maanantai 19. lokakuuta 2015

Reissulla Roomassa

Kaikki tiet vievät kuulemma Roomaan.
Ihan näin ei taida olla,
mutta niin vaan vei 
minunkin tieni sinne syyslomalla.


Kävin Roomassa ensimmäisen kerran yli 25 vuotta sitten,
kun Interrailasimme mieheni kanssa,
silloin vasta kihlaparina. 


Toisen kerran kävin ystäväni kanssa 
viettämässä pitkää viikonloppua.
Se oli sitä aikaa, kun olimme molemmat
melko pienten lasten kotiäitejä,
ja pieni irtiotto arjesta tuli todella tarpeeseen.
Isät ja lapset selvisivät kunnialla kotona,
ja meillä äideillä oli rentouttava reissu.


Kolmannella kerralla viivyimme vain päivän,
kun olimme kotimatkalla Sorrentosta yhdeksän vuotta sitten.
Kävimme lasten kanssa katsomassa
Colosseumia ja Pietarinkirkkoa,
ja taisimme maistella italialaista jäätelöä.


Tällä kertaa olimme perhelomalla
kahden vielä kotona asuvan teinin kanssa.
Matka oli oikein onnistunut,
 näimme ja koimme paljon.



Matkalle lähdimme Helsingistä sinivalkoisin siivin,
ja virkkasin koneessa sinisestä langasta neliöitä.
Kahvia tarjoiltiin sinivalkoisista
Marimekko-mukeista.


Tuo bambukoukku on maailman huonoin virkkuukoukku,
mutta en uskaltanut ottaa Cloveria koneeseen.
Onhan se kai muovia, mutta olisi tullut liian kova itku,
jos se olisikin tulkittu terrorismivälineeksi.

Virkkuu oli mukanani käsilaukussa koko reissun ajan,
mutta melko vähän tuli virkattua.
Lähinnä pidemmällä metromatkalla
ja joillakin lepohetkillä,
 kun istuskelimme jossakin.
Vaikkapa täällä.


Metrossa bongasin yhden naisen virkkaamassa.
Hänellä oli rautaiset keskivartalolihakset,
sillä hän seisoi keskellä metroa
pitämättä kiinni mistään,
ja virkkasi kaikessa rauhassa,
vaikka jarrutuksessa meinasi meikäläinen lentää nurin,
vaikka puristinkin tangosta kiinni.
Muita julkisesti neulovia tai virkkaavia ihmisiä ei näkynyt.


Olin jo kotona googlaillut,
onko Roomassa mitään kiinnostavia lankakauppoja.
Olisihan siellä.
Tässä pari suomenkielistä linkkiä juttuihin,
joissa kerrotaan Rooman lankakaupoista.
KLIK ja KLIK

Englanniksi googlatessani
löysin kuvauksia muutamastakin Rooman lankakaupasta.

Yleinen trendi tuntuu siellä olevan sellainen,
että kaupoissa lankoihin ei saa koskea.
Joissakin kaupoissa on kuulemma ihan kyltti,
jossa koskeminen kielletään.

Joissakin kaupoissa taas on kansio,
jossa on lankanäytteitä ja tiedot langasta.
Sen perusteella sitten pyydetään myyjältä
tiskin takaa haluamaansa lankaa.

Täällä on yksi englanninkielinen blogipostaus,
jossa kerrotaan paristakin "älä koske" -lankakaupasta.
Toisessa myyjät ovat kaiken lisäksi miehiä,
ja langat visusti tiskin takana.
To-del-la outoa!

Näistä kertomuksista päätelin,
ettei minun tarvitse ainakaan varta vasten
lähteä lankakauppoja etsimään.
Tekemistä ja näkemistä riittäisi kyllä muutenkin.

Jos sellainen kauppa sattuisi kohdalle,
niin kurkkaisin toki sisään.

Ja sattuihan sellainen kohdalle etsimättäkin
Campo dè Fiorin läheltä
Via dei Baullarilta.


Kauppa oli pikkuinen,
mutta lankoja oli sitäkin enemmän.
Tässä kaupan sisäänkäynti.


Näyteikkuna oli houkuttelevan näköinen.
Täällä oli hyvä kuvaus kaupasta englanniksi.


Sisällä oli seinät täynnä lankoja,
ja toisella seinustalla oli myyntitiski.
Tiskin takana oli melko vanha mies ja nainen,
ja he palvelivat vuorollaan asiakkaita.


Asiakkaat jonottivat vuoroaan kaikessa rauhassa,
kukaan ei mennyt itse kaivelemaan lankoja hyllyistä.
Oman vuoron tullessa kerrotaan myyjälle,
mitä ollaan etsimässä,
ja sitten myyjän kanssa etsitään hyllystä sopivaa lankaa.

Kaupassa oli onneksi melko paljon asiakkaita,
joten sain hetken rauhassa katsella
ja nauttia kauniista langoista.
Häivyin sitten melko nopeasti
vähin äänin takavasemmalle.

Toinenkin kauppa sattui kohdalle.


Tänne en mennyt sisälle,
kurkin vaan ikkunan takaa
pikkuruista kauppaa.


En tullut laittaneeksi kadun nimeä merkille,
enkä löytänyt tuota kauppaa googlen avullakaan.
Mutta ei liene suuri vahinko, 
sillä parempiakin varmasti löytyy.

Roomassa oli mukava keli,
sellainen Suomen kesän tapainen.
Välillä oli kuuma, ja tarkeni hyvin T-paidalla.
Välillä taas piti vetää pitkähihaista päälle,
ja pari kertaa tuli muutamia pisaroita vettä.

Paikallisten mielestä oli tietenkin jo ihan talvi,
ja monilla olikin jo toppatakit päällä,
ja pitkiä talvisaappaitakin näkyi.
Neuleita oli esillä vaatekaupoissa.


Tässä oli todella kivoja neuleita,
mutta nuo siuuret hintalaput oli ovelasti kiinnitetty
jokaisessa asussa näkyvään huiviin.
Itse neuleet olivatkin vähän kalliimpia.

Majapaikkamme sattui olemaan sellaisella alueella,
jonka lähellä oli kaikki huippumuotiliikkeet.
Niiden ikkunoita oli hauska katsella
ja ihmetellä hintoja ja melko omituisiakin vaatteita.
Minun tyylini on onneksi paremmin kukkarolle sopivaa,
mutta olihan näitä hauska katsella.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi näistä Fendin talvikengistä?


Hinta oli siinä tuhannen euron liepeillä,
ja minua nauratti kovasti ajatus kulkea
tällaisilla lasikorkoisilla karvakengillä
Suomen marraskuisessa loskassa...

Karvat tuntuivat olevan kovasti in talvimuodissa,
näissä Ferragamon korkkareissakin oli karvaa,
ja hinta vaan 1690 €.


Louis Vuittonilla oli liikkeessä hieno portaikko.
Jokaisessa askelmassa oli pieni näyttö,
ja siellä näytti nyt olevan liikkuvaa vettä.
Se oli aika hieno.


Guccin laukut olivat oikeasti söpöjä,
ja ne oli laitettu kivasti esille.


Hermesiltä olisi saanut iPadille kotelon,
joka olisi maksanut paljon enemmän kuin se iPad siellä sisällä.


Valentinolla oli erikoisia mekkoja.


Nämä Dolce & Gabbanan asut olivat kauniita.


Mutta sattuu sitä hienoimmissakin liikkeissä,
ettei muisteta huolitella ulkoasua.
Nuo kuihtuneet kukat eivät oikein sopineet kuvaan.


Minä kuljin kipeine kantapäineni lähinnä lenkkareissa,
sillä kävelimme aivan valtavasti reissun aikana.
Ei olisi tullut mieleenkään tällaislla Miu Miun kengillä kulkea,
mutta onhan ne tavallaan hienot.


Olihan siellä kaikenmoisia kauppoja,
joista on kuullut vaan telkkarissa.


Mutta oikeasti olen tyytyväinen,
että minä pärjään melko tavallisissa vaatteissa,
ja jopa itse neulotuissa!

Kotimatkalle otin toisen värisen langan,
ja sainhan sentään jonkinlaisen kasan lappuja aikaiseksi
reissun aikana.


Kerron lisää Rooman reissusta
toisella kertaa.
Nyt yritetään taas tottua arkeen.

Virkkailemisiin ja neulomisiin,
mukavaa viikkoa!