
Paljon paikkoja, joissa en vielä ollu käynyt - ja sellaisia jäi vielä paljon monelle reissulle!

Buckinghamin palatsi

Englanninopettajan näkökulmastakin kohde on tietenkin paras mahdollinen, 
joskin esimerkiksi kirjakaupoissa tuli väkisinkin työasiat mieleen. 
Pakko oli taas hankkia kaikenlaista työtäkin silmällä pitäen, ja valokuvata paljon.

Big Ben ja kuu
Ryanairin lento Lontooseen maksoi 25,99 ja paluumatka 29,99. 
Toki ruumaan menevästä laukusta piti maksaa erikseen, mutta englanninopettaja Lontoossa ei selviä ilman suurta laukkua, ainakaan paluumatkalla!
Kirjat painavat paljon.

Lisäksi tuli tietenkin kuluja hotellista, mutta niitäkin löytyy monesta hintaluokasta noin suuressa kaupungissa maaliskuussa.
Tämä Ritz-hotellin auto ja punainen matto eivät valitettavasti odottaneet minua.



Pääsin kuitenkin asumaan kohtuullisella hinnalla oikein mukavasti pieneen huoneeseeni,
josta lankakerän kertomuksessa jo olikin kuva.
Aamupalassakaan ei ollut muuta valittamista kuin se, että melko epäterveellistähän se oli.
Tarjolla oli nimittäin perinteistä englantilaista aamupalaa: 

- paistettua makkaroita,
- pekonia,
- munia paistettuna, keitettynä ja kokkelina,
- keitettyjä papuja tomaattikastikkeessa.
- valkoista paahtoleipää, sen päälle voita ja erimakuisia marmeladeja.

Verisuonet tukkoon heti aamusta!



Olihan siellä toki tarjolla myös mannermaista aamupalaa, mutta se sisäsi samat valkoiset leivät marmeladeineen. Tarjolla olisi ollut myös neljänlaisia muroja, mutta ei tietenkään laktoosi-intolerantikolle sopivaa maitoa palan painikkeeksi. Joten englantilaisittain mentiin, paljon appelsiinimehua ja kahvia lisäksi.

Kävin Victoria & Albert -museossa, V&A:ssa.


Se on hyvin monipuolinen museo, joka esittelee paljon kädentaitoja: tekstiilejä, keramiikkaa, lasitaidetta, metalleja, koruja, maalauksia, veistoksia,...
Paljon ehdin kiertää, mutta kaikkea ei millään jaksanut.

Kiertelin vaatteiden historiasta kertovan näyttelyn melko tarkkaan, ja totesin jälleen kerran syntyneeni ihan väärälle aikakaudelle. Minun olisi pitänyt elää sellaisena aikana, jolloin arvostettiin hoikkaa vyötäröä ja leveitä lanteita! Esimerkiksi 50-luvun tämä asu sopisi mainiosti minun vartalolleni.


Lankakerän keromuksessa olikin kuva huikean hauskasta neule-uimapuvusta, joka oli tässä samaisessa näyttelyssä. Tässä oli hieman vanhempaa vaatetusta, ja minäkin siellä taidan vilahtaa peilissä :-)
Kuvassa näkyvän sinisen takin ostin Marks & Spenceriltä. Minulta on puuttunut sopiva "välikausitakki", ja tavoitteeni oli löytää sellainen Lontoosta. Tämä pitää tuulta ja vettä, ja siinä on ohut fleecevuori - eli juuri passeli kevääseen ja syksyyn, kun ei vielä ihan pelkällä ohuella kesätakilla pärjää.


Museossa oli paljon koululaisia ja taideopiskelijoita jäljentämässä esineitä ja veistoksia. 
Tässä eräs taiteilijanalku istuskelee keskellä salia keskittyneenä piirtämiseen.


Toinen mielenkiintoinen museo on Kensingtonin palatsissa.
Täällä olen käynyt aikaisemminkin, mutta sen jälkeen näyttely on muuttunut täysin.


Kensingtonin palatsi muistetaan varmasti parhaiten siitä, että se Walesin prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan koti. Pariskunnan eron jälkeenkin Diana asui palatsissa kuolemaansa saakka. Juuri tämän palatsin porteilta on monen muistissa ne kuvat valtavasta kukkamerestä Dianan kuoleman jälkeen.
Tässä kuvassa Diana Madame Tussaudin vahakabinetissa, taustalla kuva Kensingtonin palatsista.


Nykyisinkin  palatsi on kuninkaallisen perheen toimisto- ja asuinkäytössä.
Siellä asuu Dianan poika, prinssi William ja Kate-puolisonsa sekä pikkuprinssi Georgen kanssa.

William & Kate -vahanuket Madame Tussaudilla
Yksityispuolen lisäksi osa palatsista on museona, ja sinne on sisustettu mm. kuninkaan ja kuningattaren edustushuoneistot, joissa on monenlaisia tarinoita niistä kuningashuoneen jäsenistä, jotka tässä palatsissa ovat asuneet. Tässä kuninkaan kruunajaisasu laahuksineen. Sitä kantamaan tarvitaan kuvatekstin mukaan kuusi poikaa.



Välillä näkyi ovia, joista ei saanut kulkea.



Suuri erillinen osasto esittelee kuningatar Victorian elämää. Hän on myös aikanaan varttunut tässä talossa. Näyttely oli erittäin mielenkiintoisesti rakennettu ja kertoi Victorian elämäntarinan nuoresta tytöstä pitkäaikaiseksi hallitsijaksi.

Kuningatar Victorian hääpuku

Palatsissa oli lisäksi näyttely kuninkaallisten muodista. Näyttelyssä oli Kuningatar Elizabeth II:n, prinsessa Margaretin ja prinsessa Dianan asuja eri aikakausilta. Olivat erittäin kauniita katsella!

Kuningatar Elizabeth II:n asuja
Prinsessa Margaretin asuja
Prinsessa Dianan mekko

Kaiken kaikkiaan Knesingtonin palatsi oli kyllä vierailun arvoinen kohde!
Lopuksi vielä yksityikohta eräästä välikäytävästä. Siellä oli penkki ja kirjailtuja tyynyjä, joissa oli Britannian hallitsijoiden kuvia. Seinässä oli aikajana, ja näitä tyynyjä sai järjestellä oikeaan järjestykseen. Varmastikin lapsille sopivaa puuhaa!




Kaupoissakin tuli tietenkin kierrettyä. Katselin paljon kirjakauppoja, mutta myös vaatekauppoja ja tavarataloja. Sellaisiin liikkeisiin en edes poikennut, joita Suomestakin löytyy. H&M näytti olevan melkein joka kadunkulmassa.

Kävin myös yhdessä suuressa ostoskeskuksessa, Westfieldissä.
Siellä oli ainakin miljoona kauppaa. Huh!
Siellä silmiini osui yhden miesten vaateliikkeen julkisivu, joka oli täytetty kokonaan vanhoilla Dingerin ompelukoineilla. Oli aika hieno! Vastakkaisen liikkeen vihreä valo vain heijastuu kuvassa ikävästi.




Yksi suosikeistani oli Cath Kidston, ja kävinkin kahdessa eri CK-kaupassa.
Sieltä olisi voinut ostaa melkein vaikka mitä, mutta enpä ostanut yhtään mitään.
Järki voitti.



Tavarataloja Lontoossa on paljon.
Kuuluisin lienee Harrods, joka on perustettu vuonna 1834, ja on jo rakennuksena tutustumisen arvoinen. Sisustus on kaunis, myyjät ovat siististi pukeutuneita ja tavaroiden esillepano on kaunista.
Kaupassa vaaditaan myös asiakkailta siistiä ja asiallista pukeutumista, eikä reppuja saa pitää selässä.


Harrodsin egyptiläinen portaikko.


Yhdellä portaikon parvekkeella ei ollutkaan mallinukke, vaan aivan oikea oopperalaulajatar laulamassa aarioita ihmisten iloksi.


Toinen vanha ja perinteinen tavaratalo on Liberty.
Se on perustettu vuonna 1875.
Sen julkisivu on rakennettu Tudor-tyyliseksi, vaikka rakennus ei ole oikeasti siltä aikakaudelta.
Kauppa on sisältäkin erittäin kaunis.




Sohvaneulomon tiistai-illoissa on ollut viime aikoina ohjelmistona Mr. Selfridge.
Se kertoo tositarinaan perustuen lontoolaisen Selfridges-tavaratalon perustajasta ja tavaratalon alkuajoista. Tavaratalo perustettiin vuonna 1909.



Tavarataloon edelleen yksi Oxford Streetin suurista tavarataloista, taitaa olla yhden korttelin kokoinen.
Komea on julkisivukin.




Englannissa pidetään yllä perinteitä. Minusta on hienoa, että on tuollaisia vanhoja liikkeitä, jotka ovat olleet paikallaan iät ja ajat. Todella monen liikkeen kylteissä oli perustamisvuosilukuja, ja ne olivat usein 1700- ja 1800-luvuilta.
Esimerkiksi Hamleys-lelukauppa on ollut paikallaan vuodesta 1790.


Myös uudemmissa liikkeissä pisti silmään asiakaspalvelu, joka on Britanniassa aivan omaa luokkaansa.
Jo se, että myyjät ovat todella kauniisti puettuja, tuo minusta esiin jotakin hienoa asiakkaiden arvostamista. Miesmyyjät ovat yleensä tummassa puvussa, samoin vartijat kauppojen ovilla.
Muutenkin miehiä näkyy paljon enemmän myyjinä kuin Suomessa, jopa esimerkiksi hajuvesiosastoila ja naisten vaateosastoilla.

Sovituskoppiin mennessäkin oli pukumies vastassa ja katsoi montako vaatetta olit sinne viemässä, antoi numerolapun ja ohjasi vapaalle kopille. Myyjät eivät ole kuitenkaan liian päällekäypiä, saattavat kysyä pärjäättekö tai tarvitsetteko apua, mutta antavat katsella rauhassa.
Sitten, jos jotakin kysyy, ovat todella avuliaita ja ystävällisiä.

Lontoossa on edelleen paljon räätälinliikkeitä. Yhden ikkunalla oli esitelty miesten pukua esilaisissa työvaiheissa, ja mallinukella oli suuri lankarulla kädessä. Käsityö ja laatu ovat arvossaan.


Mutta vaikka Britit ovat ehkä hieman konservatiivisiä ja pitävät kiinni perinteistään, niin kyllä ajat silti muuttuvat sielläkin. Perinteisten puhelinkoppien rinnalle on tullut uudempia, joissa onkin lankapuhelimen sijaan langaton verkko. Nerokasta.



Vaikka Lontoo onkin suuri kaupunki, on siellä myös paljon vihreää ja monia suuriakin puistoja.
Hyde Park, Kensington Gardens, Regent's Park, Green Park, Hampstead Heath, ...

Tämä kuva On St. James's Parkista.


Erikoisuutena ovat yksityiset puutarhat kaupunkikorttelien keskellä. Puutarhat ovat aidattuja ja lukittuja, ja vain aukiota ympäröivien talojen asukkailla on avaimet portteihin. Aika hienoa asukkaille.


Yhdessä lempielokuvistani, Notting Hillissä, Hugh Grant ja Julia Roberts kiipeävät tällaiseen yksityispuutarhaan. Se kohtaus löytyy tietenkin myös Youtubesta, klik

Puistonpenkit ovat liikuttavia, sillä monissa niistä on muistolaattoja edesmenneille puiston käyttäjille. 




Kuten kuvasta näkyy, ruoho oli jo melko vihreää ja kevät olikin paljon pidemmällä kuin Suomessa.
Mukava kohtaaminen sattui Green Parkissa, jossa ratsupoliisi antoi hevosensa maistella tuoretta ruohoa. Ohikulkijat kävivät taputtelemassa hevosta, ja kuvassa näkyvä kiharapäinen kolmivuotias oli kovin huolissaan siitä, että jos se syö vahingossa nuo kauniit kukat, joita näkyy alemmassa kuvassa.
Poliisi selitti kärsivällisesti pikkuiselle, että ei se syö, koska sitä on kielletty ja että se on hyvin tottelevainen hevonen.




Puissa ei vielä ollut lehtiä, mutta tulppaanit ja krookukset ja jotkut puutkin jo kukkivat.
Lämpötila oli 10-15 astetta päivisin, aamulla oli melko koleaa. Loppua kohti lämpeni, ja viimeisenä päivänäni oltiin varmaankin jo kahdessakymmenessä asteessa. Oli mukava haistella jo vähän kevättä.

Tässä muutamia kukkaistunnelmia puistoista.







Tein pitkän kävelyn Regents Parkissa viimeisenä päivänä ennen lentokentälle lähtöä. 
Puistossa on myös puutarha, Queen Mary's gardens.
Jotkut aikaiset ruusulajikkeetkin olivat siellä jo kukassa, ja toisaalla taas ei vielä näkynyt mitään elämää.





Puistossa olevan järven rannalla liikui paljon ihmisiä nauttimasta kesäisestä sunnuntaipäivästä.
Tunnelma oli kuitenkin mukavan leppoisa.


Regentäs canalilla on myös hauskoja, kapeita asuntoveneitä.



Kaiken kaikkiaan matkani oli todella onnistunut.
Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tässä jo tullut tarpeeksi kiusattua teitä Lontoon kuulumisilla. Vielä muutama kuva loppuun.

Erilaisia taloja.





Fiktiota

Sherlock Holmesin koti, 221B Baker Street

King's Crossin aseman laituri 9 3/4, josta Harry Potter lähti Tylypahkaan
Poliisipuhelinkoppi, vai Doctor Whon Tardis?
Tällä mallillahan tein kerran sukatkin.

 Polkupyöräkulttuuria

Pyöräparkki Lontoon malliin
Vuokrattavia kaupunkipyöriä
Kahviseuralaiseni Kensington Gardensin puistokahvilassa

Palataan taas ruotuun ja neulomiseen seuraavassa postauksessa.
Jotakin on meinaan valmistunutkin, mutta valitettavasti Zauberball-sukat ovat edelleen siinä vaiheessa, mihin ne jäivät paluulennolla.