torstai 30. huhtikuuta 2015

Serpentiiniä

Hauskaa vappua!


Sohvaneulomossakin on laitettu serpentiiniä
roikkumaan olohuoneen lamppuun.


Ai serpentiiniä? Virkattua?


No eiväthän ne mitään serpentiinejä ole,
vaan johtoja.


Eikä täällä mitään käynyttä simaa ole juotu,
ihan tarkoituksella virkkailin johtojen päälle.

Toisella ladataan kirjaa.


Tarkemmin katsottuna kirjaksi naamioitua iPadia.


Toisesta taas laitetaan virtaa puhelimeen.


Johdot pysyvät peremmin suorana,
ja ovat hauskemman näköisiä.



Näin hulvattomissa vapputunnelmissa täällä meillä.
Lankaakin kului valtaisat 20 grammaa!


Ihana kolmen päivän viikonloppu edessä.


Hauskaa vappua!


Ja ennen kaikkea rentouttavaa
pitkää viikonloppua kaikille,
joilla sellainen on!



sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sateista sunnuntaita

Eilen oli aivan mahtava päivä.
Tein pitkästä aikaa kunnon sauvakävelylenkin,
ja iloitsin siitä,
että kantapää kestää jo paremmin.


Uudet ja hyvin kantavaimennetut lenkkarit
silikonipohjallisineen 
varmasti auttavat asiaa.
Lenkkarit veivät minut väkisin
kohti omanvärisiään sinivuokkoja.


Nautimme kahvit terassilla,
ja tarkenipa jo ulkoillakin kutimen kanssa.


Tänään saimmekin sitten herätä sateen ropinaan.
Aamupala ja sanomalehti
pitkän kaavan mukaan.
Ei niin huono omatunto
koneella ja sohvalla istumisesta.
Jospa ehtisi tutkia muutamia asioita.

että Blogilista-palvelu lopettaa toimintansa 1.6.
Minunkin blogini on sillä listalla,
ja hallintapaneelista katsoen
myös todella moni löytää blogiini sitä kautta.
Toinen suosittu liikenteen lähden on Google.

Itse en blogilistan kautta seuraile blogeja,
mutta vaikuttaako tuon loppuminen omiin lukijoihini?

Mitäs sitten jää jäljelle?

Itse liityn Blogger-blogien lukijaksi useinmiten
ihan tämän Bloggerin kautta,
ja seuraamani blogit näkyvät lukulistallani.
Samoin blogini sivupalkissa.
Tätä kautta luen teidän juttujanne,
jos olen "isolla koneella".

Useinmiten kuitenkin luen blogeja
tabletilla ja puhelimella.
Niillä seuraan teitä Feedly-tilin kautta.
Se on aika kätevä,
ja siihen on helppo lisätä luettavaa
millä tahansa laitteella.

Toinen hyvä keino on Bloglovin.
Silläkin on omat appsinsa
tableteille ja puhelimille.
Sohvaneulomoa voi seurata sitäkin kautta.
Itse vaan pidän enemmän tuosta
Feedlystä.

Vihreällä saarella pohdittiin juuri
kommenttien vähenemistä.
Itsekin olen huomannut,
että tulee lähetettyä paljon vähemmän kommentteja,
jos lukee blogeja tabletilla tai puhelimella.
Ne näppäimistöt kun eivät oikein
houkuta pitkiin kirjoituksiin.

Oletteko huomannut samanlaisia ilmiöitä?

Vihreätniityt haastoikin
lukijoitaan kommentoimaan suosikkiblogejaan.
Minä ainakin aion juurikin sellaiseen käyttää tätä sadepäivää.
Samalla päivitän lukulistaani,
koska osan seuraajana olen vain Feedlyn kautta,
mutta nyt liityn lukijaksi myös Bloggerrissa,
jos en vielä ole.

Mukavaa sadesunnuntaita!








torstai 23. huhtikuuta 2015

Kaislainen kesäpaita

Uusimmassa Novita-lehdessä oli turkoosin neuletopin ohje.
Tytär ihastui malliin heti,
ja niinpä sitten kerran Prismassa käydessämme
ostimme Kaisla-lankaa sellaista varten.


Kaisla on puoliksi kierrätyspuuvillaa
ja puoliksi polyesteriä.
Kierrätys kuulostaa hyvältä,
ja lanka oli kaiken lisäksi mukavan tuntuista neuloa.
Langan rakenne on nauhamainen,
ja neuleesta tuli kauniin näköistä.


Toppi oli melko helppo tehdä,
mutta viimeistely otti taas tunnetusti päähän
ja vei monta iltaa.
Tässä lopputulos tyttären päällä.


Tein koon XS,
mutta olisi voinut olla isompikin.
Malli kasvaa hurjaa vauhtia!


Kiva kesäneule.
Kuvatessa alla oli valkoinen hihaton toppi.


Ulkona oli hurja tuuli,
ja pian mannekiini jo juoksikin
täyttä vauhtia sisälle.


Kuvaamisen jälkeen
höyryttelin vielä,
ja sainkin kokoa vähän reilummaksi.
Tässä vielä lähikuvaa tuosta neulepinnasta.


Neuletoppi tyttärelle
Ohje: Novita kesä 2015
Lanka: Novita Kaisla
Puikot: 5mm
Langanmenekki 190g

Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt mennä 250g,
ja minulle jäi yksi täysi kerä.
LAnkalaihikselle kuuluu siisi edelleen huonoa...
Mitähän sitä tekisi yhdestä Kaisla-kerästä?


Mukavaa loppuviikkoa.
Huomennahan onkin jo perjantai!







tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koulumuistoja

Meillä oli peruskoulun yläasteen luokkakokous.
Sepäs herätti monenlaisia muistoja,
hyviä ja huonoja -
myös käsityötunneilta.

Olen kirjoittanut blogini esittelyyn,
että olen selättänyt
koulun käsityötuntien traumat kokonaan
vasta nelikymppisenä.

Minä rakastin käsitöitä ala-asteella.
Opettaja oli mukava ja kannustava,
ja saimme aikaiseksi kaikenlaista
mollamaijasta esiliinaan.
Innostuin neulomaan ja ompelemaan myös kotona.

Kävin isän kanssa ostamassa kukkaista kangasta
kotikylämme K-kaupasta.
Tein siitä itselleni tunikantapaisen paidan,
jonka suunnittelin ja leikkasin ja ompelin
ihan itse, omin käsin.

Tulos oli omasta mielestäni todella hieno,
Minä rakastin tätä paitaa,
ja pidin sitä niin kauan,
kuin se vain suinkin mahtui päälle.
Kuvassa poseeraan rakkaassa paidassani
jouluisen keittiönpöydän ääressä.



Neuloin myös sukulaislapselle kaulaliinan joululahjaksi,
ja itselleni tein ainakin kirjoneulelapaset tähtikuviolla.
Ihastuin tähtikuvioon tästä äidin tekemästä paidasta.




Lapaset ovat luultavasti tallella
jossain lapsuudenkotini kätköissä.
Toivottavasti löytyvät jonakin päivänä.

Virkkaamista harjoittelimme koulussa myös,
ja minä tein keltaiseen vohvelikangaspyyhkeeseen
kirkkaanpunaisen reunapitsin.
Todellista 70-luvun väriloistoa.

Tässä alakoulussa virkkaamani sipulipussi.



Yläasteella kaikki kuitenkin muuttui.

Opettaja ei koskaan antanut positiivista palautetta,
kaikessa tekemässäni oli vaan huomautettavaa.

Neule oli epätasaista.
Ompeleet eivät olleet suoria.
Olin huolimaton.
Olin yksinkertaisesti huono.

Ompelutyönä oli hame,
joka ei minulla koskaan tullut valmiiksi.
Samaan aikaan toisaalla
luokkatoveri teki kansallispukua.

Neuletyönä teimme sukat,
ja minä päätin tehdä ne lahjaksi 
serkkuni pienelle tyttärelle.

Opettaja ei uskonut sellaista tyttöä olevankaan.
Hän luuli, että haluan vain mennä siitä,
 mistä aita on matalin
ja tehdä pienet sukat.

Minua harmitti ja suututti,
koska kyseinen tyttö oli minulle läheinen ja rakas.
Sukat kuitenkin valmistuivat ja menivät lahjaksi,
en tosin tiedä,
uskoiko opettaja sitä koskaan.

Seitsemännellä luokalla oli täysin varma siitä, 
että en osaa tehdä mitään käsilläni,
enkä todellakaan valinnut käsityötä valinnaisaineeksi.
Olin vain helpottunut,
ettei minun enää koskaan tarvitsisi tehdä käsitöitä.

Parempi oli piiloutua matikankirjan taakse
äidin tekemän punavihreät villasukat jalassa.



Seuraavan kerran tartuin lankaan,
kun olin jo naimisissa.
Tein itselleni ja miehelleni lapaset 
samalla mallilla,
mutta eri väreillä.

Tässä minun omani.


Ja tässä mieheni.


Ai kuinka söpöä.
Traumat alkoivat vähän hellittää.



Matkustin taannoiseen luokkakokoukseen yhdessä ystäväni kanssa,
ja olin viikonlopun hänen loma-asunnollaan yökylässä.
Oli lähes täydellisen mukava naisten viikonloppu.

Puhuimme tuntikausia
kaikesta maan ja taivaan välillä.
Söimme herkkuja ja valvoimme,
katsoimme monta jaksoa
kunnes simahdimme siskonpetiin.

Siinä samalla virkkasin
ystävälleni tiskirätin
Prinsessajutun idealla ja ohjeella.


Tämä on omistettu 
yläasteen käsityönopettajani muistolle.


Ymmärrän häntä nyt paremmin.
Ei ollut hänen elämänsä helppoa,
eikä päättynyt onnellisesti.
Ehkä me oppilaat olimme vain
väylä purkaa pahaa oloa.

Opettajalla on suuri valta oppilaisiin.
Ajatus laittaa itseni opettajana nöyräksi.
Osaisinpa olla lämmin ja kannustava,
pitää omat huonot päiväni omana tietonani.


Omalle käsityönopettajalleni
annan anteeksi.

Nyt minä tiedän,
että minäkin osaan.

Lepää rauhassa E.M.


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pitsikivi

Minä pidän kivistä.
Jokainen niistä on oma yksilönsä,
ja joskus niistä löytää hienoja värejä ja yksityiskohtia.

Tämä on melko tavallinen,
mutta kaunis.
Mutta voisihan sitä vielä vähän tuunata...


Työpaikalla oli tällä viikolla eräs harjoittelija,
joka innosti meitä virkkaamaan välitunnilla
pitsikiviä.

Opettajainhuoneeseen oli tuotu laatikollinen lankoja
ja virkkuukoukkuja.
Minä valitsin pinkkiä merseroitua puuvillaa.

Harjoittelija neuvoi ja opetti,
ja oli monistanut ohjeita.

Minun kiveni sai kivan puvun ylleen.


Ohjeita tällaiseen pikkuvirkkaukseen löytyy
vaikkapa Punomosta.

Mies hieman kyseenalaisti tämän virkkauksen tarpeellisuutta.
Keksin heti yhden uuden käyttötavan:
Jos tekee mieli heittää miestä kivellä,
kun hän esittää typeriä kysymyksiä,
ei kuitenkaan satuta niin paljon, 
jos kivi on pehmustettu ;-)


Kuvittelen jo mielessäni
lämpimän kesäpäivän
ja kahvit terassilla.
Pöytäliina ei lennä tuulen mukana,
kun pöydällä on kauniita pitsikiviä.

Leppoisaa alkavaa viikonloppua!









tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kesää odotellessa

Pääsiäisen aikaan ehdin nauttia ulkoilmasta
ja alkavasta keväästä.


Mökkirannassa oli jo sulaa vettä.


Eilen kiertelin omaa pihaa,
ja ihailin maasta puskevia raparperin alkuja.


Toisaalla kukkivat sinivuokot auringonpaisteessa.



Jo toista viikkoa kuljen työmatkoja pyöräillen,
ja tien reuna on keltaisenaan leskenlehtiä.


Piha täynnä lupausta kesästä,
ja paljon työtä.

Tämä puutarhuri heräilee hitaasti,
jos nyt ensin saisi vaikka
nuo säälittävät kanervat pois silmistä.


No toisaalta...
tänä aamuna olikin sitten taas maa valkoinen.

Niin ne vaihtelevat nämä kevätsäät
auringonpaisteesta sateeseen ja räntään.
Omat mielialat samaan tahtiin.

Neulomukset edistyvät hitaasti,
vaikka kesäistä onkin puikoillla.

Minä yritän pysyä pirteänä
pukeutumalla keväisiin väreihin.
Jos tämä oma viherrys leviäisi muuallekin?


Tulisi nyt jo se kevät
aivan oikeasti!

Vai onko se jo teillä?






keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Välipalavirkkuita pääsiäiseksi

Pääsiäisen alla iskee aina jossain vaiheessa
into tehdä jotakin keltaista,
ja jotakin vihreää,
ehkäpä oranssiakin.


Kuinka ollakaan
Tokmannilla sattui olemaan seiskaveikkatarjous.
Oranssia ja vihreää oli pakko ottaa vanhan
keltaisen jämäkerän seuraksi.


Suuren mustan projektin valmistuttua
on pakko hengähtää,
ja virkata jotakin pientä 
ja värikästä
ihan vaan välipalaksi.

Vaikkapa ensin kasa lappuja.


Sitten työstämään 
kolmenvärisiä patalappuja.


Minä sitten tykkään tästä mallista.
Viime pääsiäisen alla tein 
samalla mallilla
keltaisen ja oranssin patalapun


Sitä ennen olin jo tehnyt jouluisia
Ohje on Patalappuja á la carte -kirjasta.

Näissä uusissa onkin pikku juju,
sillä toinen puoli on eri väriä.
Jokainen on siis erilainen.


Olipas pirteitä pikkuvirkkuita,
ja lankaakin noihin kaksinkertaisiin lappuihin
sain menemään 50 grammaa jokaiseen.


Nyt kun on uusia patalappuja,
pitäsi kai seuraavaksi pohtia,
että mitähän sitä sitten kokkaisi?