tiistai 27. tammikuuta 2015

Kissojen luona kylässä

Minä olen pienestä saakka pitänyt kissoista.
Lapsuudenkodissani oli aina kissa.
Syntymäni aikoihin meillä oli Sirkku,
jota en enää muista.
Se sai kuitenkin seurailla kävelyharjoituksiani.


Mustavalkoinen Tiku oli ensimmäinen kissa,
jonka muistan hyvin.
Se taisi myös olla melko pitkäikäinen.
Tämän kuvan Tikusta lähetin seitsemänvuotiaana 
Seura-lehden lasten palstalle,
jossa se jopa julkaistiin.
Se oli siihen aikaan suuri juttu!


Tikun jälkeen meille tuli maailman suloisin pentu,
jolle emme keksineet tarpeeksi hyvää nimeä.
Se jäi sitten Kisuksi.
Tässä pikkuinen Kisu on päässyt minun 
ja kummieni kanssa kuvaan konfirmaatiopäivänäni.


Kisu oli meillä siihen saakka,
kun muutin pois kotoa,
ja vielä sen jälkeenkin.
Se oli todella mukava kissa.

Olin kuvitellut, että minulla olisi myös omassa kodissani kissa.
Toisin kuitenkin kävi.
Kaikista maailman miehistä parhaimmaksi osoittautui sellainen,
joka on allerginen kissoille.


Anoppilassa on kuitenkin kissoja,
joten siellä käydessämme saa silitellä.
Ja varjella lankakeriä.




Toisenlaistakin apua kissankaipuuseen löytyy nykyään Tampereelta.
Siellä on nimittäin avattu Suomen ensimmäinen kissakahvila.
Juuri vähän aikaa sitten Mii kertoi vastaavanlaisesta kahvilasta Saksanmaalla.

Kävimme viikonloppuna Tampereen kissakahvilassa koko perheen voimin,
ja olipas siellä mukavaa.


Kahvilassa voi istahtaa kahvittelemaan,
ja siinä lomassa voi ihailla, silitellä ja leikittää kissoja.
Harvassa kahvilassa ihmiset kulkevat ympäriinsä 
ja melkein konttailevat lattialla kissoja seuraten.
Täällä se on kuitenkin aivan normaalia käytöstä.


Sisään tullessa riisutaan kengät 
ja käydään käsipesulla ennen kissojen silittelyä.
Jos on kylmä varpaisiin,
on eteisessä tarjolla monessa korissa lainaksi villasukkia.
Mukavan kotoisaa!



Minä kaivoin itselleni yhden parin tämän kissan vahtimasta korista.
Hyvin oli esilämmitetyt villasukat,
eikä vahtikissa korvaansa lotkauttanut sukkia etsiessäni.


Pois lähtiessämme se sentään hieman raotti silmiään
kun palautin sukat paikalleen.


Kahvit nautittiin ihan oikeista kahvikupeista,
eikä mistään tusinamukeista.
Tiikerikakkupala oli laitettu tarjolle kauniisti suklaakastikkeen kera.
Tyttären kaakaossa oli vaaleanpunaisia sydämiä.


Jos tuolilla oli kissa,
tuotiin asiakkaalle toinen tuoli,
eikä kissaa häädetty pois.
Kissat eivät kuitenkaan hyppineet pöydillä,
vaikka tokihan herkut hieman kiinnostivat.


Tämä valkoinen nuori kissa oli löytänyt hyvän maastoutumispaikan
kahvilan näyteikkunalta.


Herättyään se jaksoi leikkiä.


Yhden pöydän alla "riippumatossa"
lepäili yksi kehrääjä.


Kahvila on kissojen koti,
jossa kissafanit saavat käydä vierailulla.
Oikein mukava, kotoisa ja viihtyisä paikka.


Valitettavasti hinta oli melko korkea,
koska kahvilaan on viiden euron sisäänpääsymaksu.
Siihen päälle tulee sitten tarjoilujen hinta.

Hinnasta viis,
oli mukava käydä kylässä kissojen luona.


Jos kiinnostuit,
löytyy kahvilalta myös oma blogi 
ja tietenkin myös Facebook-sivut.

Miau!