sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kummitäti

Minä sain kummitädikseni
biologisen tätini.
Isäni pikkusiskon.
Sen yhden siskon,
joka kaikilla viidellä veljeksellä oli.

Tädin sylissä minut kastettiin.


Ristiäispäivänäni
sain perinteisen kummilusikan.
Se oli minulle tärkeä,
ja vuosikaudet söin sillä
aamupuuroni.
Nyt se on kahtena palasena.


Vielä kuitenkin kellossa
näkyy syntymähetkeni,
punnuksissa painoni
ja pituuteni.
Olinpas pieni.


Nimeni ja syntymäpäiväni
on kaiverrettu kellotaulun taakse.

Ensimmäisenä syntymäpäivänäni
sain hopeisen kahvilusikan
ja kotelon, johon mahtuu kuusi lusikkaa.
Tässä istun kummitädin sylissä
lusikkalaatikko kädessäni.


Joka vuosi tuli
yksi lusikka lisää.
Kaikissa on kaiverrettuna
nimikirjaimeni ja päivämäärä
kuutena eri vuotena.


Lapsena nuo lusikat
ei nyt niin mielenkiintoisia olleet,
mutta isompana olen osannut 
arvostaa niitä kovasti.

Kihlajaispäivänämme saimme saman sarjan
kakkulapion.


Hopeiden taustana
näkyvä pikkuliina on myös
samaisen kummitädin virkkaama.


Kangaspuita täti osasi myös käyttää,
ja tällaisen pellavaliinan saimme häälahjaksi.
Pituutta sillä on puolitoista metriä.


Kummeiltani saamista
syntymäpäivälahjoista mieleenpainuvin
on varmaankin ollut kissanpentu.
Tässä kuva syntymäpäiviltäni,
jolloin sain sen kissan.


Kuvassa olen minä
punapilkullisessa asussani äidin sylissä.
Kummitätini on kuvan keskellä,
ja hänen vieressään lahjakissaa pitelee
kummieni poika, serkkuni.
Hänen vieressään oikealla kummisetäni.


Yksi suuri aarre 
on myös tämä
kummeilta lahjaksi
saamani suklaarasia.


Ei näin ihania rasioita enää tehdä!
Tässä oli Julia-konvehteja sisällä.
Rasian tyhjennyttyä se on toiminut
kauniina korurasiana.


Kummitädin kutoma liina
näyttää silittämättä
rosoiselta ja ruttuiselta,
mutta niin kauniilta.
Erityisesti nyt se näyttää
minun silmissäni erityisen kauniilta,
koska tädin tie maan päällä
on nyt kuljettu loppuun.


Sain olla mukana saattamassa 
kummitätiäni viimeiselle matkalle.

Siunauspuheessaan pappi luki
mm. tällaisen kohdan Raamatusta:

"Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun
elämäni kankaan.
ja nyt minut leikataan loimilangoista irti."
(Jes. 38:12)

Tämä vertaus elämän kankaasta
sopi mainiosti tädilleni.
Täti ehti kutoa monta kangasta,
ja nyt hänen elämänsä kangas on valmis.

Muistojen kera viikkaan
tädin kutoman liinan kaappiini.


Kiitos, kun olit.
Muistan sinua lämmöllä.
<3