torstai 22. lokakuuta 2015

Roomassa koettua, osa 2

Edellisessä postauksessani kerroin
Rooman matkan lanka-asioista ja vaatekaupoista.
Tällä kerralla kerron jotakin siitä kaikesta muusta,
mitä näimme reissulla.

Rooman kuuluisimpia nähtävyyksiä taitaa olla Colosseum,
ja tokihan mekin siellä kävimme.


Jono lippuluukulle oli pitkä,
ja moni tarjosi meille tilaisuutta ostaa lippuja,
joilla pääsisi jonojen ohi.
Emme kuitenkaan viitsineet maksaa kallimpaa hintaa,
emmekä onneksi uskoneet heidän väitteitään
kahden tunnin jonotuksesta.
45 minuuttia jonotimme, ja pääsimme sisään.
Vaikuttava paikka.


Colosseumin lähistöllä on antiikin Rooman keskusta,
Forum Romanum - tai siis peremminkin sen rauniot.
Siellä sai hyvän kuvan kaiken katoavaisuudesta.
Tässä oli aikanaan kaupungin uljas keskus.


Jäljellä oli lähinnä irtonaisia kiviä
ja muutamia pylväitä.
Nämä kolme pylvästä oli jäljellä
eräästä antiikin temppelistä.



Vatikaani on varmasti myös yksi
mielenkiintoisimmista vierailukohteista.

Kävelimme Vatikaaniin ja ylitimme Tiber-joen
 Ponte Sant'Angelo-siltaa pitkin.

Sillan nimi tarkoittaa pyhän enkelin siltaa,
ja sen varrella onkin useita enkelipatsaita.
Sillan päässä on Castel Sant'Angelon linnoitus.
Siellä kävimme sisälläkin,
ja tuolta ylhäältä katolta oli huikeat maisemat.


Pietarinkirkon edustalle saavuttuamme huomasimme,
että Paavi Franciscus oli pitämässä audienssia aukiolla.
Pitihän hänet käydä bongaamassa.

Siellähän hän selvästi on
kirkon oven edessä katoksen alla.
Se valkoinen piste,
joka onneksi screenillä näkyy paremmin.


Vatikaanin museoissa saisi kulutettua varmaankin monta päivää,
jos haluaisi nähdä kaiken. 
Sinnekin joutui jonottamaan tunnin verran, mutta kyllä kannatti!

Jonotuksen lopuksi oli vielä ennen sisäänpääsyä 
turvatarkastus ja tavaroiden läpivalaisu kuten lentokentillä. 
Museossa on niin ainutlaatuiset kokoelmat, 
että ymmärrän kyllä nämä turvatoimet.


Kiersimme mm. egyptiläisen osaston muumioineen ja sarkofageineen 
sekä joukon Rafaelin freskoin koristeltuja huoneita. 
Lopuksi suuntasimme tietenkin Sikstuksen kappeliin
jossa ovat mm. kuuluisat Michelangelon maalaamat freskot katossa. 
Tässä olemme jonottamassa sinne.


Ihmispaljous toki hieman häiritsi taiteesta nauttimista
ja kauniiden maalausten ihailua.
Turistien paljoudelle tuskin voi mitään,
näköjään lokakuussakin siellä riittää väkeä.

Pietarinkirkko on jo ulkopuolelta nähtävyys sinänsä.
Kirkkoonkin piti jonottaa, ja myös sinne mennessä on turvatarkastus.

Kuva ei tuo oikeutta kirkon upealle kupolille,
eikä sen mittasuhteille.
Halkaisija sisäpuolella on n. 42 metriä,
ja maasta korkeimpaan kohtaan n. 137 metriä.


Muutenkin tuo kirkko pitää itse kokea ja nähdä,
vaikea sitä kokonaisuutta on kuvista hahmottaa.
Suuri ja koristeellinen,
hieman liiankin koristeellinen minun makuuni.

Perimätiedon mukaan Pietarin hauta 
on kirkon alttarin alapuolella.

Michelangelon Pietà-patsas 
on varmaankin kirkon kuuluisin taideteos.



Pietarinkirkon lisäksi Roomassa on muita kirkkoja valtava määrä. 
En edes muista, kuinka moneen poikkesimme katsomaan.
Monissa kirkoissa on kuuluisien taiteilijoiden maalaamia tauluja.

Rooman toiseksi suurin kirkko on Paavalinkirkko, 
Kirkko on noussut sille paikalle,
jossa uskotaan apostoli Paavalin olevan haudattuna.

Tässä kuva Paavalinkirkon alttarin yllä olevasta kauniista kupolista.



Roomassa on paljon nähtävää ihan vaan kaupungilla kierrellessä.
Kauniita aukioita ja kapeita katuja ja kujia.


Aukioilla on usein kaikenlaisia esiintyjiä
ja katutaiteilijoita.
Spraymaalilla ja sabluunoilla tehdyt maalaukset
olivat monessa paikassa suosittuja.


Yhdellä aukiolla oli valokuvaaja ottamassa retropotretteja
näin upealla vanhalla kameralla.
En tosin ole varma,
oliko tuolla sisällä kuitenkin joku modernimpi vehje.


Uutta ja vanhaa on koko ajan rinnakkain.
Kesken kaiken saattaa tulla esiin joku kaivauspaikka,
jossa kaupungin alta kaivetaan esiin taas jotain.


Ja siellä täällä saattaa olla uudempien talojen keskellä
vaikkapa pari antiikkista pylvästä.



Ruokahan on matkoilla aina tärkeä asia.

Minä kokeilin reissussa sellaista dieettiä,
jossa syödään paljon litteää ruokaa, kuten pizzaa.
Ei oikein toiminut,
vatsani on meinaan kaikkea muuta kuin litteä...


Pastaakin söin muutaman kerran,
ja pastaa löytyi myös kaupoista jos jonkinmoista.


Suklaakaupasta löytyi myös suklaan makuista pastaa.


Monenlaisissa ravintoloissa ehdimme syödä,
ja pääsääntöisesti tuoka oli hyvää.


Kahviloissa poikkesimme usein lepäämässä,
ja nauttimassa jotakin pientä.
Lapsille jäätelöä,
aikuisille kahvia ja paakkelsia.
Tai voileipiä lounasaikaan.




Kahvi on Italiassa hyvää, 
ja torilla oli jos jonkinlaista kahvipannua myynnissä.


Ja sitten se kuuluisa italialainen jäätelö...


Onneksi valikoimassa oli tällaiselle 
laktoosi-intolerantikolle sopivaa sorbettiakin montaa eri makua.
Ihastuin erityisesti sitruuna- ja mangosorbettiin.


Ostoksia en juurikaan tehnyt,
mitä nyt lapsille ostimme jotakin pientä tuliaista.

Itse katselin monessa laukkukaupassa,
olisiko joku nahkainen ihanuus huudellut minulle,
että "osta minut".
Ei kuitenkaan löytynyt mitään niin ihanaa, 
että olisi ollut pakko ostaa.
Uuden lompakon löysin itselleni,
ja myös esikoiselle tuliaisiksi.


Aikaisemmilla kerroilla Roomassa käydessäni
olin heittänyt kolikon
Fontana di Trevin suihkulähteeseen.
Ilmeisesti se taika toimi, kun olen kerran päässyt sinne aina uudelleen.

Nyt suihkulähde oli restauroitavana 
ja korkeiden aitojen takana.
Olikohan tämä sitten viimeinen käyntini Roomassa?


Kokonaisuutena reissu oli oikein onnistunut,
ja Roomaa voin kyllä lämpimästi suositella
kaupunkimatkakohteeksi!




maanantai 19. lokakuuta 2015

Reissulla Roomassa

Kaikki tiet vievät kuulemma Roomaan.
Ihan näin ei taida olla,
mutta niin vaan vei 
minunkin tieni sinne syyslomalla.


Kävin Roomassa ensimmäisen kerran yli 25 vuotta sitten,
kun Interrailasimme mieheni kanssa,
silloin vasta kihlaparina. 


Toisen kerran kävin ystäväni kanssa 
viettämässä pitkää viikonloppua.
Se oli sitä aikaa, kun olimme molemmat
melko pienten lasten kotiäitejä,
ja pieni irtiotto arjesta tuli todella tarpeeseen.
Isät ja lapset selvisivät kunnialla kotona,
ja meillä äideillä oli rentouttava reissu.


Kolmannella kerralla viivyimme vain päivän,
kun olimme kotimatkalla Sorrentosta yhdeksän vuotta sitten.
Kävimme lasten kanssa katsomassa
Colosseumia ja Pietarinkirkkoa,
ja taisimme maistella italialaista jäätelöä.


Tällä kertaa olimme perhelomalla
kahden vielä kotona asuvan teinin kanssa.
Matka oli oikein onnistunut,
 näimme ja koimme paljon.



Matkalle lähdimme Helsingistä sinivalkoisin siivin,
ja virkkasin koneessa sinisestä langasta neliöitä.
Kahvia tarjoiltiin sinivalkoisista
Marimekko-mukeista.


Tuo bambukoukku on maailman huonoin virkkuukoukku,
mutta en uskaltanut ottaa Cloveria koneeseen.
Onhan se kai muovia, mutta olisi tullut liian kova itku,
jos se olisikin tulkittu terrorismivälineeksi.

Virkkuu oli mukanani käsilaukussa koko reissun ajan,
mutta melko vähän tuli virkattua.
Lähinnä pidemmällä metromatkalla
ja joillakin lepohetkillä,
 kun istuskelimme jossakin.
Vaikkapa täällä.


Metrossa bongasin yhden naisen virkkaamassa.
Hänellä oli rautaiset keskivartalolihakset,
sillä hän seisoi keskellä metroa
pitämättä kiinni mistään,
ja virkkasi kaikessa rauhassa,
vaikka jarrutuksessa meinasi meikäläinen lentää nurin,
vaikka puristinkin tangosta kiinni.
Muita julkisesti neulovia tai virkkaavia ihmisiä ei näkynyt.


Olin jo kotona googlaillut,
onko Roomassa mitään kiinnostavia lankakauppoja.
Olisihan siellä.
Tässä pari suomenkielistä linkkiä juttuihin,
joissa kerrotaan Rooman lankakaupoista.
KLIK ja KLIK

Englanniksi googlatessani
löysin kuvauksia muutamastakin Rooman lankakaupasta.

Yleinen trendi tuntuu siellä olevan sellainen,
että kaupoissa lankoihin ei saa koskea.
Joissakin kaupoissa on kuulemma ihan kyltti,
jossa koskeminen kielletään.

Joissakin kaupoissa taas on kansio,
jossa on lankanäytteitä ja tiedot langasta.
Sen perusteella sitten pyydetään myyjältä
tiskin takaa haluamaansa lankaa.

Täällä on yksi englanninkielinen blogipostaus,
jossa kerrotaan paristakin "älä koske" -lankakaupasta.
Toisessa myyjät ovat kaiken lisäksi miehiä,
ja langat visusti tiskin takana.
To-del-la outoa!

Näistä kertomuksista päätelin,
ettei minun tarvitse ainakaan varta vasten
lähteä lankakauppoja etsimään.
Tekemistä ja näkemistä riittäisi kyllä muutenkin.

Jos sellainen kauppa sattuisi kohdalle,
niin kurkkaisin toki sisään.

Ja sattuihan sellainen kohdalle etsimättäkin
Campo dè Fiorin läheltä
Via dei Baullarilta.


Kauppa oli pikkuinen,
mutta lankoja oli sitäkin enemmän.
Tässä kaupan sisäänkäynti.


Näyteikkuna oli houkuttelevan näköinen.
Täällä oli hyvä kuvaus kaupasta englanniksi.


Sisällä oli seinät täynnä lankoja,
ja toisella seinustalla oli myyntitiski.
Tiskin takana oli melko vanha mies ja nainen,
ja he palvelivat vuorollaan asiakkaita.


Asiakkaat jonottivat vuoroaan kaikessa rauhassa,
kukaan ei mennyt itse kaivelemaan lankoja hyllyistä.
Oman vuoron tullessa kerrotaan myyjälle,
mitä ollaan etsimässä,
ja sitten myyjän kanssa etsitään hyllystä sopivaa lankaa.

Kaupassa oli onneksi melko paljon asiakkaita,
joten sain hetken rauhassa katsella
ja nauttia kauniista langoista.
Häivyin sitten melko nopeasti
vähin äänin takavasemmalle.

Toinenkin kauppa sattui kohdalle.


Tänne en mennyt sisälle,
kurkin vaan ikkunan takaa
pikkuruista kauppaa.


En tullut laittaneeksi kadun nimeä merkille,
enkä löytänyt tuota kauppaa googlen avullakaan.
Mutta ei liene suuri vahinko, 
sillä parempiakin varmasti löytyy.

Roomassa oli mukava keli,
sellainen Suomen kesän tapainen.
Välillä oli kuuma, ja tarkeni hyvin T-paidalla.
Välillä taas piti vetää pitkähihaista päälle,
ja pari kertaa tuli muutamia pisaroita vettä.

Paikallisten mielestä oli tietenkin jo ihan talvi,
ja monilla olikin jo toppatakit päällä,
ja pitkiä talvisaappaitakin näkyi.
Neuleita oli esillä vaatekaupoissa.


Tässä oli todella kivoja neuleita,
mutta nuo siuuret hintalaput oli ovelasti kiinnitetty
jokaisessa asussa näkyvään huiviin.
Itse neuleet olivatkin vähän kalliimpia.

Majapaikkamme sattui olemaan sellaisella alueella,
jonka lähellä oli kaikki huippumuotiliikkeet.
Niiden ikkunoita oli hauska katsella
ja ihmetellä hintoja ja melko omituisiakin vaatteita.
Minun tyylini on onneksi paremmin kukkarolle sopivaa,
mutta olihan näitä hauska katsella.

Mitäs mieltä olette esimerkiksi näistä Fendin talvikengistä?


Hinta oli siinä tuhannen euron liepeillä,
ja minua nauratti kovasti ajatus kulkea
tällaisilla lasikorkoisilla karvakengillä
Suomen marraskuisessa loskassa...

Karvat tuntuivat olevan kovasti in talvimuodissa,
näissä Ferragamon korkkareissakin oli karvaa,
ja hinta vaan 1690 €.


Louis Vuittonilla oli liikkeessä hieno portaikko.
Jokaisessa askelmassa oli pieni näyttö,
ja siellä näytti nyt olevan liikkuvaa vettä.
Se oli aika hieno.


Guccin laukut olivat oikeasti söpöjä,
ja ne oli laitettu kivasti esille.


Hermesiltä olisi saanut iPadille kotelon,
joka olisi maksanut paljon enemmän kuin se iPad siellä sisällä.


Valentinolla oli erikoisia mekkoja.


Nämä Dolce & Gabbanan asut olivat kauniita.


Mutta sattuu sitä hienoimmissakin liikkeissä,
ettei muisteta huolitella ulkoasua.
Nuo kuihtuneet kukat eivät oikein sopineet kuvaan.


Minä kuljin kipeine kantapäineni lähinnä lenkkareissa,
sillä kävelimme aivan valtavasti reissun aikana.
Ei olisi tullut mieleenkään tällaislla Miu Miun kengillä kulkea,
mutta onhan ne tavallaan hienot.


Olihan siellä kaikenmoisia kauppoja,
joista on kuullut vaan telkkarissa.


Mutta oikeasti olen tyytyväinen,
että minä pärjään melko tavallisissa vaatteissa,
ja jopa itse neulotuissa!

Kotimatkalle otin toisen värisen langan,
ja sainhan sentään jonkinlaisen kasan lappuja aikaiseksi
reissun aikana.


Kerron lisää Rooman reissusta
toisella kertaa.
Nyt yritetään taas tottua arkeen.

Virkkailemisiin ja neulomisiin,
mukavaa viikkoa!