keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Päiväysvanha

Nyt on taas se aika vuodesta,
kun uudet langat löytävät tiensä kauppojen hyllyille.
Siitä seuraa tietenkin sellaista mukavaa,
että vanhoja värejä myydään alennuksella.
Mutta ei kai niiden viimeinen käyttöpäivä sentään ole mennyt?
S-Marketista oli pakko pelastaa tämä sävy Nallen Taikaa,
kun olen sitä ihaillut koko talven.
On jo sopiva projektikin mielessä.
Toivottavasti lanka säilyy hyvänä toteuttamiseen saakka :-)
Lankalaihikselle tuli plussaa sata grammaa,
mutta sellaistahan tämä kesä grillauksineen ja jäätelöineen on.
Laihdutetaan taas syksymmällä,
sekä lankoja että naista.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Monikulttuurista

Saimme kutsun ystävän syntymäpäiville.
Pyöreiden vuosien kunniaksi päätin tietenkin kutoa sukat.
Mutta millaiset sukat?

Millaiset sopisivat ihmiselle,
jonka toinen vanhempi on Suomesta

ja toinen Trinidadista,

 
ja joka on syntynyt ja kasvanut Britanniassa.

 
Hän asuu nyt Suomessa,
ja on naimisissa eteläpohjalaisen kanssa,

 
ja viettää vapaa-aikaansa punamultaisessa pohjalaistuvassa.

 
Syntyi huikeita ideoita, joista kerroinkin jo aikaisemmin.
Muutaman erilaisen kokeilun jälkeen tulos oli tällainen sekametelisoppa,
jonka ristin monikulttuurisiksi jussisukiksi.


 
Varsiin ensin kolmen eri lipun väriset raidat.
 
 
Ja terään jussikuviota, jota ympäröivät Trinidadin värit.
 
 
Viininpunainen jussikuvion lanka kietoo yhteen pariskunnan.
Samaa lankaa oli näissä sukissa, jotka vaimo sai jo aiemmin.
 
 
 
 
Sankarin ja hänen samanikäisen ystävänsä yhteiset juhlat vietettiin maaseutukodin pihamaalla. Koristelussa oli käytetty lipputeemaa, joten sattumalta sukkamallini sopi kokonaisuuteen todella hyvin.
 
 
Nämä sukat on neulottu kaapista löytyneistä seitsemän veljeksen lopuista kolmen ja puolen numeron puikoilla.
 
 
 
 
Yhtään uutta lankaa ei tarvinnut hankkia, joten lankalaihiskin eteni pitkästä aikaa 160 gramman verran. Monista väreistä johtuen lankoja oli melko paljon pääteltävänä, ja urakan lopussa lasillinen punaviintä olikin oikein paikallaan.
 
 
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen neulomukseeni.
Vaikka kyseessä olivat aivan perussukat,
oli kuvioiden ja värien suunnittelu todella hauskaa.
Tuskin maltoin odottaa aloittamista.
 
 
Juhlat olivat todella hauskat.
Viljapellon äärellä.
 
 
Uhkaavat pilvet kierrsivät paikan kuin ihmeen kaupalla.
Minäkin jaksoin viipyä niin kauan,
että oli jo hämärää.
 
 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Retrolöytö

Kaikenlaista sitä löytää, 
kun varastoa siivoaa.

Minä en tunnetusti ole hyvä ompelija,
mutta alakoulun käsityötunnilla olen näköjään tehnyt näinkin hienon tilkkukassin.



Siinä on vuorikangas ja kaikki.
Vuori on näin hieno!



Vähän mahtavaa,
ihka aitoa 70-lukua.
Itse tehty.
Uusin kesäkassi tai käsityöpussi on löytynyt!

Kassin sisältä löytyi myttyinen kanavatyö,
valmiiksi tehty.


Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, 
koska olen tämän tehnyt.
Mutta tehnyt olen.
Olen tehnyt myös yhden toisen kanavatyön joskus,
sen olinpaikasta taas ei ole minkäänlaista tietoa.

On se hassua löytää näin hienoja unohdettuja asioita.
Pitäiskö siivota useammin vähän syvemmältä?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Taikapallon uudet seikkailut

Muistattehan vielä tämän taikapallon, 


Eräänä kesäisenä aamuna pallo otettiin taas esille lankakorista.
 Se laitettiin käsilaukkuun virkkuukoukun kanssa.
Lanka ja koukku otettiin esille liikkuvassa autossa.

Näin paljon oli taikapallosta jäljellä.


Automatkalla vähän virkkailtiin,
yhden isoäidinneliön verran.
Anniina ajatteli, ettei halua yksivärisiä neliöitä,
mutta ei kuitenkaan halunnut ottaa kuin yhden kerän mukaan.
Kirjavan taikapallon.

Lankakerä jännitti, että minne nyt ollaan matkalla?
Pääsisikö se uudestaan lentoon ja ulkomaille?

Ihme oli suuri, kun se seuraavan kerran pääsi kurkistamaan maailmaa.
Oltiin aamupalapöydässä, ja ikkunasta näkyi meri.
Oltiin siis laivassa, 
matkalla jonnekin meren taakse.


Pöydällä oli monenlaista ruokaa. 
Anniina söi tosi terveellisesti:
jogurttia tuoreen ananaksen ja marjojen kanssa.


Tai no... ei ehkä sittenkään niin terveellisesti.

Pekonia ja munakokkelia ja makkaroitakin piti maistaa,
ihan Lontoon reissun muistoksi.

Tällä kerralla matkassa oli Anniinan koko perhe,
ja sehän oli sitäkin hauskempaa.
Aamulla lähdettiin kotoa satamaan niin aikaisin, 
että aamupala laivalla olikin hyvä idea.
Lapselle maistuivat murot ja lätyt.


Merta päästiin ihailemaan ulkonakin.



Ja uusi neliö tuli valmiiksi.



Vihdoinkin maata näkyvissä!


Maihin päästyään lankakerä kuunteli käsilaukusta,
ja melkein ymmärsi puhetta.
Se kuulosti vähän Suomelta, 
muttei kuitenkaan.
Oltiin tultu Viron pääkaupunkiin Tallinnaan.
Sini-musta-valkeat liput liehuivat.



Hassua kieltä.


Kielestä riittikin hupia jälkikasvulle ja vähän aikuisillekin pitkin päivää.
Isä söi kahvilassa maasika-kakkua.


Kierreltiin vanhaa kaupunkia 
ja ihailtiin hienoja vanhoja rakennuksia.

Monenlaisia torneja.







Hienoja taloja





Ei kaikki niin hienoja tai hyväkuntoisia.



Kapeita kujia.



Maisemaa korkealta, 
johon lokki lennähti juuri eteen.
Huomaatko?


Yksityiskohtia.




Myyjillä ja tarjoilijoilla oli monessa paikassa vanhanaikaisia asuja.
Näitä ne osaavat Tallinnassa hyödyntää!




Nähtiin vähän lankakavereita yhdessä pienessä lankakaupassa ja torilla.
Ei kuitenkaan ostettu mukaan.

Käsitöitä nähtiin paljon.
Torilla ja kaupoissa.

Ihania lapasia.


Kankaita



Villapaitoja ja muuta


Koreja



Nähtiinpä hauska virkkaamalla päällystetty polkupyöräkin.



Ja yhden käsityöliikkeen kukka-asetelmassa hauska yksityiskohta.


Vanhoja autojakin sattui olemaan liikkeellä.



Välillä herkuteltiin.



Perhe kulki sopuisasti.
Nuokin kaksi käsi kädessä melkein koko päivän.
Kotioloissa ei aina ole näin auvoista.


Tallinna on kyllä mukava kaupunki.
Niin erilainen kuin Suomen kaupungit, 
vaikka kuitenkin niin lähellä Helsinkiä.



Pitäsi käydä uudestaan,
vaikkapa jokun neulovan kaverin kanssa.
Sitten voisi lähteä niitä lankakauppojakin koluamaan.

Kotiin tuliaisiksi tuotiin uusi pellavainen pannumyssy.
Pöllö istuu nyt teekannun päällä keittiössä.


Niin ja sitten tietenkin syötäviä tuliaisia...


Juotavien suhteen poikkesimme massasta ilman olutkärryä.
Oli meilläkin sentään yksi likööri- ja yksi punaviinipullo repussa.

Oli mukava reissu sekä taikapallolla, 
että perheellä.

Taikapallo kutistui päivän reissulla tällaiseksi.


Autossa ja laivalla ja terminaalissa virkkailtiin.
Perillä ei oikein ehtinyt.
Tällaisia isoäidinneliöitä siitä tuli.


Aika kivoja, 
ja kaikki aivan erilaisia.


Uutta peittoa tai jotakin.
Aika näyttää.