sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukuusia

Kävin ostoskeskuksessa,
jossa oli siellä täällä joulukuusia.
Niitä olivat koristelleet paikalliset yhteisöt, järjestöt ja seurat.
Siellä sai myös äänestää suosikkiaan näistä kuusista.


Kuuset oli koristeltu pääosin itsetehdyillä koristeilla,
kuten yllä olevassa Marttojen koristelemassa kuusessa.
Siihen oli tehty koristeita kuvista, 
joihin oli virkattu ympärille reunukset ja ripustuslenkit.
Kiva ja helppo idea!

Yhdessä kuusessa oli lankatupsuista tehdyt pallot,
mutta valitettavasti se kuva meni pipariksi.

Huovutettu pöllö yhden kuusen latvassa oli myös aika suloinen.


Entäs sitten vanhoista kirjojen sivuista tehdyt lippunauhat?


Virkattuja koristeita oli tietenkin myös käytetty.
Tässä muutama virkattu lumihiutale.


Ehdoton suosikkini oli kuitenkin tämä kuusi.
Lappujen tekijöinä oli seurakunnan kerho,
jossa tehdään Äiti Teresa-peittoja.
Niin ihanan kotikutoista!


Pitäisiköhän sitä vaikka virkata tai neuloa joulukuusenkoristeita?

Ihanaa adventin aikaa sinulle.
Ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt!



lauantai 22. marraskuuta 2014

Salmiakkisukat

Salmiakki on hyvää, ja sitä on pakko saada aina silloin tällöin. 
Onneksi minulla ei ole ongelmia verenpaineen kanssa - päin vastoin.
Raskaana ollessani neuvolantäti kehotti pitämään salmiakkia aina mukana,
koska verenpaineeni oli niin alhainen,
ja minua meinasi välillä heikottaa.
Tuota neuvoa on ollut helppo noudattaa.


Tänä viikonloppuna oli aivan pakko ostaa salmiakkia,
toki ihan kuvausrekvisiitaksi...
Sain nimittäin valmiiksi pari viikkoa sitten aloittamani sukat,
jotka saivat inspiraationsa salmiakkiaskista.


Tämä musta-valko-punainen väriyhdistelmä on ollut mielessäni jo ainakin vuoden,
mutta ei vaan ole tullut aloitettua. Tämänsyksyinen Fazerin, Novitan ja Pirkan järjestämä karkkineulekisa suurensi intoani sen verran, että tuli aloitettua.


Aloittamista varmasti hidasti osaltaan myös se, etten pidä kirjoneuleista.
Salmiakkikuvioonhan pitäisi tehdä sellaista.
Tai siis niin luulin ennen Facebookkia.
Sieltä kautta löytyi niin helppo malli,
että vinoruudut tulivatkin kuin itsestään.
Mallin nimi on sopivasti vinosalmiakki,
ja pakkohan sitä oli kokeilla oikeissa salmiakin väreissä.


Varsi näyttää salmiakin vinoneliöiltä näin litteänä.
Jalkaan vedettäessä kuvio kuitenkin laajenee hieman epäsalmiakkimaiseksi, mutta eipä se haittaa. Olisi varmaankin pitänyt tehdä suurempi koko ainakin varteen, niin olisi kuvio ollut jalassa nätimpi. Mallineule ei myöskään jousta ihan niin hyvin kuin perinteinen joustinneule.


Malli on aivan superhelppo. 
Silmukkamäärän pitää olla kuudella jaollinen, 
ja sitten vaan neulotaan seuraavasti:
2 oikein, langankierto, 2 oikein ja 2 oikein yhteen.
Tätä toistetaan haluttu määrä.
Minulla salmiakin muoto tuli hyväksi,
kun tein yhdellä värillä aina neljä kerrosta. 
Viisikin olisi saattanut toimia.


Lanka on seitsemää veljestä ja puikot kokoa 3,5.
Lankaa näihin meni 120 grammaa,
ja sukat ovat kokoa 42.


Ei varmaankaan tarvitse kertoa,
mitä kuvausrekvisiitalle tapahtui?


Makoisaa viikonloppua!



maanantai 17. marraskuuta 2014

Kädentaitomessuilla

Olipas taas mukava päästä käymään kädentaitomessuilla!
Paljon oli nähtävää
ja hypisteltävää.

Herkullisinta olivat karkkineulekisan kilpailutyöt.
Voi sitä värien ja herkkujen kirjoa!
Kyllä oli vaikea valita oma suosikki,
ja olisin halunnut äänestää montaa työtä!
Tässä pieniä maistiaisia.














Hypistelin monia ihania lankoja,
villaa, merinoa, alpakkaa ja silkkiä.
Melkein ostin, mutta en kuitenkaan.
Lankalaihis piti,
 eikä mukaan tullut grammaakaan lankaa.
Muutamasta kerästä otin kuvan muistiin,
että muistaisin lankamerkin,
jos tarvetta vikkapa nettikaupoille ilmenee myöhemmin.

Lankojen sijaan hankin muutamia neulomistarvikkeita.
Minulla on ennestään yhdet 15 senttiset sukkapuikot,
ja olen pitänyt niistä kovasti.
Niiden jälkeen tavalliset 20 senttiset tuntuvat aina niin köpelöiltä ja pitkiltä.
Olin päättänyt jo etukäteen hankkia lyhyet puikot myös toisessa koossa.
Päädyin lopuksi ostamaan lyhyet ja neliskanttiset puikot,
mallia KnitPro Cubics.
Saapa nähdä, millaista näillä on kutoa.
Täytynee varmaankin aloittaa joku uusi työ, koska
käsiala saattaa olla näillä hieman erilaista.


Ostin lisäksi kerroslukumittarin, jonka voi vaikkapa ripustaa kaulaan.
Tässä mallissa luvun saa suurenemaan yksinkertaisesti nappia painamalla.
Ne perinteiset ovat minusta hankalia,
koska niissä tarvitsee yleensä kaksi kättä sitä lukua kiertämään.
Toivottavasti tämä on näppärämpi.
Kuvassa näkyy myös tuollainen viivoitinläpyskä,
jonka avulla pysyy paremmin rivillä ohjetta seuratessaan.


Taito-Pirkanmaan osastolta ostin myös uuden Roosa-nauha sukkaohjekuvaston 
ja hienon lankakerä-heijastimen.



En ole neulonut tai virkannut laukkuja,
mutta ajattelin joskus kokeilla.
Ostin varastoon yhden käsilaukuksikin kukkarokehyksen.
Tähän voi kiinnittää myös olkahihnat.
Työn voisi aloittaa suoraan tuosta vaakasuorasta "tapista".
Nyt vaan laukkuideat muhimaan.



Minulla on tapana sortua ostamaan koruja messuilta.
On niin kiva käyttää jonkun itse väkertämiä koruja.
Tämä kertakaan ei ollut poikkeus tässä suhteessa.

Ensinnäkin ostin kivan farkkukojun Ellikseltä.
Tuo farkkupala on n. tulitikkurasian kokoinen.
Tämä sopii hyvin farkkujen ja yksivärisen paidan kanssa.



Minä olen seurannut Elliksen blogia jo pitkään,
ja sain vasta viime viikonloppuna kuulla,
että meillä onkin yhteinen tosielämän ystävä!
Ystäväni, joka oli meillä viikonloppuna yökylässä,
on Elliksen opiskelutoveri.

Hehkutin kesällä ihanaa farkkukassia,
jonka voitin blogiarpajaisissa.
Oli kiva esittäytyä Ellikselle messuilla yhteisen ystävämme kanssa.
Hän muisti minut kesäisenä kassivoittajana.
Totesimme maailman olevan pieni.

Toinen koruostokseni sisältää farkkukorun kanssa samoja sävyjä.
 Korvikset löytyivät Eivor Nybäckiltä.
Näissä on virkattu ohuen ohuella langalla pitsiä nappien ympärille.
Nappien halkaisija on n. sentin verran.
Kiva nappikierrätysidea!


Ja eihän se sitten tähänkään jäänyt.
Katselin ohimennen hopealusikoista tehtyjä koruja,
ja ajattelin, että sormus voisi olla kiva.
Otin yhden Musla-lusikasta tehdyn käteeni ja pujotin sormeeni.
Se sopi kuin valettu.


Samassa huomasin, että siihen oli kaiverrettu jotakin.
Uskokaa tai älkää,
mutta kaiverruksessa oli minun nimeni!

Jonkun kaimani lusikka on päätynyt sormukseksi,
ja juuri sen satuin poimimaan kymmenien sormusten joukosta.
Pakkohan tällaiseen merkkiin oli uskoa
ja tuoda sormus kotiin.

Tämän mallin lusikoita meillä oli lapsuudenkodissani.
Tuttu ja nostalginen, yksinkertaisen kaunis.


Ja samanmoisista lusikoista tehdyt korvikset tietenkin settiin mukaan...


Kyllä nyt kelpaa vaihdella koruja!

Mutta eihän sieltä nyt pelkkiä hienoja koruja kotiin tuotu.
Sain myös hienon rintamerkin.
Messuilla esiteltiin nimittäin rintanappikonetta,
ja siellä sai tehdä ilmaiseksi itselleen nepin.
Minä tein tällaisen,
joka sisältää jonkun pienen ja huomaamattoman viestin lapsille...



Että sellaisia messuterveisiä tänä vuonna.
Ensi vuotta odotellessa.







perjantai 14. marraskuuta 2014

Puhelimen päivitys

Puhelimeni sanoi sopimuksensa irti.
Melkein kolme vuotta se palveli hyvin.
Kertakäyttötavaraa tuntuu nykyteknologia olevan.

Sain nettikaupasta tilaamani uuden puhelimen maanantaina,
ja hyvältä se tuntuu käytössä.
Pitäydyin edelleen Android-käyttöjärjestelmässä,
koska olen tottunut sitä käyttämään.
Ja satsasin kameraan,
koska pääsyn sillä paljon tännekin kuvaamaan.
Nyt puhelimessani on 20 megapikselin kamera.

Kaikki tietoni oli tallella googlen pilvessä,
joten ei muuta kuin Sim-kortti sisään ja menoksi.
Osoitekirjat ja kaikki ostamani sovellukset latautuivat ihan itsekseen.
Helppoa kuin sukan neulominen.

Uutta käyttöön ottaessa tuli sitten selailtua kaikenlaista,
kun piti muokata puhelinta itseni näköiseksi.
Vanhassa oli ollut pitkään taustakuvana kirjahylly,
jossa sovellukset olivat kirjankansien näköisinä hyllyillä.
Nyt piti etsiä jotakin uutta ja piristävää.

Puhelimen omista taustakuvista löytyi käsiyöihmiselle sopiva kuva!



Tämä oli kuitenkin hieman sekava,
kun siihen päälle tuli sovelluksia sun muuta.
Joten lisää selailua sovelluskaupassa.
Kun rupesin etsimään sieltä teemoja, 
löysin sattumalta aivan superihanan.
Kaiken lisäksi ilmaiseksi.
Ja katsokaas,
millaisilla kuvakkeilla nyt pelataan!



Löytyy lankakerää ja lankakoria 
ja nappeja ja vaikka mitä hauskaa.
Kotinäyttöni muokkautui tällaiseksi.


Lankakerästä aukenee nettiselain, 
lankakorista menen sovellusvalikkoon.
Ja puhelut soitan vanhanaikaisen puhelimen kuvan takaa.

Taustakuvaksi oli kaksi vaihtoehtoa valmiina.
Tuo äskeisessä taustalla näkyvä näkyy paremmin tässä.


Toinen taustakuvavaihtoehto oli "ateljee".

Sovellusvalikossa taas näkyy työpöytä ja viirinauha,
jota ruutukaappaus ei kuitenkaan suostu tässä alas asti kokonaan näyttämään.



Pari päivää tätä katseltuani totesin taustan liian sekavaksi.
Siirryin tummaan taustakuvaan.
Ja tämä taitaa jäädä käyttööni.
Voi tätä pienen ihmisen suurta iloa näin pienestä asiasta.
Että on kivat kuvakkeet kännykän näytöllä.




Tarkkasilmäisimmät huomasivatkin jo,
mitä kalenteriwidgettini merkinnässä lukee.
Kädentaitomessut alkavat perjantaina klo 10.00
ja jatkuvat koko viikonlopun.

Minun ja kälyni perinteeksi on tullut käydä joka vuosi messuilla.
Niin tänäkin vuonna.
Sitä ennen saan vielä hyvän ystävän yökylään.
Voi kuinka kiva viikonloppu edessä!

Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Marraskuu

Oikein hyvää isänpäivää teille kaikille, 
jotka olette isiä 
tai joilla on isä 
tai jotka saavat juhlia lastensa isää.

Meillä saadaan juhlia lasteni isää,
mutta oma isä ja mieheni isä elävät enää muistoissa.
Vuosi sitten samaisena päivänä kerroin oman isäni käsityötaidoista.
Tänäänkin isä on eriyisen voimakkaasti mielessä.
Jälleen pakkaan lankoja isän tekemään pussukkaan.



Sukkasato loppui jo reilu viikko sitten,
ja sain ylitettyä tavoitteeni näillä sukka- ja tossupareilla.


Kiva oli tehdä sukkia, ja niitä jatkan edelleen.
Tällä hetkellä on kahdet kesken,
mutta valmista ei meinaa tulla.
Eikä keskeneräisiä näytetä!

Taannoisessa koulutuksessa huomasin luennolla istuessani,
että tuollakin heiluu puikot.
Tarkemmin katsoessani huomasin, 
 että Sarihan se siellä oli kutimensa kanssa.
On noista koulutuksista sen verran hyötyä,
että kutimet etenee, 
vaikka osa koulutusannista olisikin melko joutavaa.
Viimeisen tunnin aikana olisin taatusti nukahtanut
ja kuorsannut äänekkäästi ilman sukankudinta!

Lapsuudenkodissani käydessäni käytän usein ikivanhoja tossuja,
jotka äitini on saanut jostain lahjaksi.


Nyt viimeksi näitä pitäessäni tuli mieleeni tutkia, 
että kuinka nämä oikein on tehty.
Ne ovat meinaan todella mukavat jaloissa.


Lanka on todella paksua, ja tossut on neulottu ilmeisesti todella suurilla puikoilla.
Langassa on useampia sävyjä, 
tai sitten siinä on monta eri lankaa yhdessä.
En ihan päässyt asiasta varmuuteen, kun en viitsinyt purkaa.


Muuten malli näyttää perussukalta,
mutta varressa on muutama kerros sileää nurjaa, 
sitten oikeaa 
ja taas nurjaa.
Viisi kerrosta kumpaakin.



Tällaisia ajattelin kokeilla,
esimerkiksi kaksin- tai kolminkertaisesta Seiskaveikasta tai Nallesta.
Onko joku tehnyt jotakin moninkertaisesta noiden paksuisesta?
Olisiko ideoita puikkokoosta?

Kokeilemalla ja silmukoita laskemallahan siitä selviää,
mutta olisi mukava kuulla ideoita,
jos jollekin sellaisia herää näistä kuvista.

Mukavaa marraskuuta ja isänpäivän jatkoa.
Ei anneta pimeyden masentaa.
Meillä leivotan kohta ensimmäinen satsi joulutorttuja!