sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Turistina

Nyt on neulomiset aivan täydellisessä stopissa.
Ei huvita yhtään. Eipä siis ole tullut päiviteltyä valmistuneista töistä. 
Kun ei niitä ole.

Juhannuksen aikaan nukuin kolme yötä pois kotoa, vieraassa sängyssä.


Hartiat oli sen jälkeen aivan jumissa, ja koko yläkroppa jäykkänä.
Oma sänky on paras nukkumapaikka tässä iässä.

Siispä lomaillaan sellaista turismia, jossa yönsä saa nukkua omassa sängyssä.
Esimerkiksi niin, että lomaillaan ruuanlaitosta, ja käydään syömässä jonkun muun laittamaa ruokaa, vaikka se vähän maksaakin. Sellaista arjen lomaluksusta.


Mutta on tässä tullut kulttuuriakin harrastettua.
Ensimmäinen kulttuurikohteeni oli Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttely Ateneumissa. 
Se oli hyvä näyttely, ja monipuolinen. Sieltä ei tietenkään ole kuvia, kun ei siellä saanut valokuvata. Mutta suosittelen lämpimästi, jos pääkaupungissa liikutte.

Näyttelyn lisäksi piti harrastaa myös kahvilakulttuuria.


Join kahvia  Ekbergillä. Olin kyllä hieman pettynyt kahvilan laktoosittomaan tarjontaan. Herkkuja oli monenmoisia, mutta vain kolme laktoositonta vaihtoehtoa. Voisiko sen vähälaktoosisen "välimuodon" jo pian jättää pois ja siirtyä täysin laktoosittomiin? Siinä kahvilassa istuskellessa aloin visioida uutta laktoosipoliisi-blogia, jossa antaisin ruusuja ja risuja tuosta aiheesta. No ajatuksen asteelle taitaa jäädä, eiköhän yhdessä blogissa ole ihan tarpeeksi.

Toinen kulttuurikohteeni oli Amurin työläismuseokortteli Tampereella.



Sieltä saattekin sitten suuremman raportin, koska siellä saa valokuvata vapaasti, ja taisin innostua vähän liikaakin. Myös yllä olevat kuvat on sieltä. Museon kotisivuilla on myös oiken hieno virtuaalinen esittely museosta, kannattaa klikata sinnekin.

Amuri on kaupunginosa Tampereella.
Ennen siellä oli tällaisia puutalokortteleita.




Korttelit oli yleensä jaettu neljään tonttiin ja neljään pihaan, joita talot reunustivat.







Amurissa asui tavallista kansaa, työväestöä. Asunnot täällä olivat ns. yhteiskeittiöasuntoja. Yhteisen keittiön ympärillä oli usein n. neljä huonetta, joissa jokaisessa asui eri perhe. Monella perheellä oli käytössään vain yksi huone, ja usein sinne mahtui silti vielä alivuokralaisiakin.


Museon talot ja huoneet on sisustettu esi vuosikymmenten tapaan, ja ensimmäisessä talossa esitellään 1880-90 -lukujen asumista. Jokaisen huoneen oveen on kiinnitetty taulu, jossa esitellään kuvitteellinen mutta hyvin realistinen kuvaus ihmisistä, jotka kyseisessä asunnossa asuvat.

Siihen aikaan yhteikeittiössä oli avotakka, jossa jokaisella perheellä oli oma paikkansa ruuanvalmistukselle. Ruoka valmistettiin avotulella kolmijalan päällä.


1880-luvulla seinät olivat paljaat hirsiseinät.
Tässä huoneessa oli myös hieno rukki.


Sitten niitä alettiin päällystää sanomalehdillä.
Aamulehdillä tietenkin, Tampereella kun nääs ollaan.


Ja seuraava seinien päällyste oli voimapaperi.
Tässä huoneessa oli kauniita patjakankaita ja peittoja. 
Yhdessä sängyssä näkyy oljet, joiden päälle petivaatteet sitten laitettiin.


Sitten alkoi tulla pahveja ja  tapetteja.


Tässä näkyi monta kerrosta seinän päällysteitä.


1900-luvulla siirryttiin yhteiskeittiöissä puuhelloihin. 
Näissä suurissa helloissa oli oma tulipesänsä jokaiselle yhteiskeittiön perheelle.


Yhdessä talossa on sisutettu pari huonetta lapsivieraita varten.
Tässä uunissa oli käpyjä paistumassa pienissä vuoissa.



Jääkaappeja kun ei ollut, pysyi maito kylmänä ikkunalla.



Keittiön tarpeellisia tavaroita.



Museossa ei varsinaisesti esitellä käsityötä eikä käsityöläisiä. 
Siellä on kuitenkin suutarinverstas ja leipomo.

Suutarinverstas.



Leipomossa oli kätevä kone, jolla sai puristettua jauhosäkeistä viimeisetkin jauhojen rippeet astiaan.



Käsityöhön viittaavia asioita toki näkyy monessa paikassa.
Esimerkiksi rukkeja.




Monessa huoneessa on ompelukone, koska vaatteet piti itse ommella.




Löytyypä museosta yhdestä huoneesta jopa neulekonekin.



Monissa asunnoissa oli paljon ihania käsitöitä: 
neulottua, virkattua, ommeltua. kudottua ja kirjottua. 
On mattoa, liinaa, peittoa, pyyhettä, vaatetta ja koriste-esinettä. 

Tässä erilaisia virkattuja sängynpeitteitä.







Sitten liinoja ja pyyheliinanpeitteitä.








Erilaisia keinutuolimattoja ja muita päällisiä.





Pientä ja tarpeellista, kauniisti kirjottua.




Vauvan varusteita.




Laukkuja ja vaatetta.






Hyvä motto meille kaikille.



Ja käytännön käsitöitä: patalappuja ja siivousliinoja.
Näköjään virkattujen rättien trendi ei olekaan kovin uusi keksintö.









Keskeneräistä käsityötä.


Talonomistaja oli varakkaampi, ja tässä oli otettu esille perheen vaatteita lomalle lähtöä varten.



Korttelien asukkailla oli pihan perällä yhteiset käymälät, johon mahtui monta yhtä aikaa. 



Jokainen vuorollaan sai siivota käymälät.



Ja yhteisiä tiloja piti myös siivota.



Peseytyminen hoidettiin pesuvadin ja kannun avulla, silloin kun ei menty saunaan.


Museokorttelin yhteissauna on rakennettu vanhan mallin mukaan. Korkealla katonrajassa oleville lauteille mennään molemmilta puolilta, miehet ja naiset omista pukuhuoneistaan. 



Ylhäältä löylyveden sai kätevästi kiukaaseen kourua pitkin.


Ja juomista tietenkin saunan päälle.



Ajallaan taloihin vedettiin vesijohdot.



Ja 1940-luvulla alkoivat sisävessat yleistyä.
Ainakin talonmistajilla.



Kahdessa 30-luvun huoneessa on esitelty, kuinka ihmiset mahtuivat nukkumaan.
Tässä huone päiväsaikaan, kun petivaatteet on kasassa, päästävedettävät ja levitettävät sängyt pieninä. Pukkisängyt huoneen nurkassa pystyssä.



Tässä peilikuvana samat tavarat toisessa huoneessa yöaikaan.
Kyllä sinne aika monta ihmistä mahtuu nukkumaan.



Kekseliäs haitarisänky.



Museokortteliin on sisustettu myös kaksi kauppaa: lyhyttavarakauppa ja ruokakauppa. Lyhyttavarakauppa on 1940-luvun pula-ajan tyyliin sisustettu, ja sieltä löytyy paljon paperista valmistettuja tavaroita. Paperia kun riitti.



Ja tietenkin ompelutarvikkeita.




Oikein trendikkäitä pahvisalkkuja.



1950- ja 60- luvuilla taloihin alkoi tulla sähkötkin.
Monet siirtyivät yhteiskeittiöistä kokkaamaan omiin huoneisiinsa sähköliesien avulla.
Tässä 50-70 -luvun yhteiskeittiö.



Ja sähköiset keittolevyt yhdessä huoneessa.



Televisio tuli 1960-luvulla moneen asuntoon.



Viimeinen huone on koskettava.
Tässä huoneessa asui Lempi, joka kuoli vuonna 1973.
Hänen perikuntansa lahjoitti koko irtaimiston museolle,
ja tämä huone on siinä kunnossa,
kun se oli Lempin kuollessa.




Monenlaista elämää avat nämä talot nähneet vuosien varrella.
Onneksi edes nämä.

Tämä kortteli on ainoa jäljellä oleva puutalokortteli Amurissa, jossa puutalojen tilalle alettiin rakentaa matalia ja hieman korkeampiakin kerrostaloja. 
Vanhaa ja uutta rakennustapaa rinnakkain.



Kierroksen lopuksi oli tietenkin istahdettava kahville.
Museon kahvila on auki ympäri vuoden, vaikka museo on auki vain kesäisin.



Kahvila on todella mukava. Suosittelen poikkeamaan, jos Tampereella liikutte.




Osa kahviln tiloista toimii myös näyttelytiloina.



Ulkoportaita pääsee kahvilan pihaan, jossa on myös pöytiä.



Tällaista tällä kertaa.
Odotan mielenkiinnolla, mistä aiheesta keksin seuraavaksi kertoa, 
jos neuleinnostus ei taas pian herää.

Lopuksi pitää esitellä puutarhani ensimmäinen pioni.
Istutin tämän viime kesänä,
ja kukka tietenkin sävy sävyyn vaatteiden kanssa!