keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Eväsretkiä ja kevätkiireitä

Huh!
Vierähtipä tässä aikaa kuvia palauttaessa vanhoihin postauksiin.
Urakkaa riittää vielä, mutta palauttelen vähitellen aina kun on aikaa istuskella koneella.
Sitten päivän muihin aiheisiin...

On tämä kevät ollut niin ihanaa!
Harvoin on ollut pihan hoito näin hyvässä vaiheessa jo huhtikuussa.

Pääsiäisenä nautimme Pohjanmaalla pääsiäiskokosta ihanassa säässä järven rannalla.


Kokolta siirryimme mökille paistamaan kevään ensimmäiset mökki-takkamakkarat.


Anopin kesäpaikassa löysin pääsiäispäivänä puun juurelta sinivuokkoja,
ja niiden vierestä vaaleanpunaisia sinivuokkoja.


Vaaleanpunaisia sinivuokkoja?
Aivan oikein luit ja näit, sillä muuten ne olivat ihan samanlaisia kuin sinisetkin. 
Samanlaiset lehdet ja samanlaiset kukat.
Googlaamalla lsain selville, että sinivuokot voivat olla joskus myös vaaleanpunaisia tai valkoisia.
Ihania olivat!


Anoppi oli löytänyt näitä kerran eräästä saaresta ja siirtänyt pihalleen.
Tajusin silloin, etten ole siellä kesäpaikassa varmaan koskaan käynytkään sinivuokkojen aikaan.




Toisena pääsiäispäivänä olimme piknikillä meren äärellä.
Keli oli jo melkein kesäinen.



Eväät olivat oikein maukkaat: mm. kaupan Sacher-kakkua ja purkkikermavaahtoa, 
mokkapaloja, 
pääsiäisen kinuski-rahkatortun loput, 
keksejä... 


No olimme kyllä syöneet lounaan juuri ennen retkellä lähtöä,
joten tämä olikin jälkiruokapiknik.

Viime sunnuntaina teimme jo toisen keväisen retken.
Tälläkin kerralla oli kahvit mukana.
Oi ihanaa kevättä!


Mutta on tämä kevät ollut muutakin kuin eväsretkiä.

On haravoitu,
kitketty ja kuopsutettu,
kannettu risuja,
siirrelty kiviä,
kärrätty multaa,
vähän istutettukin.
Lihaksia kivistää ja hartiat on jumissa.

On pesty ikkunoiden lisäksi terassia ja pihakalusteita.


On asennettu uusi markiisi parvekkeen alapuoleisen terassin katoksi.


Olemme haaveilleet terassin lasittamisesta tai kattamisesta ja kauan.
Päädyimme kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen markiisiin, 
sillä sen saa kätevästi veivattua pois, kun tarvetta ei ole. 
Lasikate pysyy siinä aina, ja pimentää turhaan koko alakertaa talvella.


Tuolla taustalla tikapuiden takana näkyy varastorakennuksen päädyssä kukkapenkki,
jonka keskellä on seissyt kelopuu.


Nyt puu on kaadettu, koska se oli lahonnut vaaralliseksi.


Kaatamisen yhteydessä mies oli saanut jo muutenkin huonokuntoisen kukkapenkin puisen reunuksen lopullisesti rikki.



Tuo reunus on jäänyt kesällä kokonaan kuunliljojen lehtien alle.


Nyt oli siis aika uudistaa koko kukkapenkin reunus.
Päädyimme punertavan sävyisiin kiviin, 
joista oli helppo rakentaa muuria kukkapenkin ympärille.


Maa viettää tässä aika tavalla, kuten tuosta markiisikuvastakin näkyy.
Kivillä kukkapenkin sai mukavasti tasaisen vaakasuoraksi kohopenkiksi.
Muurin valmistumisen jälkeen vaan lisää multaa.


Ja siitähän tulikin aika hieno.
Kukkien nousua vielä odotellaan.



No projekteillahan on tapana suurentua työn edetessä...
Siispä terassin viereiseen kukkapenkkiin pitäisi saada samanlainen kivireunus.


Nyt siinä onkin jo yksi kerros kiviä.
Joudumme kuitenkin odottelemaan rautakauppaan täydennystä, 
kun olivat päässeet kyseiset kivet loppumaan. 
Työtä siis on vielä tiedossa.

Kasvun ihmettä saa ihailla joka päivä.
Pari päivää sitten raparperitkin jo alkoivat heräillä.
Kohta saa kaivaa raparperipiirakan ohjeet esiin.


Puiden lehdet suurenevat päivä päivältä!
On tämä ihanaa aikaa, vaikkakin kiireistä.


Eli tässä hieman kertomuksia siitä, miksei tule postauksia valmistuneista käsitöistä.
Taitaa pitää monella muullakin kiirettä pihallaan :-)

Ihanaa kevättä ja hauskaa vappua!












tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hermot menee!

Just nyt!
Tähän Bloggeriin meinaan.

Yhtäkkiä se on hukannut postauksista kuvat.
Ei mitenkään loogisesti kaikista.
Mutta suurimmasta osasta.
Yläreunan bannerinkin katosi.
Ou jee.
Tätähän minä juuri kaipasinkin.

Kuvat ovat tallella googlen kuvakansioissa kuten pitääkin.
Mitään en ole tehnyt.

Joten pahoittelen, jos joku lueskelee jotakin vanhempaa postausta.
Kuvat hävis - viuh vaan taivaan tuuliin.

Palauttelen niitä kunhan ehdin ja jaksan,
ellei ne sitten samalla tavalla yhtäkkiä taas ilmesty esiin.
En usko.

Onko kenelläkään muulla käynyt samalla tavalla?

Haasteita

Keväässä on kyllä monelaista haastetta. 
Varsinkin tänä vuonna, kun ne lakkiaisetkin taitaa tulla.

Yksi suurimmista keväisistä haasteista minulla on joka vuosi ikkunoiden pesu.


Minä nyt vaan kerta kaikkiaan inhoan sitä hommaa.
Joku neropatti (varmasti mies) on keksinyt aikoinaan laittaa tähän taloon sellaiset nelinkertaiset ikkunat, joissa jokainen väli aukenee. Eli suomeksi sanottuna jokaisessa ruudussa on kahdeksan pestävää pintaa. Voi älynväläys.


Ostin pari vuotta sitten Gigantin tarjouksesta ikkunanpesukoneenkin, ja sillä kyllä homma hoituu nopeasti. Minä en sillä kylläkään saa raidattomia ikkunoita aikaiseksi, joten tällä kerralla päädin tyytyä äidin vanhaan konstiin: ensin pesu rätillä kuumalla vedellä, jossa on pari pisaraa astianpesuainetta ja hieman etikkaa.
Sitten pesu puhtaalla vedellä ja kuivaus Vileda-ikkunaliinalla. 


Kaiken lisäksi meidän alakerran vessassa on ikkuna ylhäällä. 
Se aukenee sisäänpäin, saranat ovat alareunassa. Olipas sitä taas vaikea pestä, kun ikkuna on vähän hartioitteni yläpuolella.


No, homma on hoidettu tältä erää, mutta kyllä siihen viime viikolla meni monta päivää. Nyt sai otettua kuvan jopa ikkunan läpi. 
Tämä ei olisi onnistunut ennen pesua!



Haasteen sain myös Louhelan rouvalta.
Koska olen saanut tämän 11 asian haasteen jo aikaisemmin SatunNaiselta Paulalta, päätin vain vastata Akkelin kysymyksiin. Omat 11 asiaani ja kysymystäni löytyvät täältä.
Toivottavasti tämä käy Akkelille. 

Tässäpä Akkelin kysymykset ja omat vastaukseni:

1. Mikä siulle on luksuslanka?
Joku merino- tai kashmirlanka. Melkein mikä tahansa muu kuin perusmarkettilanka. 
Luksusta on yli kympin hinta kerältä. Suhteestani lankoihin kerroin aikaisemmin tässä postauksessa

2. Jos saat 150g fingerin vahvuista lankaa, mitä siitä syntyy?
Todennäköisesti jotkut ohuet ja ihanat pitsi- tai pintaneulesukat.

3. Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Kyllä. Löysin sen vuonna 1989, ja olemme edelleen yhdessä.

4. Onko tuima suolatonta vai liian suolaista?
Ei kumpaakaan. Minun murteeseeni tuima ei kuulu suolan yhteydessä ollenkaan. Tuima on vähän vihainen ihminen tai hänen ilmeensä tai katseensa. Tai on tuima tuuli. 

5. Minkä taidon/ asian mummosi on siulle opettanut?
Ei mitään, koska en tuntenut mummojani. Toinen mummoni oli jo kuollut syntyessäni, toinen kuoli vähän ennen kuin täytin kolme vuotta, ja hän oli silloin jo pahasti dementoitunut, enkä muista hänestä juuri mitään. Mummon opetukset ovat sitten ilmeisesti siirtyneet äidin ja isän kautta minulle, enkä oikein tiedä mitä ne olisivat.

6. Saatko nuotion syttymään tuulisella säällä?
Luulisin, että saan. Koko muu perheeni on tai on ollut partiossa, joten eiköhän apuakin löydy läheltä.

7. Uppo-Nalle tai Nalle Puh, kumman filosofia on lähempänä omaasi?
Uppo-Nalle on minulle aika vieras, eli varmaankin Nalle puh.

8. Mikä saa siut pysymään "järissäsi"?
Ihmiset, liikunta, käsityöt, kirjat.

9. Mitä tykkäät kiertävistä haasteista kuten tämä?
Ihan kivoja, vaikkei niitä olekaan osunut montaa kohdalleni.

10. Seuraatko Euroviisuja?
Jos jaksan valvoa. Eli vähän, mutta en yleensä ennen loppukilpailua.

11. Rakkain harrastuksesi käsitöitten ohella?
Liikunta, lukeminen, valokuvaus.

Jos joku haluaa ottaa kopin haasteesta, niin ota vapaasti.
En nyt kuitenkaan ala haastaa ketään uudestaan, kun olen jo tähän kerran haastanut.

Mukavaa päivänjatkoa!
Huomenna kerron lisää kevään haasteista.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kumisormi

Minä saan usein neulomisesta etusormeni päähän reiän, joskus oikein kunnon haavan.
Tyyliini kai sitten kuuluu aina työntää sitä puikkoa sormella eteenpäin.
Usein pitää laastaroida ja miettiä, että mitenkäs se neulominen nyt sujuukaan tuon kipeän sormenpään kanssa. Pienikin haava voi olla joskus suuri harmi!
Käykö kenellekään muulle niin?

Kerran muistin yhtäkkiä nuoruuteni kesätyöt pankissa.
Plarasin tiliotteita ja kuitteja ja muita papereita päivät pitkät. 
Siihen aikaan vielä asiakkaille postitettiin tiliotteita, ja niiden väliin etsittiin kuititkin.
Puuduttavaa hommaa, mutta saipahan opiskelurahaa.

Silloin loputtomien tiliotepinojen käsittelyssä oli apuna sormen päässä "kumisormi".
Sehän voisi toimia neuloessakin.
Muistin, että minulla on jossain vielä tallella sellainen.
Mutta eipä ollutkaan. 
Tai ei ainakaan vielä ole löytynyt.
Pitäisi löytää uusi.

Tässä taannoin poikkesin kirjakauppaan muilla asioilla, ja muistin tämänkin asian. 
Siellähän niitä oli toimistotarvikkeissa, euron kappale.
Sormikumi luki hyllyn reunassa.


Heh, tämän avullahan neulominen onnistuu nyt ilman sormivahinkoja.

Kuvan taustalla näkyy samaisen kirjakauppareissuni toinen ostos.
Kai sitä nyt neuleohjeet uuden mapin tarvitsevat, jos näin hieno kohdalle osuu?


Samalla kuosilla olisi ollut tarjolla myös valokuva-albumeita.
Oli myös isoidinneliökuvioisia.
Olipas hyvät ostokset!

Täytyykin varmaan järjestellä seuraavaksi neuleohjeet.
Heti alkuun kunniapaikalle afrikankukan ohje :-)





torstai 24. huhtikuuta 2014

Henkeäsalpaava huivi

Lontoosta ostamani lanka on aivan henkeäsalpaavan ihanaa.
Onhan langan nimikin Breathless.
Ei kai merinon, kashmirin ja silkin sekoituksesta muuta kuin ihanaa voisi syntyäkään.
Nyt sain langasta valmiiksi ihanan pehmeän huivin.


Mallin nimi on Cameo.
Ohjeen ostin langan mukana Loopista, mutta sen voi ostaa myös Ravelrysta.
Käytin kolmosen puikkoja, lanka oli paksuudeltaan ns. Fingering.paksuista.
Eli siis melko ohutta, muttei liian ohutta.


Kuten kuvasta näkyy, huivi on  epäsymmetrinen kuvioinniltaan.
Aluksi tehtiin yksiväristä, sitten raitaa, ja lopuksi pitsineuletta. 
Kuviointi asettuu huiviin siten, että reunat ovat erilaiset.
Se tuo huiviin mukavasti eloisuutta.
Kuvassa näkyy myös hyvin käsinvärjätyn langan hienoiset sävyvaihtelut.


Ohje oli melko helppo, koska suurin osa on ainaoikeaa neulosta.
Reunan pitsineulekin on todella yksinkertaista, mutta kuitenkin kaunista.
Suurin ongelma taisi olla aloitus: luo yksi silmukka.
Minä kun aina aloitan silmukoiden ristikkäin luomisen kahdella silmukalla.



Huivin reunaan neulotaan nirkkoja. Reunoissa niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa.
Lopuksi silmukat piti kuitenkin päätellä samalla nirkkoja tetehden, joten sitä jouduin ensin vähän googlettamaan, koska en ollut vastaavaa päättelyä ennen tehnyt. Sekin sujui kuitenkin ihan mallikkaasti, eikä ollutkaan niin vaikeaa kuin miltä se ohjeeseen kirjoitettuna kuulosti.

Huivi käy hartiahuivina, mutta ei ole liian suuri kaulaan solmittavaksikaan.





Kaiken kaikkiaan kelpo huivi, ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Lankaa meni kokonainen 100 gramman vyyhti harmaata, jouduin neulomaan 20 silmukkaa toisella harmaalla langalla. Sinistä jäi vähäsen, mutta huivi painoi kuitenkin 230 grammaa. Taitaa olla vaaka hieman epätarkka, tai sitten lankaa oli vyyhdeissä reilusti. En punninnut niitä kokonaisina, useinhan lankaa on oikeasti enemmän. No päätetään, että 200 grammaa meni lankalaihis miinukselle.

Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla joskus joillakin muillakin väreillä, tai miksei yksivärisenäkin.






perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäistervehdys

Pääsiäinen tuli meidän perheeseen tänä vuonna ilman ruohoa.
No eipä se onneksi ole se pääasia.


Koska olen kotoisin Pohjanmaalta, pääsiäisperinteisiini ovat olleet sen mukaisia. Palmusunnuntain virpojat olivat aivan uusi tuttavuus tänne etelämmäksi muutettuani, sillä meillä kulki trulleja.

Pukeuduimme lapsena noidiksi ja kiertelimme talosta taloon ja saimme jotakin herkkuja tai jokusen kolikon. Minun lapsuudessani trullit eivät virponeet. Tässä kuvassa minä trullina joskus 70-luvulla. Minä olen vasemmalla, ja seuranani lapset kahdesta naapuritalosta.


Trulliperinne on peräisin aivan eri lähtökohdista kuin ortodoksisen perinteen virpominen.
Jeesus kuoli pitkäperjantaina, ja nousi kuolleista pääsiäispäivänä. Uskottiin, että sen välisen ajan Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään ja siksi noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Näiden vanhojen uskomusten mukaisesti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla "trullitellaan" pääsiäislauantaina.

Nykyäänhän trulli- ja virpomisperinne ovat monesti sekoittuneet. Palmusunnuntain virpojatkin ovat usein pukeutuneet noidiksi, ja toisaalta nykyisin pääsiäislauantain trullitkin virpovat. Tämä tuntuu aika hassulta, sillä virpojathan haluavat siunata. Päinvastoin trullit olivat alunperin pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.

No pääasia, että lapsilla on hauskaa, oli sitten pukeuduttu noidiksi ta perinteisiksi virpojiksi.
Hyvää pääsiäistä toivotellaan iloisin ilmein ja hieman jännittyneinä.
Minusta se on suloista ja ihanaa, ja otan kaikki virpojat ja trullit vastaan avoimin mielin ja ovin.
Toivottavasti jokunen trulli eksyy tänäkin vuonna ovelle.

Pahan karkottamiseksi poltettiin myös perinteisesti myös pääsiäiskokkoja.
Pääsiäisvalakiat loimuavat edelleen pääsiäislauantain iltana, ja ihmiset kokoontuvat yhteen kokolle. Minun lapsuudessani me lapset keräsimme joskus talosta taloon tavaraa kokkoon poltettavaksi, ja raahasimme risuja ja roskaa ja autonrenkaita (!) maitokärryillä pellolle. Nykyään ei kyllä monelle tulisi mieleenkään polttaa autonrenkaita. Lapsuudessani ei vielä oltu ympäristötietoisia, renkaista sai hyvät savut  kokkoon. Oli meillä toki kokon rakentamisessa aikuisiakin mukana, varsinkin kokon polttamisessa.

Nykyisin monet kyläyhdistykset tekevät omat kokkonsa, ja monesti kokoilla on myös jotakin ohjelmaa. Myydään makkaraa ja kahvia ja pientä purtavaa. Vietetään mukavaa iltaa yhdessä.

Tänäkin vuonna suuntaamme Pohjanmaalle.
Kyllähän sitä nyt ainakin yksi kokko pitää nähdä!
Tämä kuva on parin vuoden takaa ystäväni perheen kokolta.


 Lankalauantaina on myös kuulemma ollut tapana pestä vuoden aikana kehrätyt langat ja kuivattaa ne kevätauringossa. Tästä ei ole omaa kokemusta, kun en ole kehräystä ikinä päässyt kokeilemaan.

Pääsiäisen kristillinen sanoma on aina ollut hyvin keskeistä perheessämme.
Olen yrittänyt siirtää perinteitä lapsillenikin, ja tänäkin vuonna olimme koko perhe kiirastorstai-illan kirkossa. Teineille ilmoitettiin, että menemme kirkkoon. Eivät ne edes vastustelleet kovin paljoa, vaikka tiedän, ettei se heidän lempipuuhiaan ole. Eipä se minustakaan mukavalta tuossa iässä aina tuntunut, mutta menin kuitenkin vanhempien mukana. Sama perinne jatkuu.

Minusta on hyvä oppia perinteitä. Oman vakaumuksensa saavat lapset päättää ihan itse, mutta haluan myös kertoa omani ja opettaa omat perinteeni. Kukapa sitä kirkossakaan oppii käymään, jos ei sinne kukaan koskaan vie.
Tyhjän haudan ihme toteutuu tänäkin vuonna.


Ruokaperinteistä minulle on tärkeintä mämmi, tietenkin kerman kanssa. Pashaa ei lapsuudenkodissani ole syöty, mutta pidän siitäkin kovasti. Lammasta en ole myöskään tottunut syömään, ja taitaakin useinmiten pääsiäispöydästä löytyä tipua tai jotakin parempaa paistia. Jotakin arkiruuasta poikkeavaa joka tapauksessa, ja ainakin juhlavammin katettuna. Koristeena kananmunia ja jotakin keltaista, esimerkiksi maissia.
Kahvipöytään tapaan leipoa jotakin rahkaa sisältävää piirakkaa.

Näiden ajatusten myötä toivottelen sinulle lukijani oikein hyvää pääsiäistä!
Nauti siitä juuri sillä tavalla kuin sinulle on hyvä!
Nauti muutamasta vapaapäivästä.
Nauti hyvästä ruuasta ja erityisesti suklaamunista.
Ja muista välillä myös vähän neuloa!

Lopuksi vielä muutama keltainen kukkaistervehdys.