maanantai 29. kesäkuuta 2015

Sohva löytyy nyt myös Instagramista

Sohvaneulomo on vihdoin siirtynyt myös
Instagram-aikaan.
Nappikin on lisätty oikeaan yläreunaan.

Sohvaneulomo on itse asiassa ollut Instassa jo pitkään,
mutta en vaan ole muistanut lisäillä sinne kuvia.
Nyt julkistan tämän tiedon,
ja lupaan olla aktiivisempi.



Joskus olisi kiva lisätä uusia väliaikakuvia,
silloin kun ei ehdi eikä jaksa kirjoitella pidempiä postauksia.
Joten pysykäähän kuulolla!

Tässä tunnelmia tältä päivältä,
kun istuin äidin luona neulomassa.
Toinen hiha on jo tekeillä,
hitaasti hyvä tulee...


Tervetuloa seuraajaksi,
Sohvani löytyy täältä.
Käyttäjänimeni on tuttu ja turvallinen
Sohvaneulomo.


torstai 25. kesäkuuta 2015

Muissa maailmoissa

Käykö teistä kenellekään niin,
että uppoutuu lukemaan jotakin kirjaa,
eikä enää näe eikä kuule, 
mitä ympärillä tapahtuu?
On ihan muissa maailmoissa?

Minulle kävi juuri niin muutamaksi päiväksi.

neuleaiheisista murhamysteereistä.
Niistä jälkimmäinen oli jo loppusuoralla,
kun lähdimme juhannuksen viettoon.
Oli pakko keksiä mukaan jotakin muutakin luettavaa.

Otin kirjahyllystä kirjan,
jonka olin ostanut Englannista vuonna 2008.
Luin sen silloin,
ja pidin siitä todella paljon.
Niin paljon, 
että se olisi aika lukea uudestaan.


Kirja on australialaisen Kate Mortonin kirjoittama
Tämä unohdettu puutarha on julkaistu viime vuonna suomeksi 

Vaikka tiesin kirjan juonen periaatteessa,
uppouduin siihen taas aivan täysin.
Yllättävän paljon yksityiskohtia oli unohtunut
seitsemässä vuodessa.

Kirjaa oli pakko lukea koko ajan,
ruokaa laittaessakin kirja oli koko ajan käsillä.
Toisaalta taas teki mieli hidastella,
että kirja kestäisi pidempään.
Suorastaan täydellinen lukuromaani
kesälomaan!

Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi sellaiselle,
joka kaipaa luettavakseen mukaansatempaavaa tarinaa,
joka polveilee neljässä eri ajassa,
johon sisältyy salaisuuksia menneisyydestä
nostalgiaa ja puutarhaa,
ripaus romantiikkaakin.

Jos kiinniostuit,
tässä pari hyvää  blogikirjoitusta kirjasta:

Sattuneesta syystä neulekaan ei ole edistynyt...


Toukokuussa tilaamastani Cotton Merinosta 
on tekeillä neuletakki.
Lanka loppui harmittavasti ensimmäisen hihan jälkeen,
mutta onneksi Lankaideasta tuli taas paketti nopeasti.

Nyt on kirja luettu,
ja ellei löydy uutta yhtä mukaansatempaavaa,
saattaa tämä takki tästä jopa valmistua pikapuoliin!








maanantai 22. kesäkuuta 2015

Neuleita ja murhia

Juhannus on juhlittu,
ja meille sattui paljon paremmat säät,
kuin mitä ennusteissa lupailtiin.

Kesä on kyllä vielä vaiheessa,
juhannusruusuista ei tietoakaan.
Lemmikit jaksavat kukkia!
Ja ihaniahan ne ovatkin.


Neuletyökin oli mukana juhannusreissulla,
ja takki on hihoja vaille valmiina.
Aikaa on kuitenkin kulunut tällä kertaa
enemmän kirjojen kanssa.

Törmäsin googlen ihmemaan kautta sattumalta 
amerikkalaisen Maggie Seftonin kirjoittamaan kirjasarjaan 

Sarjassa neulotaan ja ratkotaan samalla murhia. 
Tämä yhdistelmä kuulosti sen verran täydelliseltä lomalukemiselta, 
että tilasin Amazonista kirjan,
jossa on yksissä kansissa sarjan kaksi ensimmäistä osaa 
- Double Knit Murders. 

Britannian Amazonin kautta sain kirjan käytettynä, 
ja sen hinnaksi omaan postilaatikkoon kannettuna tuli vain 5,94€.
Akateemisen kirjakaupan verkkokaupastakin sarjan kirjoja löytyi,
mutta hinta oli päälle kympin.

Kirjat ovat englanninkielisiä, 
eikä niitä valitettavasti ole suomennettu. 


Kuva kirjailijan kotisivuilta

Sarjan ensimmäinen kirja on nimeltään

Kuva kirjailijan kotisivuilta

Pohdin aluksi, kuinka tuo nimi suomennettaisiin. 
Englanniksihan sanaleikki tulee selvästi sanaparista 
knit - purl, oikein - nurin. 
Olisiko se sitten vaikka Neulo yksi, tapa kaksi?
Vai Yksi oikein, kaksi hengiltä?

Kirja ei ollut mikään maailmankirjallisuuden merkkiteos,
mutta neulomisen ja dekkareiden ystävälle oikein sopivaa viihdettä.
Ahmin sen todella nopasti,
enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni.

Kirjan päähenkilö on Kelly Flynn.
Hän on nuori uranainen,
jonka rakas ja läheinen täti on löydetty kodistaan tapettuna.
Kelly on tädin ainoa elossa olevan sukulainen ja perillinen,
ja hän palaa lapsuutensa kotikaupunkiin hautajaisia 
ja tädin jäämistöä selvittämään.

Tarinan edetessä tutustutaan 
Kellyn tädin talon vieressä olevaan lankakauppaan
 ja siellä kokoontuvaan neulojayhteisöön, 
johon tätikin oli kuulunut. 
Lankakauppaa kuvaillaan sillä tavalla, 
että toivoisin joskus pääseväni johonkin vastaavaan kauppaan.

Kuten arvata saattaa, 
Kellykin alkaa pian opetella neulomista uusien ystäviensä opastuksella.
Itse tarinan ohella juuri tuo lankojen ja neulomisen kuvailu 
onkin mukava lisämauste kirjaan. 
Kirjan lopussa on jopa pari superhelppoa neuleohjetta
niihin neuleisiin,
joista päähenkilö harjoittelunsa aloittaa.

Neulomisen lomassa Kelly tietenkin alkaa pohtia tätinsä murhaa,
koska poliisin kiiniottama epäilty ei tunnukaan olevan oikea.
Kirjan kuluessa tapahtuu toinenkin murha,
joka selvästi liittyy ensimmäiseen.
Myös Kelly itse joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Murhaaja selviää lopulta monien käänteiden jälkeen,
mutta tarina tuntuu muuten jäävän jotenkin kesken.

Kirjan juoni rönsyilee vähän liian moneen suuntaan.
Kelly liittyy paikalliseen softball-joukkueeseen,
ja välillä on harjoituksia ja pelejä.
Sitten käydään lenkillä,
hoidetaan koiran asioita,
hoidetaan työasioita,
ja tieteenkin ollaan joka välissä 
kahvilla tai lankakaupassa neulomassa.
Olisiko jotakin juonenkäännettä voinut karsia?

Henkilöitä on kirjassa paljon,
ja heihin todennäköisesti tutustutaan muissa kirjoissa paremmin.
Minulla meinasi mennä nimet sekaisin,
kun esimerkiksi lankakauppaan tuli koko ajan uusia neulojia.

Keskeisin epäselväksi jäävä asia on päähenkilön oma elämä.
Jääkö hän tuonne pikkukaupunkiin tädiltä perimäänsä taloon 
vai palaako hän suurkaupunkiin ja omaan työhönsä?
Myös lankakaupan kohtalo jää vielä auki,
koska sen vuokrasopimus sanottiin irti.
Entä kehittyyko Kellylle romanssi erään siihen tarkoitukseen 
erittäin potentiaalisen miehen kanssa?

Onneksi tässä samassa niteessä on myös kirjan toinen osa.
Jospa siitä selviäisi jotakin?



Kuva kirjailijan kotisivuilta

Needled to death - kuoliaaksi puikotettu
on sarjan toinen osa,
ja se jatkuu ajallisesti
vain pari kuukautta edellisten tapahtumien jälkeen.

Tällä kerralla murhan uhriksi joutuu alpakkafarmari,
eli edelleen neulojalle läheisissä aiheissa pysytään.
Toinen kirja on selkeästi hieman pelkistetympi,
eikä juoni rönsyile niin kauhean moneen suuntaan kuin ensimmäisessä kirjassa.

Tässä saatiin murhan ratkaisun lisäksi taas lisää
tietoa Kellyn muusta elämästä,
ja tuo romanssille potentiaalinen mieshenkilö
pysyy edelleen ystävänä mukana kuvioissa.
Montakohan kirjaa vielä,
ennen kuin siitä syntyy jotakin?

Tällä hetkellä veikkaan,
että Kelly jää tuohon kaupunkiin pysyvästi,
ja tuosta lankakaupan ystäväpiiristä
tulee sarjan edetessä entistä tiiviimpi.
Jo toisessa kirjassa oli huomattavasti helpompi
pysyä perillä siitä,
kuka kukin on.

Tämänkin kirjan luin todella nopeasti,
koska oli pakko saada syyllinen selville
mahdollisimman nopeasti.

Nyt sitten pohdin,
raaskinko tilata lisää noita kirjoja.
Vai lataisiko eKirjoina...
En ole oikein lämmennyt noille digikirjoille,
mutta toisaalta en välttämättä haluaisi
myöskään täyttää kirjahyllyjäni
sellaisilla kirjoilla,
jotka luen vain kerran.

Minulla on tapana lukea lempikirjojani
aina joskus uudestaan.
Tänäkin juhannuksena aloitin
uudelleen setsemän vuotta sitten lukemani kirjan.
Se on niin hyvä,
että pitänee kertoa siitä lisää,
kun pääsen loppuun.


Mukavaa viikkoa ja kesän jatkoa!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Tuusulan rantatiellä

on asunut monta merkittävää taiteilijaa,
ja alueella onkin paljon vierailun arvoisia kohteita.


Minun tuli tehtyä oikein mukava kulttuurikierros
Järvenpäässä ja Tuusulassa melkein sattumalta.

Mieheni on nimittäin kova pyöräilemään,
ja hän osallistui Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlallisuuksiin
liittyvään pyöräilytapahtumaan.
Pyöräily alkoi Sibeliuksen kotimuseolta Ainolasta
ja päättyi Hämeenlinnan torille,
jonka läheisyydessä Sibeliuksen syntymäkoti sijaitsee.

Minä sain luvan toimia kuljettajana,
ja vein miehen pyörineen Ainolaan.
Samalla päätin tietenkin käydä Ainolassa sisällä,
kun aikaisemmasta käynnistäni taitaa olla reilut 20 vuotta.


Ainola on kaunis rakennus,
ja museo hyvin mielenkiintoinen. 
Nimensähän Ainola sai Sibeliuksen vaimon Ainon mukaan.
Sisällä ei valitettavasti saanut valokuvata,
mutta museon kotisivuilla on hyviä kuvia 
esimerkiksi otsikon "Ainola kotina" alla. 

Puutarha ei ollut vielä parhaimmillaan,
mutta Akileijat olivat ihanasti kukassa.
Tässä muutamia eri värisiä.





Sibeliuksen pariskunta on 
haudattu oman kotinsa pihamaalle.



Aivan Ainolan vieressä on Ahola,
kirjailija Juhani Ahon ja hänen vaimonsa, 
taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin entinen koti.
Suuntasin samalla sinne,
kun kerran lähistöllä olin.


Valitettavasti tämä museo
ei ole enää sellaisessa asussa kuin Ahojen siellä asuessa.
Mielenkiintoinen käyntikohde se oli silti.

Aholasta päätin vielä jatkaa matkaa,
sillä kestäisihän pyöräilijän matka Hämeenlinnaan sen verran kauan,
ettei ollut vielä kiire autolla tien päälle.

Kolmas käyntikohteeni oli Halosenniemi.


Tämä on taiteilija Pekka Halosen taiteilijakoti,
joka sijaitsee aivan Tuusulanjärven rannassa,
kapealla niemellä huikeiden maisemien äärellä.
Ateljeen ikkunoista heijastuivat puut upeasti.


Halosenniemen talo ja luonnonläheinen miljöö 
sinänsä ovat jo näkemisen arvoisia.
Käynnin kruunaa tietenkin talon sisältö
taidenäyttelyineen.
Tänä kesänä näyttelyn aiheena on


Täälläkään ei luonnollisestikaan saanut valokuvata,
siksi vain muutamia ulkokuvia.
Tämän linkin takaa pääset virtuaalivierailulle sisälle.

Lopuksi kävin vielä katsomassa Aleksis Kiven kuolinmökkiä.


Nyt oli kello jo sen verran paljon,
että oli aika suunnata neulojalle tärkeään kulttuurikohteeseen.
Sehän oli tietenkin neulekahvila ja lankakauppa 
Lentävä Lapanen Järvenpään keskustassa.


Kauppa on todella ihana,
taäynnä toinen toistaan houkuttelevampia lankoja.
Hypistelin aikani kaikenlaista,
ja jotakin päätyi kassiinikin.

Kulttuurikierrokseen liittyen oli tietenkin pakko ostaa mukaan 


Paketissa on mukana ohjeet lapasiin,
joiden ohje on kirjoitettu alkuperäistä
Aino Sibeliuksen neulomista lapasista.
Rouva Sana on kirjoittanut 
hyvän blogikirjoituksen aiheesta, kas tässä.

Tekemispaketin lanka on 100% suomalaista villaa,
Pirtin kehräämön tekemää.


Väri on kaunis luonnonvalkoinen.


Paketin taustapuolella on jo aiemmin mainitun 
Venny Soldan-Brofeldtin maalaama kuva Aino Sibeliuksesta.


Tulihan sinne Lentävän Lapasen kassiin vielä muutakin.
Kolme kerää Regiaa, 
kun oli parempia sävyjä yhteen suunnittelemaani projektiin.
Tosin ostin sitä varten jo Maija-lankaa aikaisemmin...
Mutta hui hai, ainahan sitä lankaa kuluu.
Päällimmäisenä täydellinen sininen Hot Socks-kerä.



Sitten olikin aika suunnata kohti Hämeenlinnaa ja pyöräilyn päätepistettä.
Kuinka ollakaan, löysin parkkipaikan tästä läheltä.


Sisällä kävin vähän hypistelemässä 
ja nuuhkimassa,
kuitenkin ilman ostoksia.

Hikinen mies löytyi torilta,
ja torikahvien jälkeen autonnokka kohti kotia.
Rouvakin oli aika iloinen.
Oli kiva päivä!







maanantai 15. kesäkuuta 2015

Lunastettu lahjakortti

Kerroin aikaisemmin sukista,
jotka tein ylioppilaslahjaksi.


Samassa postauksessa kerroin,
että annoin lisäksi kolmelle muulle ylioppilaalle
villasukkalahjakortit.

Ilokseni sainkin jo ensimmäisen tilauksen,
ja tänään laitoin sukat postiin.
Toivottavaasti ovat mieluisat.

Ylioppilas toivoi sukkia
suosikkijääkiekkojoukkueensa väreissä:
keltainen-vihreä-musta.


Minä en pahemmin jääkiekkoa seuraa,
mutta tunnistin nämä värit sopivan Ilvekselle.
Minähän jo suunnittelinkin tekeväni joskus
sukat Ilveksen väreissä,
kun tein viime syksynä tossut Tapparan väreissä.
Nämä kaksihan taistelevat samassa kaupungissa.

Raidoitin sukat siten, että kaikkia värejä tuli tasaisesti.
Varren aloitin mustalla leveämmällä raidalla.
Kantapään tein vihreällä
ja kärjen keltaisella.


Kantapäässä kokeilin kahta minulle uutta juttua.
Ensinnäkin neuloin kantalapun reunoissa 
kolmella silmukalla ainaoikeaa.
Siitä tuli tällainen.


Toiseksi uutuudeksi kokeilin tehdä kantalapun jälkeen
muutaman kerroksen edestakaisneuletta kantapään silmukoilla,
ja ottamalla siihen mukaan seuraavalta puikolta kolme silmukkaa kerrallaan.

Eli kudoin ensin kantapään pohjan ja reunasta poimitut silmukat
 ja lisäksi kolme silmukkaa seuraavalta puikolta.
Käänsin työn ja neuloin nurjaa kantapään toiseen reunaan asti
ja otin mukaan taas kolme silmukkaa seuraavalta puikolta.
Taas käänsin työn ja neuloin oikeaa.
Samalla tein ensimmäisen kiilakavennuksen
 ja poimin taas kolme silmukkaa lisää seuraavalta puikolta mukaan. 
Toistin tätä yhteensä neljä kertaa,
ja sitten jatkoin normaalisti sukan teräosaa eteenpäin.

Tässä kuvassa näkyy, 
kuinka vihreää on "asteittain" enemmän kantapään jälkeen alaosassa.
Sukan päällisosassa on vain normaalit viisi kerrosta vihreää.


Tällä konstilla kantapäähän sai lisää tilaa ja istuvuutta.
Vinkin nappasin jälleen kerran Facebookin
Voihan Villasukka -ryhmästä.
joka on julkaistu siinä ryhmässä.
Sen näkee, jos on ryhmän jäsen. 


Näitä sukkia varetn oli pakko lähteä lankaostoksille.
Sopivia värejä kun ei löytynyt kotoa samanvahvuisina.

Maija-langasta löysin suunnilleen sopivat värit,
vaikka olisin halunnut hieman hillitympää ja tummempaa vihreää,
esimerkiksi tuon ruohon väristä.
Mutta kyllä tämäkin on ihan hyvä.


Lankalaihikselle ei siis kuulu edelleenkään kovin hyvää.
Olin kuitenkin ylpeä itsestäni,
etten ostanut Austermannin Steppiä,
vaikka sitäkin olisi ollut tarjolla. 
Sitä kun olisi pitänyt ostaa kolme 100 gramman kerää.
Maijaa taas saa 50 gramman kerissä,
joten 80 gramman sukkapariin piti ostaa 
vain 150 grammaa uutta lankaa.

Lankamaailmassa käydessäni 
siellä sattui olemaan juuri silloin sellainen päivä, 
että kassalla sai loppusummasta 20% alennusta. 
Joten pakko kai tunnustaa, 
että ostin lisäksi Maijaa viisi muutakin kerää...
Minulla on mielessäni yksi huikea sukkamalli-idea, 
jota kehittelen päässäni.
Mutta palataan siihen myöhemmin.

Ostin myös yhdet hiilikuituiset sukkapuikot 
ja kahdet vaihtopäät pyöröihin.
Olen halunnut kokeilla niitä,
mutta en ole raaskinut ostaa.
 Nyt oli sentään alennuspäivä.

Tällaista tällä erää.
Ulkona paistaa juuri nyt aurinko,
joten sinne siis!





maanantai 8. kesäkuuta 2015

My spot

Tajusin juuri,
että vaikka blogini nimi on Sohvaneulomo,
en ole kertonut paljoakaan siitä sohvasta.
Olisko jo korkea aika?

Sohvaneulomon nimi tuli alunperin tietenkin siitä,
että minun tärkein neulomispaikkani on olohuoneen sohva.
Ja siinä sohvalla vielä kaiken lisäksi juuri yksi paikka,
tämä nurkka.


Tästä on optimaalinen näkymä televisioon,
sohvapöydältä yltää ottamaan vaikkapa kahvimukin,
ja jalat saa kätevästi joko lattialle tai sohvalle.
Tässä nurkassa on myös minun oma peittoni,
josta kerroin aikanaan täällä.


Sohvan toisessa nurkassa on löhöilypaikka.
Siitä löytyi jouluinen kuva toissa joululta.



Sohvani ei aina ole niin siisti,
vaikka kuvaan sitä tietenkin aina yritetään maisemoida
järjestelemällä tyynyt ja peitot.
Oikeasti se näyttää usein tällaiselta.


Joku tuolta on noussut,
heittänyt torkkupeitot miten sattuu,
tyynyt lytyssä ja sekaisin.
Tällaista meillä on useinmiten,
tai oikeastaan pahempaa...


Pöydällä on milloin mitäkin,
tällä kertaa neuleohjeita,
neulatyyny,
mittanauha,
pienet sakset
ja korillinen kaukosäätimiä.
Ihme kyllä, ne ovat korissa.

Tuolla löhöilynurkassa on hankala neuloa,
koska jalat eivät yllä maahan.
Sieltä ei myöskään yllä pöydälle.

Paras paikka sohvaneulomon tarpeisiin
on siis tuo juuri tuo minun oma paikkani.
Siinä ei saa muut istua,
silloin kun äitiä neulotuttaa.

Nykyään sanon omaa paikkaani englanniksi
termillä "my spot".

Teinipoika alkoi aikanaan seurata televisiosarjaa Rillit huurussa.
Joskus satuin istahtamaan sohvannurkkaani samaan aikaan,
ja aluksi sarjan typeryyttä aikani päiviteltyäni
olen itsekin ihan koukussa.

Kuva: mtv3 
Vaikka sarja onkin suunnattu huomattavasti nuoremmille,
on siinä niin hyvää huumoria,
että vanhempaakin naurattaa.

Yksi päähenkilöistä on Sheldon,
joka on hyvin tarkka rutiineistaan.
Hänellä on sohvalla oma paikkansa.
Siinä ei todellakaan istu kukaan muu koskaan.

Kuva riivitty täältä
Sheldonin "My spot" -ilmaisusta
on tullut pysyvä käytäntö minunkin omalle paikalleni.
Tuijotan vihaisesti tunkeutujaa,
ja saatan sanoa kiukkuisesti
"my spot",
ellei paikka vapaudu suosiolla.


Tuossa Rillit huurussa-sarjassa muuten
Sheldonkin innostui kerran tekemään käsitöitä.

Kuva: riivitty täältä
Hieno poncho oli tehty kangaspuilla.

Kuva: klik

Sarjassa näkyy myös silloin tällöin
hieno peitto Sheldonin tyttöystävän Amyn sohvalla.

Kuva täältä
Sarjasta googlaillessani törmäsin
myös muutamaan sarjan innoittamaan käsityöhön.
Tässä sarjan henkilöitä virkattuina.

Kuva klik

Kuva klik
Yllä olevan kuvan virkkausohjeisiin löytyy linkki tästä
enganninkielisestä blogikirjoituksesta.

Törmäsin myös amerikkalaiseen Knit-along -ryhmään Ravelryssa.
Siinä neulottiin sarjan innoittamia neuleita,
esimerkiksi Bernadette-tyylinen kaunis neuletakki löytyy täältä.


Kuva Pinterestistä
Sarjan hahmoista on myös Pinterestissä
versioita vaikka kuinka paljon.
Käykääs kurkkaamassa,
jos olette sarjan seuraajia.

Tällainen sohva minulla.
Minkäslainen on sinun
suosikki-neulomispaikkasi?




keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kesäyön sukat

Kauniista kesäöistä on vielä saanut vain haaveilla,
mutta onneksi on muistoja viime kesältä!




Vihreitä ja oransseja kesäyön sävyjä
löytyy myös uusimmasta sukkaparistani,
jonka langan nimi on Summer night - kesäyö.


Regian Design Line -sarjassa julkaistiin tänä vuonna
norjalaisten Arnen & Carloksen suunnittelemia sukkalankoja.
Jos et tunne näitä norjalaisherroja, lukaisepa vaikka tämä Hesarin artikkeli.

Olen ihaillut langasta tehtyjä sukkia muutamassa blogissa,
ja ostin nämä kaksi kerää aikaisemmin keväällä


Kerällä langat eivät näytä kovinkaan ihmeellisiltä,
mutta kun aloin työstää niistä sukkia,
olin välittömästi suorastaan rakastunut lankaan.

En meinannut malttaa laittaa kudinta iltaisin pois,
kun niin jännitti, 
että mitä sieltä oikein tulee seuraavaksi.
Ihania kuvioita ja kivoja värejähän sieltä tuli!
Aloitin sukat tällä kerralla kärjestä.


Olen tehnyt aikaisemmin vain kahdet sukat varpaista varteen,
joten jouduin tavaamaan ohjeita muutamankin kerran.
Jämälankavillasukkajoulukalenteria seuratessani tuli tutuksi 
Tätä ohjetta suosittelen lämpimästi!
Ohjeesta löytyy suoraan linkit 
kaikkiin tarvittaviin tekniikkavideoihin sun muihin. 
Ohje on selkeä ja perinpohjainen,
ja sillä onnistuu varmasti.


Tein saman ohjeen mukaan myös jälkeenpäin tehdyt kantapäät.
Ne näyttävät hieman hassuilta,
mutta istuvat jalkaan aivan huikean hyvin!
Sukkamannekiinina toiminut tyttärenikin totesi,
että kantapäät ovat tosi mukavat.


Samantapainen tekniikka kantapäihin löytyy myös esim. 
Novitan sukkalehdestä nimellä sädekavennuskantapää.

On se vaan mahtavaa neuloa ihan vaan perussukkaa,
ja lanka tekee tuollaisia kivoja kuvioita!
En olekaan pitkään aikaan tehnyt vastaavia.


  Lanka on melko ohutta,
mutta hermoni eivät kestäneet 2,5mm:n puikkoja.
Kolmosen kulmikkailla kudoin,
ja ihan hyvää jälkeä sain aikaiseksi. 


Kutoessani tiesin koko ajan, kenelle nämä sukat annan.
Muuten olisin taatusti pitänyt nämä itse,
ja oli siis nyvä, että ovat liian pienet.
Onneksi lankaa kului vain 60 grammaa,
joten ainakin raidoiksi näistä riittää vielä omiin sukkiinkin.
Tai ehkäpä voisi hankkia vielä pari kerää....